Psykoterapeuttikoulutuksia koskevat suositukset

Valtakunnallisen yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortion suositus asetuksen 1120/2010 pykälästä 2a määräytyviksi psykoterapeuttikoulutuksen hakuperusteiksi (8.9.2022)(PDF)

Psykoterapia

Psykoterapia on terveydenhuollon tavoitteellista ammatillista toimintaa, jossa kysymys potilasturvallisuudesta on keskeinen ja tärkeä. Psykoterapeuttikoulutus tähtää psykoterapeuttina toimimisen edellyttämän osaamisen hallintaan ja koulutuksella halutaan varmistaa lääketieteellisesti pätevä hoito ja potilasturvallisuus. Potilasturvallisuus on erityisen keskeistä mielenterveydeltään häiriintyneiden henkilöiden - lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten - kohdalla, koska monesti he ovat helposti haavoittuvia ja usein heidän mahdollisuutensa ajaa omaa etuaan on vähäinen.

Psykoterapeuttikoulutus

Psykoterapeuttikoulutus on yliopistolain (558/2009) mukaista terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutusta, jolla täydennetään olemassa olevaa osaamista.

Psykoterapeuttikoulutukseen voi hakeutua henkilö,

- jolla on soveltuva sosiaali- tai terveydenhuollon tutkinto ja

- jolla on perustutkinnon suorittamisen jälkeen kertynyttä kokemusta mielenterveydeltään häiriintyneiden henkilöiden hoitamisesta eli hakija on työskennellyt mielenterveyspalveluiden (mielenterveyshäiriöiden hoidon) alueella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on toiminut mielenterveyspalveluissa, hankkii yhdellä mielenterveyspalvelujen alueella eli psykoterapiassa itselleen täydennyskoulutusta omaa ammattitaitoaan ja osaamistaan parantaakseen.

Osana psykoterapeuttikoulutusta opiskelijan tulee tehdä psykoterapeuttista potilastyötä eli hoitaa psykoterapialla mielenterveydeltään häiriintyneitä potilaita – tällaista psykoterapiatyötä tulee koulutuksen aikana tehdä 300 tuntia. Ilman aikaisempaa mielenterveyspalveluissa hankittua käytännön kokemusta potilastyön tekeminen ei ole mahdollista. Koulutus ei onnistu ja potilasturvallisuus vaarantuu, jos opiskelija vasta koulutuksen kuluessa ensimmäisen kerran työskentelee hoidollisessa suhteessa mielenterveyspotilaitten kanssa.

Hakuperusteena oleva perustutkinto

Konsortion suosituksen mukaan psykoterapeuttikoulutuksen hakukelpoisuuden edellytyksenä on ylempi korkeakoulututkinto, ammattikorkeakoulututkinto tai opistotason tutkinto, joka johtaa laillistettuun terveydenhuollon ammattiin. Hakuperusteena olevaan perustutkintoon tulee sisältyä tai perustutkinnon lisäksi tulee olla suoritettuna vähintään 30 opintopisteen psykiatrian ja/tai psykologian opinnot.

Soveltuvia laillistettuja terveydenhuollon ammatteja ovat lääkärin, psykologin ja sairaanhoitajan (erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrian opintoja) ammatit.

Hakuperusteena voi olla ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa vastaa yllä mainittuja tutkintoja.

Erityistapauksessa hakijan perustutkinnon ja työkokemuksen perusteella myös muu ylempi korkeakoulututkinto tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto voidaan katsoa hakuperusteeksi soveltuvaksi tutkinnoksi.

Hakuperusteena oleva työkokemus

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen mukaan ”Ammattioikeuden käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä”.

Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on soveltuvan tutkinnon suorittamisen jälkeen ennen psykoterapeuttikoulutuksen aloittamista hankittu vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveydeltään häiriintyneiden henkilöiden hoitamisesta eli että hakija on työskennellyt mielenterveyshäiriöiden hoidon alueella. Määrittely sulkee pois yleisemmän ihmissuhdetyön (kuten esim. opetustyön, ryhmäohjauksen tai seurakuntatyön). Työkokemukseen ei lasketa keskeytyksiä, jotka johtuvat esimerkiksi perhe- tai virkavapaista. Soveltuva työkokemus on voinut kertyä pidemmältä ajalta esimerkiksi osa-aikaisesta työstä.

