JOULUAATTO

Aattoaamuna työt aloitettiin varhain, koska pyrittiin olemaan liikkeellä aiemmin kuin naapurit. Tähän liittyi edullisen ensimmäisen sijan idea, joka toi onnea maanviljelyksessä ja karjanhoidossa sekä auttoi pääsemään nuorena naimisiin. Karjalle ajettiin niittyladosta heiniä ja järjestettiin kuivikkeita, jotta ne riittäisivät uuteen vuoteen asti. Polttopuita oli myös varattava niin paljon, että niitä olisi riittävästi uuteen vuoteen asti.

Jouluaattona miehet menivät saunaan jo puolenpäivän aikaan ja naiset heidän jälkeensä, koska mitä aiemmin saunaan mentiin, sitä paremmin työt sujuivat ensi vuonna.

”Kaivosta nostetaan vesi pitkävartisella kaivokapalla l. kaivoammenella puuränniin, jota myöten se virtaa kodassa olevaan muuripataan. Muuripadassa lämmitetään saunavesi, ja samasta astiasta savupirtin emäntä ammentaa kuumaa vettä saavissa olevien heinien päälle tehdessään haudetta Torstikilleen ja Perjakalleen.  – On itsestään selvää, että savupirtin sauna on sisäänlämpiävä. Löyly on siinä laupiaan makuista ja kuivakkaa. Ken ei usko, käyköön kokeilemassa.” (Rytkönen 1933, Tuohitorven mailta.)