Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 2

Tässä jaksossa Jarkko saa vieraaksi kolmannen polven puutarha-alan yrittäjän ja floristimestari Saija Sitolahden. Saija on mm. kirjoittanut kirjan kukkiensidonnasta, vastannut Linnan juhlien koristeluista ja nyt hän valmistautuu kukkiensidonnan mm-kilpailuihin. Mikä saa Saijan syttymään vielä vuosikymmenten jälkeen omasta työstään?

Tervetuloa tutustumaan työn merkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukana on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamillamme ihmisellä on myös erilaisia työn merkityksen lähteitä. Podcast liittyy Meanwell-tutkimukseen, jossa tutkitaan työn merkityksellisyyden lähteitä.

Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet?

Saija: Tervehdys. Täällä on Saija Sitolahti. Mä olen yrittäjänä Järvenpään Kukkatalossa. Meillä on kukkakauppa, puutarhamyymälä ja hautaustoimisto ja kukkakoulu. Floristimestari oon ammatiltani.

Jarkko: Ja kuinka päädyit tähän työhön alun perin? Minkälainen se polku on ollut? Oliko tämä heti jo lukiossa tai ammattikoulussa selvää vai miten sun tausta on siinä?

Saija: Mun iso vanhemmilla on ollut puutarha tuolla Mäntsälässä ja mun vanhemmilla on ollut kukkakauppa Tuusulassa ja Järvenpäässä 70-luvulta alkaen. Minulla oli siis ammatinvalinta täysin selvä siltä osilta, että mä en ainakaan halua kukkakauppiaaksi. Ihan mitä muuta vaan. Mutta ei sitä. Hainkin sitten lukion jälkeen, ehkä pari-kolme kertaa oikeustieteelliseen. Olin nähnyt sellaisen telkkarisarjan kuin LA Laws, se oli musta tosi makee. Mä en kuitenkaan päässyt. Sitten vietin vaihto-oppilas vuoden Ranskassa. Sen jälkeen menin mun vanhempien kukkakauppaan välivuodeksi töihin. Ja siinä mä vähän oikeastaan innostuin. Mun vanhemmat teki konkurssin siinä ison laman aikoihin, 1991. Ja siinä kohtaa mä sitten ryhdyin yrittäjäksi. Tavallaan mun yrittäjätarina on hyvin perä edellä puuhun. Tai ammatin valinta. Itse sen valintani tein, mutta 19-vuotiaana todella nuorena ja todella kaikesta innostuneena. Ehkä olisi voinut.. en mä sano nyt jälkikäteen, et olis voinut toisin valita mutta.. mutta silleen pikkasen poikkeuksellinen.

Mutta tokihan mulla on ollut koko ajan vapaus lähteä ja tehdä muutakin. Mutta sille tielle jäin 30 vuotta reilua nyt oon ollu mun veljeni kanssa yrittäjänä tässä. Isä ja äiti on aina ollut taustalle. He jäivät alun perinkin heti taustalle. Me ollaan saatu nuoret tehdä tätä intohimolla ja omilla ajatuksilla. Tosin meillä on ollut tässä koko ajan vakaa, hyvää ammattitaitoinen henkilöstö taustalle. Se on ollut ehkä se meidän mahdollistaja tässä yritystarinassa.

Jarkko: Tässähän on tuntuu, että on monenlaista oppia tullut matkan varrella. Jos ajattelee, että sä olet ollut siellä lapsuudesta lähtien siinä. Sitten vielä se konkurssi, jossa sen nurjan puolen näkee varmaan siitä, että mitkä johtaa mihinkin tilanteeseen. Sieltä sitten ponnistaminen. Voi miettiä, että miten paljon sillä taustalla on tietämystä. Ihan vain nuoressa iässä jo saa tuo tällaista kokemusta ja asiantuntijuutta, mikä taas monella sellaiselta, joka vaan menee kouluun, valmistuu ja lähtee töihin, niin teillä on jo valtavasti kokemusta siltä.. Jos tällä tavalla katsoo asiaa.

