Alumniesittelyssä Aleksi Palokangas

Paljasjalkainen jyväskyläläinen Aleksi Palokangas oli jo lukiossa kiinnostunut suomen kielestä. Hän oli huomannut, että oppinen sujui hyvin kirjoittamalla ja tekstin tuottaminenkin oli helppoa. Aleksi oli myös ollut lapsesta saakka kiinnostunut historiasta, eritoten Suomen ja sen lähialueiden historiasta. Ymmärtäminen, kuinka kielet jakautuivat erilaisiin murteisiin ja kuinka vanhat sanat ovat latautuneet täyteen historiaa, oli ratkaisevaa hänen ammattiaaveilleen. 

"Avaimet historian hämäriin ovat kielissä, sillä ne säilövät sisäänsä valtavasti tietoa."

Armeija-aikana Aleksi luki kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallelan elämänkerran, jonka kautta syttyi innostus Suomen taiteen kultakauteen, Kalevalaan ja suomalaisten mytologiaan. Tästä ei ollutkaan pitkä matka enää karelianismiin ja sukukansojen historiaan. Aleksi aloitti opiskelut ensin avoimessa yliopistossa. 

Aleksi pääsi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Pitkänä sivuaineena hän opiskeli luonnollisesti historiaa, ja erityisesti sukukansojen, kuten virolaisten, historia kiinnosti häntä. Vaihdossa hän kävi Tallinnan yliopistossa. Harmillisesti vaihto kesti vain kolme ja puoli kuukautta, mutta viron kieli ja into sen omatoimiopiskeluun tarttuivat reissulta mukaan.

”Tallinnassa viron kielen opettajani sanoi, että jokainen suomalainen läpäisisi viron yliopistotasoisen alkeiskurssin opiskelematta.”

Yliopisto-opintojen alusta alkaen Aleksi opiskeli kunnianhimoisesti tavoitteenaan tohtorin tutkinto ja menestyksekäs ja monitieteinen akateeminen ura, jonka tuloksia saisi esitellä myös suurelle yleisölle. Hän toimi aktiivisesti suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestössä Sanessa, joka tarjosi hyvän foorumin osallistua opiskelijayhteisön kehittämiseen. Myöhemmin Aleksi on jatkanut aktiivista järjestötoimintaa eritoten Sukukansojen ystävät ry:ssä, jossa hän toimii puheenjohtajana.

”Yhdistyskentällä näkee nopeasti oman kädenjäljen.”

Opintojensa loppuvaiheessa Aleksi pääsi kesätöihin Koulutuksen tutkimuslaitokselle ja sen jälkeen osa-aikaiseksi Opettajankoulutuslaitokselle. Sieltä hän palasi nykyisiin tehtäviinsä Koulutuksen tutkimuslaitoksen Datatiimiin. Hänen tehtävänsä liittyvät erityisesti kansainvälisiin arviointitutkimuksiin, jotka keskittyvät oppilaiden osaamisen ja koulutuksen kontekstien arviointiin.

Aleksin työhön kuuluu tutkimusaineistojen käsittelyä, hallintaa ja raportointia. Hän osallistuu myös aineiston keruun suunnitteluun ja toteutukseen, kuten kyselyjen ja testien valmisteluun, jakeluun ja palautukseen. PISA-tutkimuksen ohella Aleksi on ollut mukana esimerkiksi PIRLS-tutkimuksessa, jossa tutkitaanlasten lukutaitoa ja lukemiseen liittyviä asenteita sekä TIMSS-tutkimuksessa, joka tutkii matematiikan ja luonnontieteiden osaamista.

” Tarvittaessa olen paikan päällä kouluissa ja ohjaan ja avustan sähköisten kokeiden järjestämisessä. Vaikka hankkeiden aikataulu on usein kiireinen, on kouluilla vierailuissa parasta lämmin vastaanotto sekä fiksujen lasten ja nuorten kohtaaminen.”

Aleksin opinnot ovat jatkuneet väitöskirjan kirjoittamisen parissa Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimusaiheensa liittyvät itämerensuomalaisten kielten keskinäiseen ymmärrettävyyteen, psykolingvistiikkaan ja reseptiiviseen monikielisyyteen, joka on viestintäkeino, jossa lähisukukielten puhujat pystyvät viestimään keskenään omaa puhettaan tai kirjoittamaansa selkiyttäen ja paikoin yksinkertaistaen.

Aleksin uusin aluevaltaus kielten alalla on tietokirjallisuus. Eräässä karjalan kielen seminaarissa joukko tutkijoita sai idean yhteisestä tietokirjasta, joka käsittelisi suomen ja sen sukulaiskielien keskinäistä ymmärtävyyttä. Teoksessa ovat suomen lisäksi mukana karjala, viro, Norjassa puhuttava kveeni ja Tornionjokilaakson meänkieli. Hankkeessa Aleksi pääsi ensimmäistä kertaa toimittamaan tietoteosta, ja onpa hän yksi kirjan kirjoittajistakin. Tietokirjan julkaisi lopulta Viron äidinkielen säätiö eli Emakeele Sihtasutus, ja teos on nimeltään Rõõmu sugulaskeeltest − Sukukielistä riemua. Haasteista huolimatta seuraava tietokirja on jo suunnitteilla.

”Tietokirjailijan arki ei ole helppoa. Idea hautui pitkään ja projektiin meni 5-6 vuotta. Kustantajan löytäminen osoittautui vaikeaksi.”

Sukukansojen ystävät ry, suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevä yhdistys Suomessa, on saanut Aleksista aktiivisen puheenjohtajan. Yhdistyksen tavoitteena on jakaa tietoa sukukansoista ja solmia ystävyyssuhteita suomalaisten ja sukukansojen välille. Yhdistys tukee myös sukukansoja heidän kulttuuriensa ja kieltensä säilyttämisessä. 

Yhdistyksen Alkukoti-nimisessä aikakauslehdessä julkaistaan esimerkiksi sukukansoja koskevien elokuvien arvosteluja ja kerrotaan uutisia vuosittain valittavasta suomalais-ugrilaisesta kulttuuripääkaupungista, joka on vuonna 2025 Viron Narva ja vuonna 2026 Michiganin Hancock. Lehden tulevassa urheiluteemaisessa numerossa kirjoitetaan muun muassa sukulaisvähemmistöjemme menestyksestä urheilukilpailuissa. 

Mutta Aleksi ei ole huolissaan vain suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten asemasta, vaan myös kotoisesta suomen kielestä ja sen tulevaisuudesta.

”Englannin kielen ylivalta kuihduttaa maailmaa ja myös Suomea, erityisesti tilanteissa, jossa suomen kieli korvataan kokonaan englannilla. Kun Suomessa esimerkiksi väitöskirjoista jo noin 90 prosenttia tehdään englanniksi, ei suomen kieleen kehity enää tiedesanastoa – siis sellaisia lopulta arkielämäänkin päätyviä sanoja, kuten tiede, älypuhelin, solu, kuvantamismenetelmä tai vaikkapa sieventää. Kielitiedettä popularisoimalla voi onneksi vaikuttaa tähän asiaan.”