Mitä teit tutkimuksesi hyväksi tänään? Kolme tutkijaa vastasi
Anu Tourunen: Miksi joidenkin kanssa yhteys syntyy heti vaivatta?
Joskus kohdatessamme toisen ihmisen saattaa tuntua, että keskustelukumppanin kanssa muodostuu sanaton yhteys.
Näin tilanne onkin, sillä vuorovaikutuksessa ihmisten elimistöt voivat virittyä niin sanotusti samalle aaltopituudelle, synkroniaan. Varsinkin miellyttävä kohtaaminen voi yhdenmukaistaa kehojen liikkeitä ja asentoja, kasvonilmeitä ja autonomisen hermoston reaktioita kuten sydämen sykettä tai kämmenten hikoilun määrää. Kohtaajien kesken vallitsee hermostollinen synkronia.
Vuorovaikutuksessa synkroniasta on monenlaista hyötyä: synkronia on tärkeä tekijä sosiaalisten siteiden muodostumisessa ja ylläpidossa. Haitallista se on silloin, jos riidellessä osapuolet lietsovat toistensa vihaa.
Akatemiatutkija Anu Tourunen tutkii vuorovaikutukseen liittyvää synkroniaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.
Parhaillaan hän selvittää, kuinka kehot käytännössä virittyvät samalle aaltopituudelle vuorovaikutustilanteessa ja mitkä tekijät tähän yhteensovittautumiseen vaikuttavat. Tourunen tutkii pariskuntia, ystäviä ja sisaruksia sekä vanhemman ja aikuisen lapsen, työtovereiden ja toisilleen tuntemattomien kohtaamisia.
Kun tutkimus valmistuu, se täydentää kokonaiskuvaa synkroniaan vaikuttavista tekijöistä, muun muassa sanattomasta yhteydestä.
Saamme uutta tietoa, miten yksilölliset piirteet, suhteen laatu ja tilanteen vaatimukset yhdessä muovaavat synkroniaa. Tulokset auttavat ymmärtämään, miksi joidenkin kanssa yhteys syntyy heti vaivatta ja miksi toisten kanssa sen luominen on vaikeampaa”, sanoo Tourunen.
Aineistonkeruu tutkimukseen alkaa ensi vuoden alussa, ja siihen Tourunen rohkaisee osallistumaan kaikkia yli 18-vuotiaita. Pilotointi osoitti, että juttutuokio läheisen tai tuntemattoman kanssa tutkijan antamista teemoista on mielenkiintoinen kokemus.
Mitä teit tutkimuksen hyväksi juuri tänään?
”Tänään keskustelimme tutkimusryhmän kanssa tutkimusasetelman yksityiskohdista kuten siitä, millaisia tunteita keskustelutehtävät voivat herättää ja tuottavatko ne halutunlaisia tilanteita. Pohdimme koeasetelman satunnaistamista ja kyselylomakkeita. Kansainväliset yhteistyökumppanit toivat uusia näkökulmia ja ideoita”, Tourunen sanoo.
Maailmalla kiinnostus ihmisten välisen synkronian tutkimiseen on kasvanut nopeasti viime vuosina, arvioi Tourunen. Kun Tourusen väitöskirja valmistui 2017, se oli tiettävästi ensimmäinen, jossa tutkittiin pariterapiaan osallistuneiden fysiologista synkroniaa.
Anu Tourunen |
|
| Kuka | Akatemiatutkija, Jyväskylän yliopiston psykologian laitos |
| Mitä | Johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta “Yhteyden rytmi: Yksilölliset piirteet, ihmissuhde ja tilanne muovaamassa ihmisten välistä synkroniaa” (IRSync) |
| Mukana |
|
Samuel Lindholm: Biopolitiikkaa oli jo aiemmin kuin Foucault osoitti
Biopolitiikan käsite tuli tutkijoiden ja laajan yleisön tietoisuuteen, kun ranskalainen filosofi Michel Foucault ryhtyi analysoimaan sitä 1970-luvulla.