Saija: Joo, se on totta, että osaa ensinnäkin.. varmasti on tietyllä tavalla, no kyllä sitä on ollut todella määrätietoinen ja kokenut, että minä tiedän kaiken ja silloin nuorempanakin mutta että.. Tietyllä tavalla ikäkin tuo tavallaan sitä kokemusta ja vielä enemmän sitä nöyryyttä siihen työhön.. Mutta kyllä on varmasti nähnyt paljon siis sellaista, mitä ei olisi muuten. Et ehkä vois sanoa omille vanhemmille iso kiitos siinä mielessä, että he ovat antaneet meidän niin kun tehdä, et siitä vaan. Et mä luulen, että nyt omat lapset on tommosii 16-19-vuotiaita, niin sitä ehlä saattaa aika helposti antaa heille niitä ohjeita ja neuvoja, et miten kannattaisi tehdä. Voisitko miettiä tällaista vaihtoehtoa, tai ei tuo nyt ehkä ole hyvä. Ei se ole välttämättä huono ollenkaan, että ne vanhemmat antaa vain lastensa tehdä ja mennä.

Jarkko: Kyllä, ja antaa sitten kuitenkin toisaalta omaa perspektiiviä heidän käyttöönsä, vaikka he itse tekevätkin loppupelissä sen päätöksen.

Mikä sitten on erityisesti tässä työssä, mitkä asiat ovat sellaisia, jotka sytyttävät ja mikä tekee erityisesti tärkeää tästä sun työstä itsellesi, että sinä olet jaksanut kuitenkin tehdä sen, mitä olet tehnyt, vuodet, vuosikaudet tätä..?

Saija: Vuosikaudet, hirveän kauan. No ensinnäkin mä olen floristi, mun työskentelymateriaalina on kukat ja kasvit. Ne on joka ikinen päivä erilaisia. Se on se suurin sytyttäjä ehdottomasti, se materiaali. Tavallaan voisin ehkä olla myös taiteilija ilman tätä businesstautsaa, että voisin tehdä vain jotain luoda ja intohimoisesti projekteja ja taiteellista puolta. Mutta toisaalta tässä yhdistyy nimenomaan tämä yrittäjyys, mikä on minulle kauhean tärkeätä, se luovuus ja ihmiskohtaamiset tai asiakaspalveluhan on olennainen osa. Ollaan kuitenkin kaupan alalla, eli myydään. Siinä on ehkä ne kolme, eli tavallaan se materiaali ja se työn vapaus, ihmiset, joita saa kohdata siinä työssä ja joiden kanssa saada tekemisissä. Tosin se on myös varmasti yksi vaikeampia asioita yrittäjyydessä, ihmiskontaktit.

Jarkko: Mitkä asiat sitten saa, nämä oli niitä tärkeitä asioita.. Niin minkälaista asioita perinteisesti sinua saa syttymään ja innostumaan siinä työssä? Minkä tyyppiset jutut?

Saija: No varmasti se, että näkee jotakin konkreettista. Mä olen aika konkreettinen ihminen. Ja kun mä teen vaikka jonkun kimpun tai asetelman tai jonkun tapahtuman koristelun ja sit mä näen, että se on valmis.. Mä saan ehkä siitä palautetta asiakkaalta tai työkavereilta, tai me ollaan tehty yhdessä ja yhdessä tavallaan koettu se onnistumisen ilo. Se on kyllä aina se, mikä auttaa jaksamaan. Monesti mä huomaan sen kaarenkin, että ensin aloitetaan ja jotenkin ollaan innostuneita, sit siinä tulee se turhautuminen siinä tehdessä ja vähän väsähtää, että voi ei miks mun piti tällaistakin alkaa tekemään. Sitten lopussa sitä jo, kun se loppu siellä häämöttää ja on valmista, niin sitä jo miettii, että jes, jes, tää oli ihanaa, mahtavaa, mitä mä seuraavaksi voisin tehdä.

Jarkko: No tuleeko sulla ihan esimerkkejä viime ajoilta, missä tällainen konkreettisesti on tapahtunut, tämmöistä innostumista ja syttymistä?

