Rakenteellisen sosiaalityön tulee edistää yhdenvertaista osallisuutta

Rakenteellisen sosiaalityön yksi tärkeimmistä tavoitteista on yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen kaikille. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää yhteiskunnallisten valtasuhteiden kriittistä tarkastelua ja haastamista. Yhdenvertaisen osallisuuden edistäminen on tärkeää ajassa, jossa hyvinvointivaltion mahdollisuuksia ehkäistä eriarvoistumista on poliittisin päätöksin heikennetty
oraskuva
Julkaistu
11.6.2025

Sini Pallasvuo

Väitöskirjassani tutkin, miten Suomessa toteutettavan järjestelmäkeskeisen rakenteellisen sosiaalityön perinteeseen nojaavan rakenteellisen sosiaalityön avulla onnistutaan edistämään erityisesti haavoittavaan asemaan joutuneiden kansalaisten yhdenvertaista osallisuutta.

Yhdenvertaisella osallisuudella viittaan Nancy Fraserin (Fraser 2008) kehittämään termiin ”parity of participation”. Termi tarkoittaa sitä, että yhteiskunta voi olla oikeudenmukainen vain silloin, kun kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan. Yhdenvertaiset osallistumisen mahdollisuudet eivät toteudu niin kauan kuin ihmiset kärsivät taloudellisesta, poliittisesta ja yhteiskunnalliseen statukseen liittyvästä eriarvoisuudesta.

  • Taloudellinen epätasa-arvo viittaa materiaalisten resurssien epätasa-arvoiseen jakautumiseen yhteiskunnassa
  • Poliittinen epätasa-arvo tarkoittaa epätasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon
  • Yhteiskunnalliseen statukseen liittyvä epätasa-arvo viittaa ihmisten hierarkkiseen jaotteluun yhteiskunnassa heidän ominaisuuksien perusteella. Esimerkiksi feminiinisiksi tulkittujen piirteiden vähäisempi arvostus verrattuna maskuliinisuuteen liitettyihin piirteisiin johtaa naisten miehiä heikompaan asemaan yhteiskunnassa

Yhdenvertaisen osallisuuden ulottuvuudet ovat kukin erillisiä, vaikka ne ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Yhdenvertainen osallisuus on myös tärkeä rakenteellisen sosiaalityön toteutumisen edellytys, sillä sosiaalityöntekijät eivät pysty yksin tunnistamaan eivätkä muuttamaan rakenteellisia epäkohtia. Rakenteellisen sosiaalityön tulisikin olla monitoimijaista ja kumppanuuksia rakentavaa. Kumppaneiksi tarvitaan ennen kaikkea sosiaalipalveluiden asiakkaita ja kansalaisia, mutta myös tutkijoita, viranomaisia ja poliittisia päättäjiä. (Närhi ym. 2023.)

Palvelujärjestelmän hienosäädön ei tulisi olla rakenteellisen sosiaalityön koko sisältö, eikä rakenteellista sosiaalityötä tulisi toteuttaa ainoastaan viranomaisten kesken.

Pyrin väitöskirjatutkimuksellani vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa rakenteellista sosiaalityötä toteutettaisiin Suomessa entistä paremmin valtasuhteet huomioiden sekä haavoittuvaan asemaan joutuneiden ääntä kuunnellen ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tämä tavoite on myös ORAS-tutkimushankkeelle keskeinen.

Yhdenvertaisen osallistumisen toteutuminen edellyttää, että Fraserin määrittelemät epätasa-arvoa ja osattomuutta tuottavat rakenteelliset taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliseen statukseen liittyvät esteet puretaan. Oman näkemykseni mukaan tämän toteutuminen vaatii rakenteelliselta sosiaalityöltä laajaa ymmärrystä yhteiskunnallisista rakenteista, valtasuhteista ja myös yhdenvertaisesta osallisuudesta sekä kumppanuuksien rakentamista erityisesti haavoittuvaan asemaan joutuneiden yksilöiden ja yhteisöjen kanssa.

Sini Pallasvuo on ORAS-tutkimushankkeen projektitutkija

Kirjallisuutta

Fraser, Nancy (2008) Abnormal justice. Critical Inquiry, 34 (3), 393–422.

Närhi, Kati & Kannasoja, Sirpa & Kokkonen, Tuomo & Rantamäki, Niina & Ruonakangas, Santra (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. Jyväskylä: SoPhi.