Jos hakijan perustutkintona on muu kuin lääkärin, psykologin tai sairaanhoitajan ammattiin johtava tutkinto, tulee työkokemuksesta vähintään 12 kuukautta olla hankittuna jossain julkisen sosiaalija/tai terveydenhuollon organisaatiossa tai sisällöllisesti lähellä julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon toimintaa olevassa organisaatiossa. Hakijan on osoitettava, että hänellä on kokemusta mielenterveyden häiriöiden hoidosta ja julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon palvelujärjestelmästä.

Sisällöllisesti lähellä julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon organisaation toimintaa oleviksi organisaatioiksi katsotaan esimerkiksi mielenterveystyön, päihdehuollon, lastensuojelun, perhetyön ja kriisityön piirissä toimivat organisaatiot. Myös palveluiden tuottaminen ostopalveluna julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille huomioidaan. Hakemuksen liitteissä tulee eritellä hankitun työkokemuksen sisältö ja yhteistyön laatu julkisen sektorin yksikön kanssa, sekä mahdollinen työnohjaus.

Konsortio suosittelee, että näitä hakuperusteita käytetään valittaessa opiskelijoita yliopistoyhteistyössä toteutettaviin psykoterapeuttikoulutuksiin.

Valtakunnallinen yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortio on psykoterapeuttikoulutuksia järjestävien yliopistollisten oppiaineiden yhteistyö- ja yhteydenpitoelin. Konsortio antaa psykoterapeuttikoulutusta koskevia suosituksia ja on siten keskeinen toimija yliopistollisten psykoterapeuttikoulutusten ohjaamisessa ja laadun ylläpitämisessä. Tavoitteena on, että järjestettävät psykoterapeuttikoulutukset olisivat korkeatasoisia ja tasalaatuisia järjestävästä yliopistoyksiköstä ja yhteistyötahosta riippumatta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen mukaan tulee ennen psykoterapeuttikoulutusta suoritettuun soveltuvaan tutkintoon sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna "yhteensä 30 opintopisteen laajuiset psykologian tai psykiatrian opinnot". Konsortio suosittaa, että näistä opinnoista käytetään nimeä psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät lisäopinnot.

14.5.2025 pidetyssä kokouksessaan konsortion on päättänyt suosittaa, että jatkossa lisäopinnoiksi hyväksytään ainoastaan suomalaisen yliopiston tutkintovaatimusten mukaiset psykologian perusopinnot ja niiden lisäksi 5 op aineopintoja tai avoimessa yliopistossa järjestetty psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät lisäopinnot (30 op) kokonaisuus. Yliopistot voivat oman harkintansa mukaan määrittää siirtymäajan tämän suosituksen mukaisten hakukriteerien voimaan astumiselle.  

Konsortio edellyttää, että psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien lisäopintojen sisältöalueita ovat:

• ihmisen psyykkinen kasvu ja kehitys
• lasten ja nuorten sekä aikuisten mielenterveys ja psykiatriset häiriöt
• lasten ja nuorten sekä aikuisten psykiatristen häiriöiden tutkimus, diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka
• lasten ja nuorten sekä aikuisten psykiatristen häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen menetelmät
• mielenterveystyötä koskeva lainsäädäntö sekä mielenterveystyön sekä psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä
• psykoterapian erityiset ja yleiset vaikuttavat tekijät
• mikä on ja mikä ei ole psykoterapiaa
• mitä ominaisuuksia edellytetään psykoterapeutilta

Näitä alueita tarkastellaan myös psykoterapian vaikutusmahdollisuuksien ja rajoitusten näkökulmasta.

Konsortio suosittaa, että ennen vuotta 2012 alkaneet ns. psykoterapeuttisten valmiuksien koulutukset hyväksytään sellaisenaan psykoterapeuttikoulutusten edellyttämiksi lisäopinnoiksi.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen mukaan "Ammattioikeuden käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä". Konsortion kannan mukaan tämä kahden vuoden työkokemus tulee olla suoritettuna soveltuvan perustutkinnon jälkeen ennen psykoterapeuttikoulutuksen alkamista.

Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on soveltuvan tutkinnon suorittamisen jälkeen ennen psykoterapeuttikoulutuksen aloittamista hankittu vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveydeltään häiriintyneiden henkilöiden hoitamisesta eli, että hakija on työskennellyt mielenterveyshäiriöiden hoidon alueella. Määrittely sulkee pois yleisemmän ihmissuhdetyön (kuten esim. opetustyön, ryhmäohjauksen tai seurakuntatyön). Työkokemukseen ei lasketa keskeytyksiä, jotka johtuvat esimerkiksi perhe- tai virkavapaista. Soveltuva työkokemus on voinut kertyä pidemmältä ajalta esimerkiksi osa-aikaisesta työstä.

