Oppimisesta ja urheilusta: Kädet pystyyn – mutta minkä merkiksi?
Uutta opittavaa tulee eteen läpi elämän, 50-vuotiaiden sarjassa samoin kuin aina.
Keväällä mies ja terveys kukoistivat ja kisailu sujui. Olin löytänyt kestävän harjoitusmallin. Onnistumisen innoittamana lisäsin harjoittelun tehoja. Se oli virhe.
Kehon toiminta- ja kestokyky muuttuvat. Sen huomaaminen ei ole helppoa. Kehon ja mielen kestävä tasapaino on kriittinen pitkän aikajänteen tavoitteiden saavuttamiseksi, niin urheilussa, opiskelussa kuin työelämässäkin.
Olen nyt vastaanottanut tätä oppia kantapään – täsmällisemmin kantakalvon ja akillesjänteen – kautta.
On tärkeää keventää kokonaiskuormaa tarvittaessa ja oppia tunnistamaan, milloin ei ole oikea hetki pinnistää elämän kokonaisuuden kontekstissa.
Terveys ja menestys kulkevat käsi kädessä
Toimintakyky määrittyy pitkälti terveydestä käsin, urheilussa erityisesti. Yleisurheilun Tokion MM-kisoja seuratessa muiden muassa Vilma Murrolta ja Lassi Etelätalolta saimme kuulla, kuinka terveysongelmat olivat pilanneet valmistautumisen.
Herkistyin seuraamaan urheilijoiden menestystä loukkaantumisten näkökulmasta. Monella yllättävä tasonlasku liittyi loukkaantumisiin. Toiset urheilijat vuorostaan kertoivat syyksi menestykseen mahdollisuuden harjoitella tarpeeksi pitkään terveenä.
Kehon terveyden haasteet haastavat myös mieltä, niin urheilussa kuin muussakin elämässä. Ne tuovat epävarmuutta ja vaativat suunnittelemaan arkea uudestaan. Pitkät askelet saattavat muuttua lyhyemmiksi ja pelokkaammiksi.
On tärkeää keventää kokonaiskuormaa tarvittaessa ja oppia tunnistamaan, milloin ei ole oikea hetki pinnistää elämän kokonaisuuden kontekstissa. Välittömäksi haasteeksi tulee, mistä kohti elämää voi alkaa keventää?
Miten haasteet voi tunnistaa, ennen kuin ne vaikuttavat valmistautumiseen ja suorituksiin? Kielteisten vaikutusten välttäminen vaatii herkkyyttä ja valmiutta toimia totutusta poikkeavasti. Sosiaalisen tuen ja ohjauksen tärkeyttä ei voi vähätellä: olen saanut paljon tukea ja neuvoja. Joidenkuiden olen kuullut saaneen sinnikkyyttä blogista.
En tyypillisesti mielelläni luovuta, mutta tällä kertaa irti päästäminen tuntui hyvältä ja oikealta. Oli pakko muuttaa kurssi takaisin terveyttä kohti.
Tyrin. Mutta kuinka ja miksi?
Edelliselle hallikaudelle valmistauduin terveyttä varjellen, mistä kirjoitin edellisessä Oppimisesta ja urheilusta -blogissa. Sain iloita juoksutekniikan muutosten olleen oikean suuntaisia. Kesää varten kiristin varovasti ruuvia ja hain lisätehoja harjoituksissa. Se osoittautui pahaksi virheeksi: jänteisiin ja lihaskalvoihin tuli rasitusvammoja. Jälkikäteen arvioituna harjoittelu oli liian yksipuolista tai tehot napsun liian kovia. Tekniikkamuutokset luultavasti vaativat tottumattomalta keholta liikaa.
Kisailin rasitusvammojen kanssa koko kesän. Harjoittelu oli pidettävä minimissä. Aina ei kannata heti luovuttaa, ajattelin. Loppukaudesta kivut kuitenkin kävivät liian raskaiksi. Tulokset alkoivat mädäntyä, ja lopulta oli pakko nostaa kädet pystyyn, mutta ei voiton merkiksi. En tyypillisesti mielelläni luovuta, mutta tällä kertaa irti päästäminen tuntui hyvältä ja oikealta. Oli pakko muuttaa kurssi takaisin terveyttä kohti.
Toipumisen aika – on turha soimata itseä
Voimavarat ja terveys ovat osa elämäntapojen, harrastusten, työn ja yksityiselämän kokonaisuutta. Kukaan tuskin pystyy ennustamaan ja havaitsemaan kaikkien osatekijöiden vaikutusta kokonaisuuteen, ja on turha soimata itseään tapahtuneesta. Tärkeintä on antaa itselleen mahdollisuus toipua.
Lokakuisen EM-kisamatkan olin varannut hyvissä ajoin. Lähdin matkaan luonto- ja ruokaturistilksi. Madeira oli matkakohteena ainutlaatuinen. Tuliperäinen valtameren saari tarjoili jylhyydessään sisämaa-asukille unohtumattomia luontoelämyksiä. Kohtasin meren kahtia kuluttaman tulivuoren, jonka pystysuorassa seinämässä näkyi purkauskanavaan jähmettynyt laava. Näin pallopäävalaita, joiden päivään kuuluu sukellella kahteen kilometriin valtameren syvyyksiin herkuttelemaan kalmareilla. Valtamerilinnut viihtyvät valaiden lähellä saalistustähteiden toivossa.
Identiteettitavoitteet koskevat koko ihmistä: tiettyjen valmiuksien, tietojen tai taitojen oppimisesta jollakin tasolla tulee osa sitä, kuka on ja haluaa olla.
Tavoitteeksi omilta tuntuvat asiat
Vaikka en osallistunut EM-kilpailuun, siihen valmistautuminen tarjoili kokemusta ja oppia. Pisimmän jänteen tavoitteista en kuitenkaan luovu.
Olen aiemmin puhunut prosessitavoitteista tulostavoitteiden sijaan. Vielä mielekkäämpi ja perustavampi tavoitteiden muoto on kenties identiteettitavoitteet. Ne koskevat koko ihmistä: tiettyjen valmiuksien, tietojen tai taitojen oppimisesta jollakin tasolla tulee osa sitä, kuka on ja haluaa olla. Haasteista huolimatta tiedän, mitä lajia haluan harjoittaa ja mitä se vaatii, ja tavoitteet muotoutuvat sen mukaisesti.
Mitä tuloksia haluamissaan asioissa sitten saavuttaa, se on toissijaista, mutta niille tavoitteille on tarkoitus antamaan mahdollisimman kestävä pohja. Seuraava identiteettitavoite onkin tulla terveeksi: yritän toipua ja rakentaa fyysiset ja psyykkiset perustukset uuteen kehityshankkeeseen.
