Abstraktikutsu
Sosiaalinen toiminta ja sen organisoituminen on paitsi keskusteluntutkimuksen tutkimuskohde myös sen keskeinen käsitteellinen lähtökohta. Mutta mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme sosiaalisesta toiminnasta? Käytämmekö käsitettä samalla tavoin?
Keskusteluntutkimuksessa tarkastelun keskiössä on sosiaalisen toiminnan sekventiaalinen jäsentyminen ja tapa, jolla osallistujat koordinoivat yhteistä toimintaansa ja rakentavat jaettua sosiaalista maailmaansa erilaisten kielellisten, kehollisten ja materiaalisten resurssien avulla. Keskusteluntutkimusta ei voikaan näin pitää vain empiirisenä tutkimusmenetelmänä, vaan sen lähestysmistapaan sisältyy myös erityinen teoria sosiaalisesta toiminnasta. Huolimatta käsitteen perustavanlaatuisesta luonteesta sitä on kuitenkin mahdollista tulkita ja operationalisoida vaihtelevin tavoin. Pohjimmiltaan sosiaalisen toiminnan voi katsoa kytkeytyvän toimintojen muotoiluun ja tunnistamiseen. Toiminnot ovat kuitenkin monimerkityksisiä ja rinnakkaisia eikä osallistujien tulkinta niistä ole välttämättä yhteneväinen. Toimintojen luokittelu ja nimeäminen onkin tutkijan valinta, joka ei välttämättä tavoita niiden merkitystä osallistujille. Lisäksi toiminnot liittyvät esimerkiksi työpaikan ja koulutuksen kaltaisissa ympäristöissä laajempiin institutionaalisiin ja organisatorisiin käytänteisiin ja niiden historiallisuuteen, minkä vuoksi pelkkä toimintatyyppien tarkastelu ei riitä kuvaamaan ja selittämään sosiaalisen toiminnan moniulotteisuutta ja kontekstuaalista kerrostuneisuutta.
Vuoden 2024 Keskusteluntutkimuksen päivillä palataan siis peruskäsitteiden äärelle tarkastelemaan, minkälaisia näkökulmia, haasteita ja mahdollisuuksia viime vuosien keskusteluntutkimuksen kehityskulut ja esimerkiksi monimuotoistuvat aineistot tuttuun käsitteeseen tuovat sekä miten keskusteluntutkimuksen teorian avaaminen luo paikkoja tieteenalojen väliseen yhteistyöhön.