Saija: No meillä on siis, meillä on tosi paljon asiakkaita, jotka antaa meille vapaita käsiä ja antaa vaikka jotkut speksit, että hei, että mulla on tämän ja tämän verran rahaa, tällainen tilaisuus, voisitteko te tehdä.. Mikähän nyt olisi? No jouluhan on tietysti aina sellaista, että koko joulun aika on sellaista glitteriä ja kimallusta ja väriä, että joka päivä tulee, että oi, tää on ihanaa ja näin. Mut.. no me tehdään täällä esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlakoristeluja, niin se on kyllä aina, kun siinä on niin valtava jännitys, että meneehän kaikki hyvin ja näin. Ja sit kun se on valmis, niin mä otan siis äärimmäisen mielelläni sen kuohuviinilasin aina silloin 6.12. ja katson telkkaria sitten.

Jarkko: Niin eli teillä on niin kuin kahdenlaisia juhlahetkiä siinä, että toisaalta se itse päivä, mitä juhlitaan, mutta sit myöskin se, että se projekti on tullut päätökseen ja sit hyvällä tavalla vielä toivottavasti päätökseen siinä.

Hyvä. Tässähän tulikin jo hyvin paljon tällaisia työn merkityksensä lähteitä, eli tässä podcast-sarjassa haetaan nimenomaan sitä, että mikä tekee ihmiselle merkityksellisen siitä omasta työstä. Ja me ollaan kuultu jo, me kuullaan tässä podcastissa niin kuin monenlaisia, erilaisia merkityksiä. Ja yksi näistä merkityksistä on itsensä kehittäminen. Eli tässä hankkeessa, kun on käyty läpi näitä, niin siellä on löytynyt sitten, että itsensä kehittäminen on yksi tämmöinen työn merkityksellisyyden lähde. Ja se pitää sisällään sen, että yksilölle on tärkeää, että työ tarjoaa haasteita sekä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Niin sieltä varmaan löytyy hyviä esimerkkejä tai hyviä näkemyksiä siitä, että miten sinä koet tämän asian siinä omassa työssä. Oisko sulla jotain esimerkkejä heittää, missä tämä on erityisesti, jos tulisi näkyviin?

Saija: Joo, no mulla on ihan äärimmäisen hyvä esimerkki nyt tästä hetkestä. Eli mä olen lähdössä kukkasidonnan maailmanmestaruuskilpailuihin Interflora World Cupiin Englantiin, Manchesteriin syyskuun alussa. Ja tosiaan Suomen Interflora lähettää sinne yhden edustajan, sinne tulee 26 maasta ja viime vuoden lopulla sitten minäkin rohkaistuin laittamaan hakemuksen sinne. En oo kisannut muutamaan vuoteen, ja sitten mulla on kolme poikaa, niin tavallaan heidän kanssaan on mennyt viime vuodet kanssa. Ja nyt mä jotenkin ajattelin, että vitsi, nyt on mun hetkeni, että yritys pyörii varmasti sen kahdeksan kuukautta ilman mua. Mä pystyn tekemään taas jotain vähän erilaista. Ja tosiaan laiton hakemuksen ja pääsinkin, ja ihan ehdottomasti siis, en tiedä, mä olen vielä tämän valmentautumisen alkutaipaleella.

Jarkko: Eli tieto tuli, milloin tuli tästä?

Saija: Pari viikkoa sitten, joo.

Jarkko: Ja miltä nyt jos niin kuin sanot rehellisesti, niin miltä tämä projekti tuntuu tällä hetkellä?

Saija: No nyt tällä hetkellä tilanne on se, että mä kokoon mulle ympärilleni sellaista tiimiä, että siihen liittyy paljon käytännön asioita, matkajärjestelyä ja rahtia. Sinne pitää lähettää kaiken maailman telineitä ja kukkia ja yhteistyötä, rahoitusta, kumppanuuksia etsitään ja sellaista tiimiä.

Plus sitten ihan se sellainen ammattitaito, henkilöitä, Floristeja mun lähelle muutama kappale, joilla on kansainvälisistä kilpailuista kokemusta. Ja jotka vähän sparraa, että siinä kohtaa kun on kukka-asetelmat versio 18 eikä vieläkään tunnu hyvältä, niin ne voi sitte ehkä vähän auttaa, hei mitäs jos tehdään näin. Mutta joo, ei ole vielä siis superahdistusta. Vielä ollaan siinä innostuksen puolella, mutta mä oon ihan varma, että ahdistuksen hetkiäkin ihan varmaan tulee. Nyt on sellainen kasi plus.

