”Etsiessään ja harkitessaan parasta kommunikointitapaa opettaja voi päätyä välineeseen, jonka edistysmielisimmät ovat jo tuhoon tuominneet, mutta joka sitkeästi ja monimuotoisena yhä puolustaa paikkaansa tavallisimpana ja usein myös tarkoituksenmukaisimpana visuaalisena havaintovälineenä. Tuskin millään muulla av-välineellä on samanaikaisesti kaikkia opetustaulun etuja: Se on aina käyttövalmiina, odottaen hetkeä, jolloin sitä tarvitaan ilman ennakkovalmisteluja. Se on kestävä. Se antaa käyttäjälleen rajattomat mahdollisuudet. Ainoa rajoittava tekijä on opettajan kyky käyttää taulun mahdollisuuksia. Se aktivoi, mahdollistaa oppilaskeskeisen työskentelyn. Rytmi ja tempo on joustava eli opettaja ei ole sidottu ennakolta määrättyyn tempoon.”


(Teiste, 1973)