Suomalaisen urheilun ja liikuntakasvatuksen uranuurtaja
Lauri "Tahko" Pihkala työhuoneessaan 1970-luvulla.
(Jyväskylän yliopiston museo)
"Meidän on pyrittävä rakentamaan urheiluelämämme
entistä laajemmalle pohjalle.
Meidän on tehtävä urheilu kansalaiskasvatuksen osaksi."
Urheilu on väline
- Kansallisen eheyden etsinnässä
- Itsenäisyyden hankkimisessa ja turvaamisessa
- Maanpuolustuskyvyn lujittamisessa
- Kansan fyysisen terveyden parantamisessa
- Nuorison kasvatuksessa
"Opettajat! Kun te alatte käydä toivottomiksi poikien kanssa, joilta ei näytä järki juoksevan eikä kiusanteon halu loppuvan, viekää heidät urheilemaan! Silloin te näette, että järki kehittyy pallomailaa hallitessa ja murtomaajuoksua harjoitettaessa."
Urheilu opettaa ja kasvattaa
- Yhteistoimintakykyä
- Vastuuntuntoa
- Päättäväisyyttä ja itsenäisyyttä
- Selvätuntoisia kunnon suomalaisia
- Järjestyneen yhteiskunnan jäsenyyteen
"Maassa, jossa on vallalla ehdoton pallonlyöntipeli, pojat paremmin löytävät yhteisiä etuja pallon käytössä ja oppivat sovittelemaan etujen ristiriitaisuuksia. Pyhä kansallispeli on nykyhetken välttämättömyys, me emme pyri valloittamaan muita maita, meillä on tekemistä säilyäksemme tässä maassa. Siihen kyetäksemme tarvitsemme kansallispelin, joka pyhittää lapsemme tätä maata varten."
Lopputulos
- Pesäpallo - kansallispeli
Komea menestys Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 nostatti Suomessa kansallisen itsetunnon aallon. Venäläisen sortovallan alla elänyt ja itsenäisyydestä haaveileva kansakunta sai uutta uskoa paremmasta huomisesta. Pieni sisukas kansakunta pystyy vaikka mihin, kuten Hannes Kolehmainen Tukholman kisoissa! Koko maailma huomaisi nyt Suomen ahdingon ja tukisi maata tiellä itsenäisyyteen.
Erityisen voimakkaasti olympiahuuma vaikutti pallonlyönnin kohtaloon ja uudelleen elpymiseen. Kuinka niin? Ei kai? Eihän olympialaisissa lyöty palloa? Olympialaisethan ovat yksilölajien, erityisesti yleisurheilun juhlaa? Selitys löytyy Tahko Pihkalan ajatuksenjuoksusta. Tukholman menestyksen jälkeen se oli vaiheessa olympialaiset ovat ase!
-Urheilu on väline itsenäisyyspyrinnöissä
-Itsenäisyyttä ajetaan erityisesti olympian näyttämöllä
-Siellä pitää menestyä
-Menestykseen tarvitaan tehokasta valmennusta
-Mikä on paras valmennuskonsti?
-Tietysti maailman paras valmennuslaji: pallonlyönti
-Siinä juostaan vimmatusti, heitetään nasakasti
Johtopäätös: suomalaista pallonlyöntiä pitää kehittää kilpailullisemmaksi ja yritteliäämmäksi aivan amerikkalaisen baseballin tapaan.
Tulos: Matkasaarnaajan sinnikkyydellä Tahko aloitti suomalaisen pallonlyönnin elvytyksen ja pelasti pelin kuihtumiselta. Monista peleistä hän valitsi työnsä pohjaksi kuningaspallon.
Tahkon työ pallonlyönnin jalostuksessa jatkui tiiviinä vuosina 1915-1917. Pelikenttä muuttui kapean kiilamaiseksi, ja uutuutena oli pesä, jonne lyöjän piti ehtiä omalla lyönnillään ennen palloa. Pesältä ulkomaaliin ja sieltä kotiin edettäessä ei ollut pesäkilpaa, vaan juoksijat koetettiin polttaa heittopallotuksella. Pesä antoi turvan yhdelle juoksijalle, ulkomaali usealle. Parannetun pelin ensimmäiset säännöt julkaistiin vuonna 1915, toiset vuonna 1917. Korostaakseen pelin eroa entiseen Tahko antoi sille uuden nimen, pitkäpallon. Lajin vastustajat tosin puhuivat "pihkapallosta". Kuningaspalloon verrattuna pitkäpallo korosti juoksunopeutta ja pelaajien yritteliäisyyttä ja vastuuta.
