Alumniesittelyssä Iida Lähderanta

Miten ihmeessä humanisti on päätynyt hyvinvointialueelle töihin?

Lukiossa en koskaan oikein ollut varma, millä alalla haluaisin tulevaisuudessa työskennellä. Yhden asian kuitenkin tiesin: sen, että hoitotyö ei olisi minun juttuni. Äitini ja monet sukulaiseni olivat nimittäin hoitoalalla ja olin päässyt tutustumaan alaan lähietäisyydeltä. Sen sijaan päädyin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Muutamaa vuotta myöhemmin löysin kuitenkin itseni työskentelemästä hyvinvointialueella ja olen tästä vieläkin vähän hämilläni.

Työskentelen siis Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soitella tiedonhallinnan asiantuntijana. Aloitin nykyisessä työssäni vuoden 2024 alussa täysin ummikkona: minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta asiakirjahallinnosta tai arkistotyöstä. Ensimmäisen vuoden työskentelinkin määräaikaisena tiedonhallinnan asiantuntijana potilasarkiston digitointiprojektissa: selvitin paperisten potilasasiakirjojen digitointimahdollisuuksia sekä digitoinnin kustannuksia. Oman projektini ohessa ehdin myös tutustumaan potilasarkiston päivittäiseen toimintaan ja auttamaan muita asiakirjahallinnon työntekijöitä, mikä antoi minulle aika hyvän kokonaiskuvan hyvinvointialueen tiedonhallinnasta.

Määräaikaisuuteni päätyttyä sain vakituisen paikan tietopalvelutiimin vetäjänä. Siirryin siis digitoinnin parista suunnittelemaan ja kehittämään tietopalvelun toimintaa. Asiakirjahallinnon tietopalvelun kautta kulkevat koko hyvinvointialueen kaikki tietopyynnöt, jotka koskevat potilasrekisterin tai sosiaalihuollon asiakasrekisterin tietoja. Käytännössä siis eri tahot pyytävät meiltä potilas- ja asiakastietoja ja me tietopalvelussa käsittelemme pyynnöt, harkitsemme, voiko tietoja luovuttaa ja mikäli ne voidaan luovuttaa, luovutamme tiedot pyytäjälle. Tarvittaessa pyynnöt toimitetaan suoraan yksiköihin käsiteltäväksi, jos ne vaativat erityistä harkintaa. Tietopalvelutyö on valtavan monipuolista, sillä pyydettäviä asiakastietoja on niin monenlaisia. Niitä säilytetään monessa eri järjestelmässä ja paperisena myös maantieteellisesti laajalla alueella. Potilas- ja asiakastietojen luovuttamista ohjaavat myös monet eri lait ja säädökset.

Tietopalvelun lisäksi toimin kahden eri järjestelmän pääkäyttäjänä: annan käyttäjille tunnuksia ja käyttöoikeuksia, neuvon järjestelmän käyttämisessä ja ratkon järjestelmiin liittyviä ongelmatapauksia. Tämän lisäksi teen jonkin verran perinteistä arkistotyötä kuten seulontaa ja muita kokoelmatöitä ja olen mukana myös muutamissa sähköiseen arkistointiin liittyvissä projekteissa.

Tässä työssä voi päästä vaikkapa arkiston perälle kaivelemaan tietoja jostain tietystä 70-luvulla toteutetusta leikkauksesta, naapurikunnan terveyskeskuksen arkistoon lajittelemaan vanhoja kiemuraisella kaunolla kirjoitettuja hammaskortteja tai koluamaan erilaisia sähköisiä säilytysjärjestelmiä jonkin tietyn asiakirjan perässä. Hyvinvointialueen tiedonhallinta onkin valtavan suuri ja monipuolinen kokonaisuus, eikä varsinaisesti ole mitään omaa, juuri tähän valmistavaa koulutusta. Informaatiotutkimuksen perus- ja aineopintojen kokonaisuus toki pätevöittää tähän työhön ja kaikki opintoni ovat antaneet hyvin valmiuksia työskennellä alalla, mutta varsinainen substanssiosaaminen opetellaan vasta työelämässä. Tärkeintä on halu ja kyky oppia uutta ja soveltaa opittua käytäntöön. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös organisointikyky, tarkkuus ja huolellisuus sekä yhteistyötaidot. Myös monipuolisista it-taidoista on paljon hyötyä, sillä informaatioalalla aineistot ovat yhä useammin digitaalisia ja niitä muutetaan yhä enemmän analogisesta muodosta digitaalisiksi. Esimerkiksi omalla alallani sähköisen säilyttämisen suosio kasvaa jatkuvasti ja asiakirjojen arkistointiprosessien muuttaminen sähköiseksi vaatii tietoteknistä osaamista.

