|
”Kun ennen aikaan kevättalvella taloon ostettiin kymmenen penniä maksava sianporsas, sijoitettiin se aluksi asumaan savutupaan. Tuoja töytyytti sen ensimmäiseksi uunin rintaan, mistä se sai kärsänsä mustaksi, pani sen sitten pöydälle ja lausui pöydän korkeutta tarkoittaen: ”näen suureks kasvak!” Sen ensimmäiseen ruokaan pantiin isosta talosta varastettu sianlihaviipale, jotta se sitä varmemmin pullistui isoksi ja lihavaksi siaksi. Tupaporsaalla oli uunin kupeella pärevakkansa, minkä pohjalle oli viskattu pehmikkeeksi vanha hame tai täysin palvelleiden housujen takamukset. Vakasta se nostettiin silloin tällöin lattialle, sillä porsaan jalat ”rampiutuvat”, ellei se saa joskus kävellä. Kun tupaporsasta runsaasti ravittiin maidolla ja nuorella kokkelilla ja kun sitä saunassa sylissä pitäen ensin vastalla reputettiin ja sitten suovalla pestiin, ei sen voinnissa ollut moitoksen sijaa; ja niinä kuukauden päivinä, jotka se savupirtissä vietti, se lihoi kilon verran ja tuli kykeneväksi siirtymään sikojen varsinaisille elinsijoille.” (Rytkönen 1931, Savupirttien kansaa.)
Kolmisen kuukautta ennen joulua tehtiin karsina syöttösialle, josta saatiin joulukinkku ja myös muuta ruokaa. Ennen jouluporsaan teurastusta valmistettiin ryynit ja maltaat. Myllyssä jauhettiin makkaruksia, karkeita ryynimäisiä ruisjauhoja. Syyslahtia tehdessä otettiin talteen sian veri ja rasva. Joulumakkarat tehtiin makkaruksista, verestä, kaljasta ja rasvasta. Joulumakkarat saatettiin tehdä joulunalusviikollakin.
|
|||
|
