Halusinkin lähteä opiskelemaan psykologiaa luonnontieteitä painottavan lukion jälkeen

Lukion psykologian kurssilla istuessani aloin miettimään, kuinka mielenkiintoisia psykologian ilmiöt ovat ja miten hienoa olisikaan tehdä töitä psykologina. Olin kuitenkin lukioon mennessä päättänyt, että luonnontieteet ja erityisesti matikka olisivat minun alaani, koska niiden avulla voisin olla varteenotettava tiedenainen. Minusta tuntui, että lukion ilmapiiri työnsi yliopistoa ja tiedealoja kohti ja minulle oikein kaupiteltiin matemaattisia aloja. Jäin kuitenkin alitajuntaisesti, jopa salaa, luonnontieteitä painottavassa lukiossa pohtimaan psykologin uraa.

Tajusin psykologian valinnaisilla kursseilla, että psykologia on juuri sellainen ihmisläheinen ja monipuolinen ala, jonka parissa viihtyisin varmasti koko loppuelämäni.

Ihmisläheisyys teki psykologiasta minulle luontevan valinnan

Ystävilleni ei tullut ollenkaan yllätyksenä, kun halusinkin matematiikan sijaan hakea opiskelemaan psykologiaa – olinhan toiminut useasti läsnä olevana kuuntelijana heille. Tajusin psykologian valinnaisilla kursseilla, että psykologia on juuri sellainen ihmisläheinen ja monipuolinen ala, jonka parissa viihtyisin varmasti koko loppuelämäni.

Silti minua mietitytti paljon, teenkö väärän päätöksen jättämällä luonnontieteet ja matematiikan lukiotasolle. Sain mielenrauhan asiasta, kun sain tietää, että Jyväskylän yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus ja pystyisin tekemään matematiikan opintoja psykologian ohella. Ihmisläheinen psykologin työ kuitenkin houkutteli minua valtavasti. 

Pänttäsin ylioppilaskirjoituksiin psykologian hakupaineet mielessä, mutta huippuarvosanat jäivät haaveeksi

Olin tuskaisen tietoinen, että psykologia on hakupaineala ja varsinkin kotikaupunkiini Helsinkiin on vaikea päästä, minkä lisäksi ensikertalaiskiintiöt aiheuttivat stressiä koko hakijakunnassa. 

Keskityin täysillä lukiossa pänttäämiseen ja tavoittelin ylioppilaskirjoituksissa älläriviä, jotta pääsisin viettämään yliopistoarkea kotikaupungissani. Kun älläriviä ei tullut, olin musertunut ja valmiina jäämään välivuodelle korottamaan arvosanojani. 

Hämmennys ja epäusko valtasivat kehoni, kun huomasin puuttuvasta ällärivistä huolimatta kuitenkin päässeeni Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan psykologiaa.

Puuttuvasta ällärivistä huolimatta unelmani psykologian opinnoista toteutui Jyväskylän yliopistossa

Hämmennys ja epäusko valtasivat kehoni, kun huomasin puuttuvasta ällärivistä huolimatta kuitenkin päässeeni Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. En voinut uskoa silmiäni ja olin heti varma, että lähden Jyväskylään, vaikka en ollut ikinä edes käynyt siellä.

Olin niin häkeltynyt ja huojentunut opiskelupaikasta, etten kerennyt olemaan huolissani siitä, että on muutettava Helsingistä Jyväskylään, vaikka yliopisto-opintoja pohtiessani tavoittelin erityisesti Helsingin yliopistoon pääsemistä. 

Onnekseni muutin, sillä olisin jäänyt paitsi oivalluksista, yhteisöstä ja elämän käännekohdista, jos olisin kohdistanut katseeni vain Helsinkiin päin. Tajusinpa myös, että psykologia, jos jokin, on varteenotettava tiede ja on ylpeys saada kutsua itseään tulevaksi psykologiksi.