Pitkäpalloa vuonna 1921 (Suomen urheilumuseo)
Sitkeä myytti väittää, että pesäpallo luotiin vain sotilastaitojen opettelua varten. Lyönti on heittolaukaus, pallon heitto kranaatin heittoa, lyöminen ja eteneminen tulta ja liikettä ja syöksyminen jalkaväen hyökkäyksen yksi elementti. Totta, mutta vain osaksi. Tahko käytti näitä perusteita itsekin markkinoidessaan 1920-luvulla lajia suojeluskunnille ja armeijalle. Mutta se oli ainakin yhtä paljon hyvän myyntimiehen kuin sotilasstrategin puhetta. Nämä ajatukset syntyivät pikemminkin pelin kehittymisen ohessa, eivät kehitystyön lähtökohtina. Vuoden 1918 katkera sisällissota oli vedenjakaja pallonlyöntipelin sotilaallisten piirteiden korostumiselle. Mutta vähintään yhtä paljon kuin sotaisuutta Tahko ajatteli vuoden 1918 tapahtumien jälkeen kasvatusta. Sodan syy oli hänen mielestään pikemminkin kansan moraalinen ja henkinen heikkous, eivät niinkään taloudelliset tai sosiaaliset tekijät. Urheilu - pallonlyönti etunenässä yhdistäisi taas kansaa ja tasoittaisi yhteiskuntaryhmien välisiä ristiriitoja. Peli opettaisi vastuuntuntoa, lain ja järjestyksen kunnioitusta, kurinalaisuutta ja rohkeutta. Nämä kaikki olivat hyvän kansalaisen ominaisuuksia. Eipä silti: sopisivat ne sotilaallekin. Urheilun pohjakouluksi alun alkaen tarkoitettu pallonlyönnin kehittäminen johti ajan tapahtumien vuolaassa virrassa kolmiyhteyteen: kansallisuus - kasvatus - sotilaallisuus. Tahkon teesit kiteytyivät yhteen ja samaan peliin.
Pitkäpalloa pelattiin vuosina 1915-1921, aluksi kuningaspallon rinnalla. Vähitellen uusi peli sivuutti suosiossa vanhan, mutta monissa kouluissa kuningaspalloa lyötiin pitkälle 1920-luvulle asti. Aluksi kilpailutoiminta oli paikallista. Vuonna 1919 alettiin järjestää valtakunnallisia otteluja. Pitkä pallon ensimmäisen epävirallisen Suomen mestaruuden voitti Jyväskylän seminaari vuonna 1919. Karsintasarjaan osallistui armeijan, suojeluskunnan ja urheiluseurojen joukkueita.
Tahko Pihkala ei ollut vielä tyytyväinen pitkäpallon pelilliseen toimivuuteen. Hän haki kokeilujen kautta peliin lisää sähinää, selkeyttä ja vauhtia. Tavoit teena oli peli, jossa korostuisivat yksilön vastuu ja joukkueen yhteispeli. Pitkäpallokenttää korjailtiin vuosina 1920 ja 1921 kentän muotoa muutta malla ja pesän ja ulkomaalin paikkaa siirtämällä. Samanaikaisesti aloitettiin kokeet aivan uuden pelin luomiseksi.
Pesäpallon syntyyn johtaneet kokeet alkoivat syyskuussa
1920 Jyväskylän lyseossa. Ensimmäisissä kokeissa käytettiin
kahta kenttäpesää. Kokeilut jatkuivat samana syksynä
Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Tahkon suuri oivallus, etukentällä
kolmen pesän kautta polveillut juoksutaival, hahmottui näissä
kokeissa. Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu pelattiin
Helsingissä Kaisaniemen kentällä 14.11.1920. Tiikerien myötä
pesäpallo palasi siis kaudella 1997 juurilleen. Pelin kehittelyn kehto
ja Tahkon tukialue oli kuitenkin Jyväskylä. Pitkäpallo vaihdettin
pesäpalloon kaudella 1922.
Pesäpallopelin uudet perusideat olivat
-Kotipesä ja kolme kenttäpesää
-Pesäkilpa kaikilla juoksuväleillä
-Kukin pesä antoi turvan vain yhdelle juoksijalle
-Ajolähtö eli pakkoeteneminen pesien ollessa täynnä
-Koppilyönnillä edennyt haavoittui
-Kolmospesälle asti omalla lyönnillä edennyt sai kunniajuoksun
Vanhasta pelistä säilyivät
-Pystysyöttö
-Hutunkeitto
-Heittopoltto (poistettiin myöhemmin)