”EI SE MIES OU, JOKA RIITINGILLÄ KIRKON TEKKÖÖ, VOAN SE MIES, JOKA ILEMAN RIITINGITÄ TUOHESTA SELEKÄÄSÄ SÄKIN TEKKÖÖ”

Miesten täytyi saada jouluun mennessä valmiiksi rekiä, saaveja, ämpäreitä ja muita puuesineitä. Vanhat miehet kiskoivat päreitä, tekivät pyydyksiä ja sankakoppia. Myös halot täytyi saada hakatuiksi ensi syksyn riihen lämmitystä varten.

”Pärevakan teossa tarvittiin loimipäreitä ja kudepäreitä. Kun vakka tarvittiin pieneen tarkoitukseen, riitti siihen kaksitoista kudepärettä. Sitten ruvettiin laitaa l. reunaa nostamaan. Vakka tuli vain kolmen päreen korkuinen. Jottei laitapäre pääsisi jouseamaan pois, pisti vasuntekijä sen yläpuolelle väkitikun, mikä samalla piti valmiina hajoituksen seuraavaa pärettä varten. Lopuksi vakan reuna vahvistettiin kahdella ohuella ja sitkeällä suun- l. reunankääntöpäreellä.”  (Rytkönen 1931, Savupirttien kansaa.)

”Aina kun olemme nähneet esim. vanhan tuttavamme Pekka Rissasen rupeavan suunnittelemaan kontin tekoa, olemme havainneet hänen ensiksi ottavan isosta kerästä l. tuohikopista pitkän tuohinauhan (tuohisärmän), tasaavan sen suorareunaiseksi sekä vuolevan siitä rosojen kohdat pois. Tasaamistaan särmistä hän tekee pieniä vanteennäköisiä kääppejä l. kieppejä, joissa tuohinauhat saavat päivän pari kuivahtaa. Kääpeistä hän sitten purkaa nauhoja tuvan lattialle vieri viereensä kontin loimiksi sekä loimien kanssa ristiin pujoteltaviksi kuteiksi.” (Rytkönen 1933, Tuohitorven mailta.)