Jos hakijan perustutkintona on muu kuin lääkärin, psykologin tai sairaanhoitajan ammattiin johtava tutkinto, tulee työkokemuksesta vähintään 12 kuukautta olla hankittuna jossain julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon organisaatiossa tai sisällöllisesti lähellä julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon toimintaa olevassa organisaatiossa. Hakijan on osoitettava, että hänellä on kokemusta mielenterveyden häiriöiden hoidosta ja julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon palvelujärjestelmästä.

Sisällöllisesti lähellä julkisen sosiaali- ja/tai terveydenhuollon organisaation toimintaa oleviksi organisaatioiksi katsotaan esimerkiksi mielenterveystyön, päihdehuollon, lastensuojelun, perhetyön ja kriisityön piirissä toimivat organisaatiot. Myös palveluiden tuottaminen ostopalveluna julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille huomioidaan.

Hakemuksen liitteissä tulee eritellä hankitun työkokemuksen sisältö ja yhteistyön laatu julkisen sektorin yksikön kanssa, sekä mahdollinen työnohjaus.

Konsortio suosittaa, että tätä tulkintaa noudatetaan valittaessa opiskelijoita yliopistoyhteistyössä järjestettäviin psykoterapeuttikoulutuksiin.

Konsortio suosittaa, että psykoterapeuttikoulutuksen laajuus (vähintään 60 opintopistettä) jakautuu teoriaopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksiin seuraavasti:

• teoriakoulutusta (ml menetelmäkoulutus) vähintään 34 op (kontaktiopetusta vähintään 300 tuntia)
• psykoterapeuttisen potilastyön (vähintään 300 tuntia) työnohjausta vähintään 12 op (vähintään 120 tuntia työnohjausta, työnohjauksen opintopistemäärän laskemisessa käytetään kerrointa 2,7 työnohjaustuntia kohti)
• koulutuspsykoterapiaa vähintään 4 op (vähintään 80 tuntia koulutuspsykoterapiaa, koulutuspsykoterapian opintopistemäärän laskemisessa käytetään kerrointa 1,35 koulutuspsykoterapiatuntia kohti)
• sekä edellä mainittuja opintokokonaisuuksia integroiva opinnäytetyö, jonka laajuus on vähintään 10 op
• Opintoihin sisältyväksi suositellaan esim. yliopiston tarjoamana koulutusta psykoterapeuttikoulutusta koskevaan lainsäädäntöön.

Konsortio suosittaa, että vuoden 2011 jälkeen alkavat kouluttajapsykoterapeuttien koulutukset (entiset vaativan erityistason koulutukset) tulee toteuttaa yliopistoyhteistyössä.

Koulutusten tavoitteena on psykoterapeuttisten tietojen syventäminen, työnohjaustaitojen kehittäminen, opettajana toimimisen kehittäminen ja tutkimustaitojen lisääminen. Lue kouluttajakoulutusta koskeva muistio tästä.

Konsortio katsoo, että pedagogisten taitojen opetukseen osallistuville kliinisesti päteville opettajille (VET tai kouluttajapsykoterapeuttikoulutus) ei ole tarkoituksenmukaista asettaa muodollisia pedagogisen osaamisen kriteerejä. Koulutuksissa voi toimia opettajina myös aikuispedagogiikan asiantuntijoita, joilla ei ole kouluttajapsykoterapeuttin tai psykoterapeutin pätevyyttä.

Psykoterapeuttikoulutuksissa on tavallisesti edellytetty, että koulutuspsykoterapia on opiskeltavan psykoterapiamenetelmän mukainen. Joissakin tapauksissa koulutuspsykoterapian on voinut läpikäydä yksilöpsykoterapian ja ryhmämuotoisen psykoterapian yhdistelmällä. Konsortio katsoo, ettei voida hyväksyä sellaista menettelyä, jossa yksilöpsykoterapeutiksi kouluttautuva läpikäy ainoastaan ryhmämuotoisen psykoterapian vaan hänellä tulee aina olla kokemus myös omasta yksilöpsykoterapiasta.

Konsortio katsoo, ettei keskeytynyttä psykoterapeuttikoulutusta voi jatkaa myöhemmin järjestettävässä koulutusohjelmassa. Täydennyskoulutusopiskelijalle annettu opinto-oikeus koskee vain tiettyä koulutusryhmää, kyseessä ei ole jatkuva opinto-oikeus. Jos koulutus keskeytyy väliaikaisesti, on suositeltavaa tehdä koulutuksen henkilökohtainen täydentämis- ja loppuunsaattamissuunnitelma.