Esittely
Olen väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistolla politiikan tutkimuksen yksikössä. Tutkimuksessa lähestyn aiheitani usein käsitehistoriallisesta näkökulmasta, jossa yhdistyy historian, politiikan teorian ja poliittisen filosofian painopisteet.
Mielestäni käsitehistoria avaa mahdollisuuksia käsitellä poliittista kielenkäyttöä avoimena ja muuttuvana pelikenttänä, ja historiallinen ymmärrys käsitteiden muutoksista ja jatkuvuuksista laventaa poliittisesti mahdollisen perspektiiviä.
Tällä hetkellä olen kiinnostunut suomalaisen poliittisen kulttuurin peruskäsitteistä sekä niiden aikasidonnaisuuksista. Väitöskirjassani käsittelen niistä muutamaa, jotka ovat nähdäkseni tiiviisti toisiinsa sidoksissa: poliisia/politiaa, järjestystä, turvallisuutta ja hyvinvointia.
Tutkimukseni kohteen vuoksi kirjoitan väitöskirjaani suomeksi, mutta tavoitteenani on avata tutkimukseni tuloksia jatkossa myös englanniksi kansainvälisissä julkaisuissa.
Tutkimuskuvaus
Väitöskirjani käsittelee Suomen valtiolliselle kulttuurille ominaista käsitystä turvallisuudesta ja hyvinvoinnista sekä niiden yhteydestä. Pureudun väitöskirjassani kysymykseen Suomen valtion sisäisen turvallisuuden rakenteista ja kehityksestä käsitehistoriallisesta näkökulmasta tutkimalla suomalaista turvallisuuden käsitettä. Käsitteen historia tulee tässä yhteydessä ymmärtää laajemmin kuin pelkkänä semanttisena tai lingvistisenä tarkasteluna: käsite ja sille annetut merkitykset vaikuttavat niin poliittiseen ajatteluun kuin toimintaan välillisesti mutta myös suoraan.
Väitteeni on, että Suomen valtion sisäinen turvallisuus perustuu käsitykseen turvallisuudesta, jossa korostuvat valtiokokonaisuuden hyvinvointia painottavat ennakoivat ja ennaltaehkäisevät yhteistoiminnalliset painopisteet. Suomalaisen turvallisuuden käsitteeseen liitetään hyvinvoinnin ja "menestyksen" kaltaisia päämääriä, jotka vastaavasti muokkaavat käsitystä siitä, miten turvallisuus ymmärretään temporaalisesta perspektiivistä käsin etukäteisinä toimenpiteinä, kuten ennakointina, ennaltaehkäisynä, varautumisena ja huoltovarmuutena.
Suomen valtion nykyinen turvallisuuspolitiikka perustuu käsitykseen kokonaisturvallisuudesta, jossa valtio, yhteiskunnan eri toimijat ja kansalaiset yhdessä toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa ennakoivien ja ennaltaehkäisevien turvallisuustoimien koordinoimiseksi, organisoimiseksi ja toteuttamiseksi. Tässä perinteessä kietoutuvat yhteen niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden sekä puolustuspoliittiset näkökulmat, joita voidaan tarkastella erikseen analyyttisesti, vaikka ne Suomessa muodostavatkin tiiviin kokonaisuuden.
Valtiollista turvallisuutta koskevassa tieteellisessä tutkimuksessa ovat painottuneet ulkoiset turvallisuus- ja puolustuspoliittiset toimet sekä niiden arviointi, kun sisäistä turvallisuutta käsittelevät tutkimukset ovat olleet etenkin kohteiltaan rajatumpia. Jälkimmäisissä painopisteinä ovat usein olleet vakiintuneiden viranomaisinstituutioiden, kuten poliisin, rajavalvonnan, pelastustoimen ja viimeisimpänä siviilitiedustelun sekä niiden toimien tarkastelu. Lisäksi muun muassa ääriliikkeiden toimintaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja katujengien muodostumista on tutkittu. Sisäisten turvallisuustoimien perusteisiin on kiinnitetty vähän huomiota.
Kattavaa tutkimusta siitä, miten Suomen valtion sisäinen turvallisuus on historiallisesti muodostunut ja mikä siinä on omaleimaista, ei tähän päivään mennessä ole tehty eikä sisäisen turvallisuuden kiinteää yhteyttä ulkoiseen turvallisuuteen ole tutkittu riittävästi. Tällä on merkityksensä siinä, että kokonaisturvallisuutta painottavassa ajattelumallissa sekä muun muassa valtionhallinnon nykyisessä sisäisen turvallisuuden strategiassa sekä selonteoissa sisäisen turvallisuuden käsitteen laaja-alaisuus heijastuu myös Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspoliittisiin lähtökohtiin sekä toimenpidemahdollisuuksiin.