Asiantuntijapaneeli osallisuudesta ja rakenteellisesta sosiaalityöstä

ORAS-hanke on kutsunut 30 osallisuuden ja sosiaalihuollon asiantuntijaa, kansalaisedustajaa sekä poliittista päättäjää keskustelemaan haavoittavassa asemassa olevien ihmisten osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Keskustelu etenee Delfoi-muotoisesti kolmessa viikon mittaisessa osassa, joiden aiheena on osallisuus ja vaikuttaminen yleisesti, rakenteellinen sosiaalityö sekä osallisuuden tulevaisuus.
oraskuva
Julkaistu
28.4.2026

Jiri Nieminen, Tuomo Kokkonen

Paneeli ajoittuu hyvinvointialueiden kehityksen kannalta tärkeään tilanteeseen, mikä heijastui äskettäin päättyneissä 1. osion keskusteluissa. Keskustelijat näkevät hyvinvointialueiden osallisuustyön kehittyneen aidosti kunnianhimoisella tavalla. Myös ajantasainen hyvinvointialueiden demokratia- ja osallisuusvelvoitteita koskeva lainsäädäntö saa kiitosta paneeliin osallistuneilta asiantuntijoilta. Toisaalta keskustelussa todettiin, että usein osallisuudella tarkoitetaan tosiasiallisesti osallistamista, ei niinkään omaehtoista osallistumista.

Osallisuustyön esteiksi koettiin hyvinvointialueiden talouskuri, jatkuvat YT-neuvottelut sekä resurssien puute. Ongelmaksi koettiin myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten - esimerkiksi asunnottomat, mielenterveyskuntoutujat sekä päihteidenkäyttäjät - tavoittaminen sekä luottamuksen puute viranomaisiin. Osallisuus riippuu liian usein siitä, ihminen itse löytää oikean osallisuuden kanavan, uskaltaako hän osallistua ja kykeneekö hän toimimaan niissä digitaalisissa ja hallinnollisissa ympäristöissä, joissa osallisuustyötä tehdään. Myös käytetty kieli rajoittaa joidenkin ihmisryhmien osallisuutta.

Keskeisiksi osallisuustyön metodeiksi nimettiin asiakasraadit ja kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen, kehittäjäasiakkuus ja asiakaspalautteen systemaattinen huomioiminen. Järjestöjen kanssa tapahtuva yhteistyö nähtiin niin ikään voimavarana. Keskustelussa todettiin myös, että osallisuuden seurannan mittareita tulee kehittää ja niistä on tehtävä avoimia.

Osallisuustyön pitää olla systemaattista ja sen tulee huomioida haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanne.

Osallisuustyön tavoitettuutta ehdotettiin kehittäväksi tekemällä sitä yhteydessä sosiaalihuollon jalkautuviin palveluihin. Myös yhteistyö järjestöjen kanssa tarjoaa mahdollisuuksia osallisuustyön kehittämiseen. Lisäksi ehdotettiin perustettavaksi nimettyjä vastuutyöntekijöitä tai -tiimejä, jotka kulkevat asiakkaiden rinnalla pidempiaikaisesti.

Haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä on tärkeä kohdata heidän omassa arkiympäristössään. Tällöin osallisuus ja vaikuttaminen ovat orgaanisesti osa sosiaalihuollon työtä. Osallisuustyön ja sosiaalihuollon palveluiden yhteistyön tiivistäminen edistää sitä, että haavoittavassa asemassa olevien ääni tulee kuulluksi päätöksenteossa.