Riittävät taidot tiedonhankinnassa ja tutkimusaineiston käsittelyssä sekä tieteellisessä kirjoittamisessa ovat keskeisiä siinä, ettet huomaamattasi sorru tieteelliseen vilppiin.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeissa todetaan, että tieteellisessä toiminnassa vilppi liittyy usein harjaanjohtamiseen. Tunnetuin tieteellisen vilpin muoto on plagiointi, mutta tieteellinen vilppi on muutakin:
Sepittämisellä (fabrication) tarkoitetaan tekaistujen havaintojen tai tulosten esittämistä. Tällöin havaintoihin ei olla päädytty tutkijan kuvaamalla tavalla tai tulokset on keksitty omasta päästä.
Vääristelystä (falsification, misrepresentation) on kyse silloin, kun havaintoja vääristellään tahallisesti niin, että ne johtavat valheellisiin tutkimustuloksiin. Tuloksia voidaan vääristellä kertomalla niistä valikoidusti tai muunnellen. Vääristelyllä tarkoitetaan myös sitä, että tutkimuksen kannalta olennaisia tietoja jätetään kertomatta.
Plagioinnilla (plagiarism) eli tarkoitetaan toisen henkilön tuotoksen esittämistä omana. Tuotos voi olla käsikirjoitus, artikkeli, muu teksti, kuvallinen ilmaisu tai käännös. Plagiointia on sekä suora kopiointi että mukaillen tehty kopiointi, kuten omin sanoin kertominen, jos lähde jätetään kertomatta.
Anastaminen (misappropriation) on sitä, että toisen henkilön tutkimustulos, tutkimusidea, tutkimussuunnitelman, havaintojen tai tutkimusaineisto esitetään omana.
Yleistä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä on esimerkiksi
- tekijyyden vääristely ja muiden tekijöiden mainitsematta jättäminen
- tutkimusaineiston huolimaton käsittely
- tutkimusaineiston puuttellinen dokumentointi ja tietosuojan vaarantaminen
Tieteelliseen vilppiin suhtaudutaan ankarasti, sillä se vahingoittaa itsesi lisäksi tulevaa työnantajaasi sekä koko yliopistoa.