Jarkko: Ja kuulinko oikein, että kahdeksan kuukautta valmistautumista?

Saija: Joo, niin mä laskin, että kahdeksan kuukauden päästä se on nyt ohi, että nyt eletään tammikuuta 2023.

Jarkko: Ja kun aiheena tosiaan oli se itsensä kehittäminen ja työ tarjoaa haasteita sekä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä, niin voisiko olla parempaa esimerkkiä kuin se, että lähtee maailmanmestaruuskisoihin edustamaan Suomea sinne. Valmistautua siihen kahdeksan kuukautta.

Ja sitten kuulija voisi tietysti miettiä omalta alaltaan sen, että mitä se tarkoittaa hypätä siihen kelkkaan mukaan. Että se varmaan kauhistuttaa aluksi. Mutta sitten jos siitä pääsee sitä mankelista läpi ja kun lopulta pääsee kuitenkin sitä mankelista läpi, niin miten erilainen ihminen on ammattitaidoltaan siinä vaiheessa ja mille se tuntuu siinä vaiheessa, kun se homma on toivottavasti hyvin siellä.. Ja vaikka nyt ei olisikaan voittopokaalia kourassa, niin silti se kehittyminen on todennäköisesti ollut tosi valtavaa. Voisin kuvitella vai koetko ite asian suurin piirtein näin?

Saija: Kyllä. Mä aina sanon kukka-alan nuorillekin floristeille, jotka kilpailuihin osallistumista miettii, että loppujen lopuksi kukaan ei muista sitä, olitko sä viimeinen. No okei, voittaja tietenkin muistetaan, mutta se, että kaikki muistaa kuitenkin, että sä oot ollut siellä, sä oot laittanut itses peliin ja sä oot sen itsevarmuuden kaivanut jostain, että sä uskallat ilmoittautua sinne ja rohkaistunut. Ja ihan varmasti siinä on oppinut aivan valtavasti.

Ja juurikin tämä itsensä kehittäminen on oikeastaan yksi syy kanssa, että mä innostuin. Tuolla kilpailuissaan teemana kestävä kehitys. Ja ehkä siitäkin vähän innostuin, että yksi tavallaan, se on jos ajatellaan yrittäjyyttäkin, niin se on yksi ihan tärkeimpiä pilareita tässä kohtaa kyllä, että miten sä kehität sitä omaa alaakin kestävän kehityksen kannalta. Ja mä näen siinä sellaisen mahdollisuuden, että mä voin omaa työtäni, mutta samalla myös koko kukka-alallekin tuoda ehkä jotain, toivottavasti siinä jotain oivalluksia varmasti tuleekin matkan varrella.

Jarkko: Joo, ja tää oli myös se hienosti, mitä sä kuvasit siitä, että tämmöiset projektit, mihin lähtee mukaan, niin nehän tyypillisesti on just sitä, että aluksi ollaan hirveän innoissaan ja sitten tulee niitä sudenkuoppia, että hei tästä ei tule yhtään mitään tästä, että miksi minä lähin tähän. Ja sitten sieltä noustaan ja sit lopulta kuitenkin tsempataan ja päästään siihen maalin siellä. Ja tavallaan se on niin kuin yleensä sellanen, niin kuin hyvä tunne sit siinä vaiheessa, kun myöskin ne vastoinkäymiset saa selätettyä siinä.

Mutta hei me toivotetaan sinulle erittäin hyvää maailmanmestaruusmatkaa, sitä prosessia ja sitten itsekin sitä kilpailuakin vielä. Mutta itse ainakin niin kuin tuntuu, että jo se prosessi itsessään on varmasti palkitseva ja kehittävä ja muuta, mutta sit vielä kruununa se itse kilpailutilannekin siellä. Mutta kiitoksia sinulle, että olit mukana tässä podcastissa.

Saija: Kiitos, kun pääsin mukaan, oli mielenkiintoista. Kiitos.

Jarkko: Loistavaa ja hyvä kuulija. Nyt saimme olla hetken tämän kukka-alan ammattilaisen ajatusten äärellä. Ota vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaillen, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi. Toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi. Nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.