Oppiminen on elämänmittainen matka – ja hyvinvoinnin tekijä

Aikuisten oppiminen on lähes päivittäin esillä mediassa – työelämän muutoksiin vastaamisen haasteina, yksilöllisinä elämänkulun muutosten sankaritarinoina, koulutuspoliittisina päätöksinä tai hyvinvoinnin ehtoina tai mahdollisuuksina. Ikääntyvien oppimista ja oppimista ikääntyneenä koskevaa keskustelua leimaa laajasti elinikäisen oppimisen ideologialle nyökyttely: lienemme kohtuullisen helposti yhtä mieltä siitä, että oppiminen kuuluu kaikille, eikä ikä ole este uuden oppimiselle.  

Tarkemmin asiaan perehtymällä on valitettavasti todettava, että edelleen meidän ihmisten arkikäsityksissä, aikuisten oppimista koskevassa tutkimuksessa ja aikuiskoulutuksen palvelutarjonnassa ikääntyneiden aikuisten oppiminen jää helposti katveeseen. 

Elinikäinen oppiminen näyttäytyy vahvasti työelinikäisenä jatkuvana oppimisena, jolloin aktiivisen työiän ylittäneet jäävät marginaaliin. Vapaa sivistystyö ja lukuisat kolmannen sektorin toimijat ovatkin keskeisiä ikääntyvien aikuisten oppimisen, ohjauksen ja tuen tarjoajia. Aikuisten oppimista ja koulutusta koskevassa tutkimuksessakin ikääntyneiden ja ikääntymisen näkökulman soisi olevan vahvemmin esillä. Ikääntynyt ihminenkin on aikuinen eikä aikuisuus pääty työelämästä poistumiseen. 

Uuden oppiminen vahvistaa kognitiivisia kykyjä, lisää osallisuuden tunnetta, tukee mielenterveyttä ja parhaimmillaan edistää hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä.

Oppimisen oikeus ja monimuotoisuus elämänkulussa  

Elämän eri vaiheissa oppimisen merkitys yksilölle on erilainen ja omalla tavallaan tärkeä. Tyypillistä on, että työikäisen aikuisen oppimisessa korostuu työhön liittyvä osaamisen kehittäminen vapaa-ajan oppimisen tarjotessa vastapainoa ammatilliselle toiminnalle. 

Ikääntyessä oppimiseen voivat innostaa uudet mahdollisuudet, uteliaisuus ja oppimisen ilo, kiinnostavien asioiden ja aiheiden äärelle hakeutuminen, tarpeellisten taitojen opettelu, ystävien ja vertaisten tapaaminen tai arjen rutiinien rakentaminen.  

Siihen, millainen merkitys oppimisella on ikääntyvän elämässä, vaikuttavat paitsi tarjolla olevat mahdollisuudet ja tuki, myös hänen aiemmat kokemuksensa oppimisesta ja itsestä oppijana. Meistä jokaisen elämänkulku on yksilöllinen ja sen rakentumiseen vaikuttavat niin kulttuuritausta, koulutus, työura kuin perhesuhteet.  

Myös ikääntyminen on osa ihmisen ainutlaatuista elämänkulkua. 

Oppimisen monet kasvot ja ympäristöt 

Mitä oppiminen on ja missä sitä tapahtuu? Huomionarvoista on, että oppiminen on opiskelua moninaisempi ja laajempi ilmiö. Oppimista tapahtuu paitsi opiskellen muodollisessa koulutuksessa ja erikseen järjestetyissä opiskelutilanteissa myös satunnaisesti ja muun toiminnan ohella kaikilla elämänalueilla.  

Aikuisen oppimisesta suurin osa on epävirallista ja hyvinkin arkista, vaikkapa uuden digilaitteen käytön opettelua vertaisryhmässä tai perheenjäsenten kesken.  

Elinikäisessä oppimisessa huomioidaan elämänkokemukset laajasti. Muodollisen oppimisen ohella korostuvat arjen epämuodolliset oppimisympäristöt. Esimerkiksi matkustaminen, vapaaehtoistyö, uuden harrastuksen aloittaminen tai mielenkiintoisten keskustelujen käyminen ovat kaikki tapoja laajentaa ymmärrystä maailmasta ja itsestä. 

Uuden oppiminen vahvistaa kognitiivisia kykyjä, lisää osallisuuden tunnetta, tukee mielenterveyttä ja parhaimmillaan edistää hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä. Ikääntyvän ihmisen oppimismotivaatioon vaikuttavat hänen aiemmat kokemuksensa, terveydentilansa ja elämänvaiheensa. Siksi on tärkeää, että oppimisympäristöt ovat eri-ikäisille aikuisille saavutettavia, kannustavia ja arvostavia. 

Yksilöllinen elämänkulku hyvinvoinnin tekijänä 

Jokainen ikääntyvä ihminen kantaa mukanaan oman elämänsä tarinaa, kokemuksia ja tietoa, jotka vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa, toimintakykyynsä, toimijuuteensa ja käsitykseensä itsestään. 

Ikääntymisen myötä elämänkulkuun liittyy usein muutoksia terveydessä, sosiaalisissa suhteissa ja identiteetissä. Terveys ja toimintakyky eivät ole vain lääketieteellisiä mittareita, vaan ne kytkeytyvät vahvasti ihmisen kokemuksiin ja arkeen. Ikääntyneiden terveyden edistäminen tarkoittaa siten kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tukemista. 

Yhteiskunnan tehtävänä on mahdollistaa myös ikääntyvien ihmisten aktiivinen osallistuminen, oppiminen ja hyvinvointi. Tämä edellyttää palvelujen kehittämistä, esteettömiä oppimisympäristöjä ja asenteiden muutosta. Ikääntyminen ei ole taantumista, vaan mahdollisuus uudenlaiseen kasvuun ja merkitykselliseen elämään.  

Jokainen ikääntyvä ihminen kantaa mukanaan oman elämänsä tarinaa, kokemuksia ja tietoa, jotka vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa, toimintakykyynsä, toimijuuteensa ja käsitykseensä itsestään. 

Kohti arvostavaa ja osallistavaa ikääntymistä 

Kun näemme ikääntymisen osana elämän jatkumoa – ei sen loppupisteenä – voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus oppia, osallistua ja tulla arvostetuksi elämänsä kaikissa vaiheissa.

Vaikka tässä ajassa aikuisten oppimisessa korostuu vahvasti työhön liittyvä oppiminen ja osaamisen kehittäminen, on tärkeää muistaa, että elinikäinen oppiminen ei tarkoita työelinikäistä oppimista. Erilaisten koulutuspalveluiden, ohjauksen ja tuen järjestämisessä tämä tarkoittaa sitä, että aikuisen oppimisen lainanalaisuudet korostuvat entisestään ikääntymisen mukanaan tuomien muutosten myötä: kokemuksellisuus, osallisuus ja opitun merkityksellisyys omassa elämässä suuntaavat oppimaan ja tuottavat kokemuksen hyödyllisestä opista.