Alumniesittelyssä Birgitta Vuorinen
Birgitta Vuorinen aloitti opintonsa Jyväskylän yliopistossa vuonna 1986. Hän on kotoisin Kajaanista, ja ajatus Jyväskylän yliopistoon hakemisesta sai alkunsa lukion kieltenopettajan kannustuksesta. - Opettajani ehdotti äidilleni, että minun kannattaisi lähteä opiskelemaan kieliä, Birgitta kertoo.
”Kannustus yliopisto-opintoihin arvostamaltani opettajalta oli hyvin merkityksellinen. Omassa suvussani ei ollut korkeakoulututkinnon suorittaneita, joten yliopisto-opinnot tuntuivat vierailta. ”
Birgittaa kiinnosti kielten ohella myös kasvatustieteet. Opettajan ammatti ei kuitenkaan tuntunut omalta. - Kotimme oli sijainnut yhdessä vaiheessa Kajaanin opettajankoulutuslaitosta vastapäätä, joten se oli aivan liian lähellä, Birgitta nauraa.
Lukion jälkeen hän suuntasi Mikkelin lähelle Otavan opistoon kansainvälisen kasvatuksen linjalle, jossa opinnot toteutettiin osittain englanniksi. Tämä toimi ponnahduslautana Jyväskylän yliopistoon hakeutumiselle. Jyväskylässä oli suuren tutkinnonuudistuksen yhteydessä 1979 alkanut koulutusohjelma, KASKO, jossa yhdistyi kasvatustieteellinen, hallinnollinen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Opiskelupaikka ei kuitenkaan auennut aivan heti, ja Birgitta ehti aloittaa matkailualan opinnot Porvoossa ennen kuin sai tiedon varasijalta hyväksymisestään.
Jyväskylä oli hänelle ennalta tuntematon kaupunki. – En ollut käynyt siellä koskaan. Yllätyin kuitenkin siitä, miten moni muukin kajaanilainen oli päätynyt opiskelemaan sinne – kuten myös tuleva aviopuolisoni, Birgitta hymyilee.- Löysimme toisemme kuitenkin vasta opintojen päättymisen jälkeen ja aivan toisessa kaupungissa.
Opiskelijaelämään hän ei osallistunut kovin aktiivisesti, sillä arki jakautui Mikkelin ja Jyväskylän välille. – Asuin Jyväskylässä arkipäivät ja matkustin viikonlopuiksi Mikkeliin, joten verkostot jäivät hieman vähäisiksi. Omasta koulutusohjelmasta jäi kuitenkin muutamia elinikäisiä ystäviä.
Kasvatustieteen opintojen lisäksi Birgitta opiskeli psykologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa ja aikuiskasvatusta. Hän suoritti myös kouluhallinnon arvosanoja, joiden vastaanottajana oli Vilho Hirvi. Hirvi työskenteli sittemmin Opetusministeriön kansliapäällikkönä.
”Ihmiset, joihin opintojen aikana tutustuin, olivat tulevia kollegoita tai työskentelivät samalla alalla. Opinnot valmistivat minut juuri niihin tehtäviin, joihin tulin työllistymään.”
Opintojen aikana useat professorit tekivät Birgittaan vaikutuksen. - Muistan edelleen esimerkiksi Sirkka Hirsjärven, Lea Pulkkisen, Tapio Vahervan ja Jouko Huttusen luennot. Oli silmiä avaavaa ymmärtää, mitä akateeminen työ parhaimmillaan on: tutkittua tietoa, siihen perustuvaa opetusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Opintojen loppuvaiheessa Birgitta työskenteli luokanopettajan sijaisena Mikkelin maalaiskunnassa. Yhdeksi vuodeksi ajateltu sijaisuus venyi lopulta neljän vuoden mittaiseksi. – Vaikka työ oli antoisaa, minua vaivasi epäpätevyys ja keskeneräiset opinnot.
Käänne uralla tapahtui, kun hän huomasi opetusministeriön ilmoituksen EU-harjoittelupaikasta. Harjoitteluun pääsy edellytti tutkinnon loppuun saattamista.
” Sain haastattelussa selkeän viestin: opintojen täytyy valmistua ensin. Tein graduni valmiiksi ja muutin Helsinkiin.”
Opetusministeriössä harjoittelijana alkanut työ on jatkunut lopulta yhteensä jo 30 vuoden ajan. Hänen tehtäviinsä kuuluivat aluksi muun muassa Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuskauden valmisteluun liittyvät tehtävät, kansainvälinen koulutusyhteistyö sekä Euroopan unionin koulutuspolitiikkaan ja lainsäädäntöön perehtyminen. – Sain ministeriössä erittäin hyvän kokonaiskuvan siitä, miten eurooppalainen päätöksenteko toimii ja miten koulutusta kehitetään kansainvälisessä yhteistyössä.
Viisi vuotta kestäneiden määräaikaisuuksien jälkeen hän siirtyi pysyvään virkaan korkeakoulupolitiikan parissa, yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksen kehittämiseen liittyviin asiantuntijatehtäviin. Hän toimi myös päällikkönä Kärkihanke-ryhmässä ja johtajana korkeakoulupolitiikan vastuualueella.
Seuraava askel vei Birgitan Lontooseen Suomen suurlähetystöön. - Lähdin alun perin vuodeksi, mutta siitä tuli neljän ja puolen vuoden jakso.
”Tämä tuntuu olevan koko työuraani leimaava piirre – yksi vuosi venyy helposti paljon pidemmäksi ajaksi, kun asiat imaisevat mukaansa.”
Lontoossa hän työskenteli korkeakoulu- ja tiedepolitiikan asiantuntijatehtävissä, osana Team Finland Knowledge -verkostoa. Työhön kuului yhteistyön vahvistaminen brittiläisten yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja viranomaisten kanssa sekä suomalaisen koulutus- ja tutkimusosaamisen esiintuominen kansainvälisesti. Keskeinen osa tehtävää oli selvittää, kuinka Britannian EU-ero vaikuttaa korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyöhön – Työ oli hyvin verkostoitumispainotteista. Samalla tarkastelin suomalaista koulutusjärjestelmää uudesta näkökulmasta, Birgitta kertoo.
Jyväskylän yliopistosta Birgitta nostaa esiin erityisesti työelämävalmiuksia tukeneet taidot. – Ryhmätyötaidot olivat todella tärkeitä. Seminaareissa oppi olemaan kriittinen, mutta myös tukemaan muita ja ottamaan palautetta vastaan. Toinen keskeinen asia oli itsenäisyys; yliopistossa vastuu opinnoista siirtyy täysin itselle.
Hän arvosti myös mahdollisuutta opiskella laajasti eri aloja. – Melko vapaa sivuaineoikeus antoi mahdollisuuden kokeilla eri tieteenaloja ja sivistää itseään, Birgitta kiteyttää.
Nykyisille opiskelijoille hän haluaa välittää elämänsä moton: – Asioilla on tapana järjestyä… kun niitä vähän itse järjestää.