Omien opintojeni aikana olin jatkuvasti aika paniikissa tulevaisuudestani: asiantuntijalinjalta ei valmistu mihinkään selkeään ammattiin, enkä ollut varma, mitä minun pitäisi pääaineeni ohella opiskella ja mitä minä haluaisin edes tulevaisuudessa tehdä. Niinpä osallistuin lähes kaikkiin työelämäaiheisiin tapahtumiin, joita tiedekunta ja laitos järjestivät. Osallistuin ryhmämentorointiin, CV-pajoihin, työelämäiltapäiviin ja osaamisportfoliokurssille. Pohdin omaa tulevaisuuttani paljon. Etenin siis työelämäpaniikin ajamana kartuttamaan omia työelämätaitojani, mistä oli minulle valtavasti hyötyä.

Kaiken tämän panikoimisen jälkeen mielessäni alkoi kummitella lukioaikainen lyhyt kesätyöni kotipaikkakuntani kaupunginkirjastossa. Tämän kokemuksen innoittamana aloitinkin informaatiotutkimuksen sivuaineopinnot avoimessa yliopistossa ja niiden myötä pääsin harjoitteluun ja kesätöihin erilaisiin informaatioalan organisaatioihin. Asiakkaiden palveleminen, tiedon hakeminen ja etsiminen kiinnostivat minua valtavasti ja tiesin olevani oikealla alalla. Opiskelin myös tietotekniikkaa, englantia ja kirjallisuutta, sillä ajattelin niiden olevan hyödyllisiä informaatioalan työssä.

Valmistuin vuonna 2020. Jo gradun kirjoittamisen ohessa olin työllistynyt Kelaan, jossa työskentelin vielä jonkin aikaa valmistumiseni jälkeen. Sitten olin kolmisen vuotta perhevapailla. Kun palasin takaisin työelämään, hain tiedonhallinnan asiantuntijan paikkaa Soitelta ja yllätyksekseni sainkin paikan. Kannattaa siis olla avoimin mielin: aiemmin ajattelin, että työpaikka löytyisi kirjastosta enkä olisi koskaan voinut kuvitella, että unelmatyöni olisikin asiakirjahallinnossa ja varsinkaan terveydenhuollossa. 

Jos olisin ollut ennakkoluuloisempi, tämä kivi olisi jäänyt kääntämättä enkä olisi koskaan päätynyt nykyiseen työhöni.

Opintojen aikana kannattaa myös ehdottomasti olla aktiivinen! Kannattaa osallistua työelämätapahtumiin ja panostaa niihin. Erityisesti ryhmämentorointi oli todella arvokas kokemus. Myös kaikenlaiset työelämään painottuvat kurssit ja esimerkiksi tutorina toimiminen ovat hyödyllisiä. Työnhakutaidot ja kyky kertoa omasta osaamisesta ovat todella tärkeitä ja kannustankin panostamaan näihin taitoihin. Valinnaisiin opintoihin (ent. sivuaineisiin) kannattaa myös panostaa, sillä ne pitkälti määrittelevät sen, mille alalle työelämässä päätyy. Suosittelen rohkeasti opiskelemaan eri sivuaineita ja testaamaan, mikä tuntuu itsestä mielenkiintoiselta ja minkä parissa viihtyy. Se oma juttu löytyy kyllä ennen pitkää.