Alumniesittelyssä Tiina Huhtaniemi
Tiina aloitti varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkintoon johtavat opinnot 1995. Ensimmäisen vuoden jälkeen hänelle iski kriisi. Huhtaniemi piti välivuoden ja opiskeli Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa artesaaniopintojen parissa intohimonaan neuleet. Kesätyöt veivät kuitenkin toistuvasti lasten pariin ja ala tuntui omalle. Oli vahva ajatus, ettei akateemista tietä kannattanut jättää kesken. Yliopistoon paluun jälkeen motivaatio oli korkealla ja opintojen imu veti.
”Oli hyödyllinen kokemus opiskella samaan aikaan kahden eri vuosikurssin opiskelijana. Sain esimakua työelämästä: opin luovimaan, sopeutumaan ja tarttumaan tilanteisiin uusien ihmisten kanssa.”
Opinnot etenivät vauhdilla kandivaiheeseen. Proseminaarityön aihe virisi kiinnostavan empiirisen aineiston parista. Tuolloin ohjauksellista keskustelua herätti tutkimuksen lähtöasetelma: voiko tutkielman tehdä omasta aineistosta, joka on kertynyt ilman tieteellistä taustaa ja hypoteesiä. Tämä ennakoi työelämän ennustamattomien käänteiden synnyttämää luovimiskyvyn tarvetta.
Tiina on aina ollut nopea tarttumaan ja tekemään. Jälkikäteen on sitten tutkittu, mitä tuli tehtyä. Ilman tuota spontaaniutta moni asia ja kehitysaskel olisi jäänyt toteutumatta.
Nykyisin noin kahden miljoonan liikevaihtoa pyörittävä ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon suorittanut Huhtaniemi toteuttaa liiketoiminnassaan tarkempaa strategiaa. Yrityksen varhaisina kasvun vuosina ennakkolaskelmat olisivat kuitenkin voineet vesittää monta uutta polkua ja laajentumishanketta. Ne olisivat saattaneet exceleissä vaikuttaa liian riskialttiille tai hankalille toteuttaa.
”Opiskeluvuosien aikana oivalsin, että ainoastaan teoriatasolla työskentely ei ole ominta aluettani. Minulle sopii tekeminen – ja tehtyjen asioiden analysointi.”
Useita ihmisiä työllistävää yritystä koskevia päätöksiä ei silti voi tehdä kepein perustein. Huhtaniemi on vuosien saatossa nojannut näkemykseen, kokemukseen sekä omien rajojen puitteissa tehtyyn riskinottoon.
Tällaista opintojen aikana löytynyttä, itselle ominaisen työskentelytavan löytämistä Tiina pitää tärkeänä – sekä itselleen että opintojen parissa puurtaville nuorille. Jos opintojen suunta tai työtapa ei heti tunnu omalle, ei kannata luovuttaa, vaan ennemminkin sukeltaa syvemmälle omien kiinnostusten pariin. Myös vaihtoehtoja poissulkevat kokemukset ovat tärkeitä.
”Ei pidä orjailla perheen, suvun, sidosryhmän tai muiden ulkopuolisten toiveita. Omaa tietä kannattaa hakea ja olla haaveilleen uskollinen. Se vaatii muutosrohkeutta, sinnikkyyttä, selkärankaa ja puutumisen sietämistä, mutta palkitsee varmasti.”
Tämän päivän työkulttuuri saa Tiinan mietteliääksi. Toisinaan työhyvinvoinnilla käsitetään, ettei mikään saa olla hankalaa. Se saattaa luoda valheellisen toiveen työelämän helppoudesta. Töissä – ja elämässä – vastaan tulee paljon epämukavia asioita. Niitä on siedettävä aika ajoin ja toisinaan on painettava eteenpäin, vaikkei niin innostaisikaan – ja on harjoiteltava puhumaan vaikeistakin asioista.
”Hyvistä vuorovaikutustaidoista ei ole koskaan haittaa.”
Mikä siis sai varhaiskasvattajan heittäytymään yrittäjäksi? Perhevapaan aikana neulotut villaiset vaippahousut menivät hyvin kaupaksi ja vähitellen ostajat alkoivat kysellä Tiinalta hänen käyttämiään kauniita ja erikoisia lankoja ostettavaksi. Sillä tiellä Titityyn yrittäjä on edelleen. Kesän neulefestareiden jälkeen seuraava iso etappi Tiinan kesässä on tulevan neulekirjan loppuun saattaminen. Tukubook julkaistaan syksyllä ja katse kurkottaa jo kirjan yli uusiin hankkeisiin.