Biopolitiikalla tarkoitetaan ihmisten elämään väestötasolla kohdistuvaa hallintaa. Se on valtaa, jonka tavoitteena on elämän vaaliminen ja optimoiminen.
Konkreettisia esimerkkejä biovallasta ovat esimerkiksi koronapolitiikka, rokotus- ja valistuskampanjat ja äitiyspakkaukset. Toisaalta sitä voivat olla myös näennäisten uhkien torjuminen esimerkiksi eutanasian, abortin ja sterilointien keinovalikoiman avulla, kuvailee valtio-opin yliopistonlehtori Samuel Lindholm Jyväskylän yliopistosta.
Lindholm tutkii biopolitiikan historiaa, teoriaa ja määritelmää. Aihe on nykyajassa hyvin tärkeä, hän sanoo:
Kohtaamme biopolitiikkaa päivittäin. Sen ymmärtäminen auttaa meitä tunnistamaan sen erinäisiä muotoja ja välttämään siihen liittyviä tuhoisia ulottuvuuksia. Teoria tarjoaa vastauksia siihen, miksi elämää vaaliva biopolitiikka näyttää toisinaan johtavan ulossulkemiseen ja miten voimme optimoida elämää tuhoamatta sitä.”
Biopolitiikan historian tutkimus puolestaan auttaa piirtämään tarkemman kokonaiskuvan länsimaisen poliittisen ajattelun käännekohdista - mitä historialliset toimijat ovat kenties pyrkineet saavuttamaan ehdottaessaan poliittisia väliintuloja.
Lindholm haluaa myös osoittaa, että biopolitiikkaa ilmeni huomattavasti paljon aiemmin kuin Foucault esitti:
Jo 1500- ja 1600-lukujen poliittiseen ajatteluun sisältyy biopoliittinen pohjavire. Kohteenani ovat etenkin Martti Lutherin, Jean Bodinin, Giovanni Boteron, Thomas Hobbesin kirjoitukset.”
Mitä teit tutkimuksen hyväksi juuri tänään?
”Lähetin arvioitavaksi artikkelikäsikirjoituksen. Olennaisin yksityiskohta, johon siinä pureudun, on ajatus siitä, miksi elämää vaaliva biopolitiikka tappaa. Väitän, että jo Foucault tarjosi tähän kysymykseen käyttökelpoisen vastauksen. Hänen mukaansa biopolitiikka on aina lähtökohtaisesti elämää optimoivaa, mutta se voi hyödyntää vanhaa tappo-oikeutta väitetyn ”optimoinnin” välineenä. Tällöin väestön kokonaisedun kannalta ”haitallisina” pidetyt väestönosat suljetaan elämästä huolehtivan biopoliittisen hallinnan ulkopuolelle.”
Biopolitiikka on kansainvälisesti laajasti tutkittu aihe. Jyväskylän yliopistossa on vahva tutkimuksen keskittymä. Aihetta tutkivat Lindholmin ohella esimerkiksi professori Mika Ojakangas sekä professori Sergei Prozorov.
Samuel Lindholm |
|
| Kuka | YTT, valtio-opin määräaikainen yliopistonlehtori yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella, Valtiotieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja |
| Tutkii | Tutkii biopolitiikan teoriaa ja historiaa |
| Rahoitus | Nykyistä tutkimusta rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto |
Mira Kajanus: Uusin menetelmin kustannustehokkuutta luontotietojen keräämiseen
Tutkimustiedon määrä Suomen ja Euroopan metsien monimuotoisuudesta - metsien rakenteesta ja lajimääristä – kasvaa nykyaikana merkittävästi. Teknologian kehittäminen tuo koko ajan uusia automaatiota ja tekoälyä hyödyntäviä menetelmiä luontotiedon keräämisen.
Tärkeimpiä uusia menetelmiä juuri nyt ovat ympäristöstä kerätystä DNA:sta sekä audio- ja kuva-aineistoista automatisoitu lajien tunnistaminen, arvioi tutkijatohtori Mira Kajanus Jyväskylän yliopistosta.
