Nykyään maailmanloppu näyttää pakottavalta monille, ei vähiten nuorille, jotka kertovat olevansa ahdistuneita ja epätoivoisia. Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta historiassa, kun ihmiset tuntevat näin. Tämä projekti tutkii, kuinka varhaismodernit eurooppalaiset elivät maailman lopun kanssa, ja keskittyy erityisesti siihen, kuinka perheet loivat lapsille turvallisia olosuhteita todellisten ja eksistentiaalisten kriisien aikana. Tässä esitelmässä tarkastelen joitain teoreettisia ja metodologisia kysymyksiä, jotka nousevat esille tätä tutkimusta tehtäessä pohtien erityisesti perheen, lopun, sukupolven ja tulevaisuuden käsitteiden leikkauspintoja.
Katie Barclay on Historical and Classic Studies -yksikön (Adelaiden yliopisto) johtaja ja Fay Gale -tutkimuslaitoksen sukupuolentutkimuskeskuksen toinen johtaja. Hän kirjoittaa laajasti tunteiden, perheen ja sukupuolen historiasta. Hänen tärkeimpiä julkaisujaan ovat Caritas: Neighborly Love and the Early Modern Self (Oxford, 2021), Academic Emotions: Feeling the Institution (Cambridge, 2021). Tällä hetkellä hän on vieraileva tutkija Käte Hamburger Center for Apocalyptic and Post-Apokalytic Studies yksikössä Heidelbergin yliopistossa.
