|
”Joulukalan oli kernaimmin oltava kookas aika mätkäle. Se saatettiin suolata kesän tai syksyn saaliista. Tai voitiin myös kuivata ja tehdä livekalaksi kotikeittiössä. Mutta jos pakkasherra oli suopea, käytiin jonain jouluneduspäivänä nuotalla, rahenuotalla, ja vedettiin jään alta elävää joulukalaa leiviskämäärin.” (Rytkönen 1971, Tuomaasta Nuutin nuppiin.) ”Isoa suolakalaa säästettiin ennen aikaan joulukalaksi. ”Pieniä ne silakat joulukaloks”, lausutaan kohteliaasti esim. vieraissa olijalle, jolle on sattunut tulemaan pieni vahinko.” (Rytkönen 1931, Savupirttien kansaa.) |
||||
|