Kajanus on ekologi ja hän tutkii parhaillaan Euroopan nykyisiä vanhoja metsiä – ja ennakoi tulevaisuuden metsien sijaintia ja tilaa. Tutkimustensa avulla Kajanus kehittää myös malleja tulevien metsien monimuotoisuudesta: millaisia ja missä metsät voivat olla, kun huomioidaan ilmastonmuutoksen ja metsänkäytön vaikutukset.
Kajanus hyödyntää tutkimuksissaan tiedonkeruussa muun muassa ääninauhureita, riistakameroita, DNA-näytteitä sekä tilastollisia yhteisömallinnusmenetelmiä. Niiden avulla seurataan esimerkiksi sienten, lintujen, lepakoiden, nisäkkäiden ja hyönteisten lajirikkautta metsissä. Koottujen tietojen perusteella Jyväskylän yliopiston PredCom-tutkimusryhmässä kehitetään menetelmiä luonnon monimuotoisuuden mittaamiseen ja tiedon nopeampaan välittämiseen eri tahoille.
Uudet menetelmät tuovat luontotietojen keräämiseen kustannustehokkuutta”, Kajanus sanoo.
Tutkimuksen tuottama luontotieto on äärimmäisen tärkeää, sillä sitä tarvitaan jokaisella päätöksenteon tasolla, sanoo Kajanus.
Luontotiedossa suurimmat puutteet liittyvät Kajanuksen mukaan tällä hetkellä siihen, että usein tieto perustuu vain yhteen eliöryhmään. Tärkeää olisi ymmärtää miten elinympäristön muutokset vaikuttavat kaikkiin alueella esiintyviin eliöyhteisöihin ja niiden vuorovaikutuksiin. Lisäksi tieto siirtyy maastosta päättäjille usein hyvin hitaasti:
”Nyt se voi olla vuosien prosessi”, kuvailee Kajanus.
Tieto vanhojen metsien monimuotoisuudesta on erityisen tärkeää.
Vanhat metsät ovat tärkeä elinympäristö useille uhanalaisille lajeille. Meidän tulisi voida turvata näiden elinympäristöjen säilyminen myös tulevaisuudessa.”
Mitä teit tutkimuksen hyväksi juuri tänään?
”Juuri tänään käytin tilastotieteellisiä yhteisömalleja kasvien lajirikkauden ennustamisessa Euroopassa. Tutkin, kuinka lajirikkaus vaihtelee eri ympäristötekijöiden, kuten maaperän ja ilmaston, mukaan”, Kajanus kertoo.
Luonnon monimuotoisuuden tutkijana Kajanus välillä ilahtuu ja välillä pettyy tutkimusaiheeseensa liittyvistä tiedoista tai tilanteesta.
”Ilahduin viimeksi siitä, kun kuulin kuinka suosittu kurssi on yliopistolehtori Panu Halmeen vetämä luonnonsuojelubiologian kurssi Jyväskylän yliopistossa. Oli hienoa kuulla, että nykyiset opiskelijat ovat kiinnostuneet aiheesta. Se lupaa hyvää tulevaisuudelle. Toisaalta, petyin ihmisten toimintaan, kun vierailin Luomuksen tiedemuseossa. Vierailu avasi vielä entistä enemmän silmiä lajien sukupuutoille ja nykyiselle ilmastonmuutokselle sekä sen vaikutuksille.”
Mira Kajanus |
|
| Kuka | Ekologi, tutkijatohtori bio- ja ympäristötieteiden laitoksella |
| Kuuluu | Predictive Community Ecology Group (PredCom) -tutkimusryhmään, jossa tietoa luonnon monimuotoisuudesta hankitaan hyödyntämällä empiiristä dataa ja yhteisöekologista tietoa |
| Rahoitus | SafeNet-tutkimus saa rahoitusta Euroopan unionin Horisontti Eurooppa -ohjelmasta |
