Olen työskennellyt sosiaalityön professorina Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2014. Olen myös Valviran laillistama sosiaalityöntekijä. Tutkimukseni tarkastelee kestävyyssiirtymää yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen näkökulmasta sekä keskittyy erityisesti ekososiaalisen työn käsitteellisiin ja empiirisiin kysymyksiin sekä kestävyyssiirtymän reunaehtojen tarkastelemiseen sosiaalityön käytännöissä. Lisäksi olen kiinnostunut rakenteellisesta sosiaalityöstä sekä käsitteellisesti että empiirisesti, mutta myös sosiaalityön käytäntönä. Olen toiminut valtakunnallisen rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen vastuuprofessorina vuodesta 2016 eteenpäin.
Olen ollut mukana eri rooleissa kolmessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa: The role of welfare services in participative citizenship of marginalised citizens, 2011–2014 (PALKO), Contribution of social work and systems of income security to the ecosocial transformation of society, 2015–2019 (ECOSOS) ja Inclusive Promotion of Health and Wellbeing, 2016–2019 (PROMEQ).
Vuosina 2021–2022 johdin sosiaali- ja terveysministeriön (VTR) rahoittamaa MoRa-tutkimushanketta, jossa tutkittiin rakenteellisen sosiaalityön nykytilaa ja tulevaisuutta Suomessa. Vuosina 2023–2025 työskentelin varajohtajana Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimusryhmien kanssa sosiaali- ja terveysministeriön (VTR) rahoittamassa PURJO-tutkimusprojektissa, jossa tarkasteltiin sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtamisen nykytilaa ja tulevaisuutta hyvinvointialueilla. Lisäksi olin mukana sosiaalisen kestävyyden työpaketin vetäjänä ja kahden tohtoritutkijan väitöskirjaohjaajana sosiaalityön ja kestävyyssiirtymän teemoja tarkastelevassa ASTRA-projektissa (2020–2024).
Tutkimalla kestävyyssiirtymää ja sosiaalityön roolia siinä voidaan lisätä ymmärrystä siirtymään liittyvien tarvittavien ekososiaalisten muutosten reunaehdoista yksilöiden, yhteisöjen, palvelujärjestelmien sekä myös laajemmin yhteiskuntien tasoilla. Kestävyyssiirtymän tarkastelu avaa sosiaalityölle erilaisia mahdollisuuksia, ymmärrystä ja välineitä toimia esimerkiksi yhdessä palvelunkäyttäjien kanssa kestävän hyvinvoinnin tukemiseksi yksilön elämäntilanteissa. Lisäksi koska sosiaalisten ja ekososiaalisten ongelmien perimmäiset syyt voidaan usein nähdä sijaitsevan sosiaalisten suhteiden, instituutioiden ja yhteiskuntien toimimattomissa rakenteissa, on tärkeää tutkia rakenteellisten muutosten reunaehtoja, haasteita ja mahdollisuuksia sosiaalihuollon ja sosiaalityön näkökulmista.
