Alumniesittelyssä Julia Petäjä
Julia Petäjä on kotoisin Nastolasta, kodista, jossa musiikki oli luonteva osa arkea. Vanhemmat ohjasivat hänet pianonsoiton pariin jo varhain, ja rakkaus musiikkiin johti myöhemmin Lahden musiikkilukioon. Lukioaikana Julia tutustui myös musikaaleihin ja pääsi itse lavalle mm. Peter Pan -musikaalissa Tottelin roolissa. Musiikin kautta syttyi rakkaus teatteriin ja esiintymiseen.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Julialla ei ollut varmaa urasuunnitelmaa, joten hän halusi ostaa "lisäaikaa" pohdinnoille hakeutumalla opiskelemaan alaa, joka oli luontaista ja mukavaa. Jostain syystä hänelle oli muodostunut mielikuva, että työelämän pitäisi olla haastavaa ja hieman ikävää, joten tällainen mukavan alan opiskelu ei tuntunut "oikealta työltä", joka ehkä odottaisi vielä nurkan takana.
Opinnot veivät kuitenkin mukanaan täysin. Julia nautti opiskelusta ja opetuksesta poikkeuksellisen paljon. Yksi tärkeimmistä asioista oli musiikin laitoksella muodostunut yhteisö: ilmapiiri, jossa opiskelijat kannustivat toisiaan ja kilpailu puuttui kokonaan.
"Koulutus kuori minusta humanistin ja olen siitä kovin kiitollinen ja ylpeä."
Vuonna 2010 Julia lähti vaihto-opiskelijaksi Etelä-Afrikkaan. Jos lähtö toiselle puolelle maapalloa oli kulttuurishokki, oli sitä myös paluu Suomeen. Kokemus antoi perspektiiviä siihen millaisessa kulttuurissa elämme, kun aiemmin se oli ollut itsestäänselvyys. Suomessa ihmiset ovat hyvin tarkkoja yksityisyydestään eivätkä päästä ihmisiä helposti lähelle. Etelä-Afrikassa yhteisöllisyys muodostui helpommin, vaikka ihmissuhteet eivät syventyneet yksilötasolla aina niin luottamuksellisiksi kuin Suomessa.
Samoihin aikoihin hän liittyi Jyväskylässä improvisaatioteatteriin – päätökseen, jolla oli kauaskantoisia vaikutuksia.
"Lapsena ja nuorena minulla oli paine pyrkiä täydellisyyteen ja miellyttää muita. Improvisaatioteatteri vahvisti sitä, että tulen hyväksytyksi omana itsenäni ja juuri ihmisten erilaisuus on rikkaus. Opin myös hyväksymään paremmin keskeneräisyyttä ja sietämään epätäydellisyyttä. Se oli äärimmäisen tervehdyttävää."
Improvisaatio osoittautui ehkä koko opiskeluaikojen suurimmaksi oivallukseksi. Se ei ollut vain taiteellinen ilmaisukeino, vaan tie itsetuntemukseen, vuorovaikutukseen ja vapauteen. Kokemus oli niin voimakas, että Julia syventyi improvisaatioon myös tieteellisesti. Intuitiotutkija Asta Raami innoitti häntä tutkimaan intuitiota ja luovuutta intuitiivisena älykkyytenä. Gradussaan Julia tutki improvisaatioammattilaisten kokemuksia intuitiosta luovassa prosessissa.
”Halusin sanoittaa ilmiöitä, jotka olivat minulle jo hahmottuneet kokemuksellisesti. Kiinnosti se, mitä tapahtuu päätöksen taustalla – ajatusprosessit, jotka synnyttävät luovuutta.”
Opiskeluaikana Julia oli vahvasti mukana myös järjestötoiminnassa. Hän toimi Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitossa muun muassa puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Järjestötyö vei suuren osan hänen vapaa-ajastaan, mutta tarjosi myös väylän vaikuttaa. Myöhemmin Julia halusi tuoda opettajille lisää vuorovaikutusosaamista ja alkoi suunnittelemaan kursseja ja koulutuksia aiheesta.
Julia kuvaa itseään idealistiksi, jolla on vahva opettajan identiteetti ja humanistin arvot.
”Uskon, että ihminen on oppivainen. Haluan tehdä maailmasta empaattisemman - juuri tässä ajassa se tuntuu elintärkeältä.”
Nykyään Julia toimii yrittäjänä ja kouluttaa opettajia sekä muita ammattilaisia vuorovaikutus- ja ajattelutaidoista. Hän kokee saaneensa tutkinnosta maailmankuvan, filosofian ja vision, joita hän vie käytäntöön koulutustyön kautta.
– Joskus joku tulee omassa väsymyksen tilassaan hakemaan koulutuksesta lisää joustavuutta, mutta tuleekin vahvistaneeksi omien rajojen asettamista. Silloin tulee oppineeksi empatiaa itseään kohtaan, jos on pitkään myötäillyt muita ja laistanut omista rajoista oman hyvinvoinnin kustannuksella. Rajattomuus voi joskus tuntua palvelukselta muille, mutta aito empatia ja toisten huomioonottaminen vaatii myös rajoja. Nämä eivät ole toisiaan vastaan, Julia kertoo.
Julia nostaa esiin myös laajemman aikamme ongelman:
”Jos teemme vain varmoja asioita, pysymme alueella, jonka jo tunnemme. Suorituskeskeisyys ja täydellisen hallinnan tavoittelu johtavat helposti uupumukseen.”
Taide ja improvisaatio ovat Julian työssä ja elämässä edelleen keskiössä. Kollegansa Pilvi Hongan kanssa hän on suunnitellut improvisaatioteatteriesityksen, jonka kanssa he ovat kiertäneet Keski-Suomen pienissä kunnissa palvelutaloissa. Keski-Suomen kulttuurirahaston tukema kokonaisuus on tuonut iloa seniorikansalaisille kymmenissä esityksissä.
Julia haaveilee pääsevänsä esittämään ja kouluttamaan improvisaatiota mahdollisimman paljon ja kaikenlaisille osallistujille. – Taide ylittää arjen rajat, hän hihkaisee.
Lopuksi Julia rohkaisee opiskelijoita ja opintojaan harkitsevia panostamaan yhteisöihin ja ihmissuhteisiin.
”Kuuluminen johonkin on äärimmäisen tärkeää. Toivon, että suorituskeskeisessä maailmassa muistamme rakentaa yhteisöjä –tieto, tiede ja merkitys syntyvät yhdessä. Ihmisen kasvu ei pysähdy koskaan."
