Hanke paneutuu huumorin ja (epä)täydellisyyden suhteeseen pohtimalla huumorin mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimuksessa analysoidaan, voiko kaikkivoipalla olennolla olla huumorintajua, entä millaista olisi huumori täydellisessä maailmassa. Voidaanko tekoälylle koodata virheetön huumorintaju? Hakija osoittaa, miksi huumori yhtäältä yhdistää mutta toisaalta erottaa ihmisiä. Tämä onnistuu koettelemalla huumoria äärimmäisissä olosuhteissa pohtimalla esimerkiksi naurua maailmanlopun edessä. Hankkeessa osoitetaan, kuinka keskeisellä tavalla huumori kietoutuu ihmisyyteen ja miten toisaalta huumori heijastaa vallitsevaa ihmisyyttä ulospäin. Ihmiset ovat vajavaisia olentoja puutteellisine tietoineen ja juuri tämä mahdollistaa inhimillisen huumorin. Usein nauru kumpuaa kyseenalaisista stereotypioista, mutta toisaalta huumori toimii myös myötätunnon ilmaisuna. Ihmiset voivat tunnustaa toisensa arvokkaiksi nauramalla yhdessä, mutta takeita inhimillisesti arvokkaasta huumorista on vaikea antaa.
