Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke (2021-2025) tarkastelee uudessa valossa yhtä Euroopan toisen maailmansodan jälkeisen siirtymäkauden keskeistä ulottuvuutta: valtioiden rajojen yli pakkosiirrettyjen, kansallisiksi vähemmistöiksi maääriteltyjen väestöryhmien etno-kansallista kategorisointia.
Keskeinen väitteemme on, että sodan loppuvaiheissa ja pian sen jälkeen tapahtuneet laajat väestöjen pakkosiirrot yli valtiollisten rajojen eivät johtaneet etnisesti homogeenisten kansallisvaltioiden syntyyn. Taustaltaan monenkirjavien pakkosiirtolaisryhmien etno-kansallinen kategorisointi oli hyvin monimutkainen ja ristiriitainen prosessi, etenkin niille pakkosiirtojen uhreille, joiden aiemmat asuinalueet sijaitsivat monikulttuurisilla rajaseuduilla. Näiden siirtolaisten identiteetit olivat varsin kirjavia – osalla oli vahva kansallistunne, osan kansallinen identiteetti oli häilyvä – mutta heidän läsnäolonsa myötä sodanjälkeiset valtiot läpikävivät monimutkaisia konflikteja, joissa kansallisen yhteisön rajoja määriteltiin uudelleen.
