Olen työskennellyt sosiaalityön professorina Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2014. Olen myös Valviran laillistama sosiaalityöntekijä. Tutkimukseni tarkastelee kestävyyssiirtymää yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen näkökulmasta sekä keskittyy erityisesti ekososiaalisen työn käsitteellisiin ja empiirisiin kysymyksiin sekä ekososiaalisesti kestävän siirtymän reunaehtojen tarkastelemiseen sosiaalityön käytännöissä. Lisäksi olen kiinnostunut rakenteellisesta sosiaalityöstä sekä käsitteellisesti että empiirisesti, mutta myös sosiaalityön käytäntönä. Olen toiminut valtakunnallisen rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen vastuuprofessorina vuodesta 2016 eteenpäin.
Olen ollut mukana eri rooleissa kolmessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa: The role of welfare services in participative citizenship of marginalised citizens, 2011–2014 (PALKO), Contribution of social work and systems of income security to the ecosocial transformation of society, 2015–2019 (ECOSOS) ja Inclusive Promotion of Health and Wellbeing, 2016–2019 (PROMEQ).
Vuosina 2021–2022 johdin sosiaali- ja terveysministeriön (VTR) rahoittamaa MoRa-tutkimushanketta, jossa tutkittiin rakenteellisen sosiaalityön nykytilaa ja tulevaisuutta Suomessa. Työskentelen parhaillaan varajohtajana Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimusryhmien kanssa sosiaali- ja terveysministeriön (VTR) rahoittamassa PURJO-tutkimusprojektissa (2023–2025), jossa tarkastellaan sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtamisen nykytilaa ja tulevaisuutta hyvinvointialueilla. Lisäksi olen mukana työpaketin vetäjänä ja väitöskirjaohjaajana ASTRA-projektissa (2020–2024), jossa 15 tutkijan väitöskirjaprojektit kiinnittyvät sosiaalityön ja kestävyyssiirtymän teemoihin.
Tutkimalla kestävyyssiirtymää ja sosiaalityön roolia siinä voidaan lisätä ymmärrystä siirtymään liittyvien tarvittavien ekososiaalisten muutosten reunaehdoista yksilöiden, yhteisöjen, palvelujärjestelmien sekä myös laajemmin yhteiskuntien tasoilla. Kestävyyssiirtymän tarkastelu avaa sosiaalityölle erilaisia mahdollisuuksia, ymmärrystä ja välineitä toimia esimerkiksi yhdessä palvelunkäyttäjien kanssa kestävän hyvinvoinnin tukemiseksi yksilön elämäntilanteissa. Lisäksi koska sosiaalisten ja ekososiaalisten ongelmien perimmäiset syyt voidaan usein nähdä sijaitsevan sosiaalisten suhteiden, instituutioiden ja yhteiskuntien toimimattomissa rakenteissa, on tärkeää tutkia rakenteellisten muutosten reunaehtoja, haasteita ja mahdollisuuksia sosiaalihuollon ja sosiaalityön näkökulmista.
