Pakkomuuttojen uhrit ja etno-kansalliset kategorisoinnit Euroopassa 1943-1948
Keskeinen väitteemme on, että sodan loppuvaiheissa ja pian sen jälkeen tapahtuneet laajat väestöjen pakkosiirrot yli valtiollisten rajojen eivät johtaneet etnisesti homogeenisten kansallisvaltioiden syntyyn.


Sisällysluettelo
Hankekuvaus
Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke (2021-2025) tarkastelee uudessa valossa yhtä Euroopan toisen maailmansodan jälkeisen siirtymäkauden keskeistä ulottuvuutta: valtioiden rajojen yli pakkosiirrettyjen, kansallisiksi vähemmistöiksi maääriteltyjen väestöryhmien etno-kansallista kategorisointia.
Keskeinen väitteemme on, että sodan loppuvaiheissa ja pian sen jälkeen tapahtuneet laajat väestöjen pakkosiirrot yli valtiollisten rajojen eivät johtaneet etnisesti homogeenisten kansallisvaltioiden syntyyn. Taustaltaan monenkirjavien pakkosiirtolaisryhmien etno-kansallinen kategorisointi oli hyvin monimutkainen ja ristiriitainen prosessi, etenkin niille pakkosiirtojen uhreille, joiden aiemmat asuinalueet sijaitsivat monikulttuurisilla rajaseuduilla. Näiden siirtolaisten identiteetit olivat varsin kirjavia – osalla oli vahva kansallistunne, osan kansallinen identiteetti oli häilyvä – mutta heidän läsnäolonsa myötä sodanjälkeiset valtiot läpikävivät monimutkaisia konflikteja, joissa kansallisen yhteisön rajoja määriteltiin uudelleen.