Mitä tehdä, kun ei tiedä, mitä tehdä?
Opiskelu fysiikan laitoksella tuntui alusta asti mieluisalta ja yllättäen hyvinkin helpolta, kunhan vain jaksoi tehdä kotitehtävät kunnolla. Opiskeluiden ohessa tehtiin tiedettä opiskelujen sujuessa hyvin. Päivät alkoivat venyä ja tutkijan työ veti aina vain enemmän puoleensa.

Janne Suoknuuti
- Toimii nimikkeellä Key Account Manager yrityksessä Thyssenkrupp Aerospace Finland Oy
- Valmistunut vuonna 2000 filosofian maisteriksi pääaineena soveltava fysiikka
Kuulun varmasti enemmistöön, joka ei tiennyt yläasteella, mikä olisi minun unelma-ammattini ja siten miettimisaikaa haettiin lukiosta. Vielä lukionkaan jälkeen minulla ei ollut selvää kuvaa, mitä tekisin isona ja onneksi armeija antoi taas yhden vuoden lisää ankaralle pohdinnalle. Sitten sattuma puuttui peliin, sillä tupakaverin pöydälle unohtama kirja näytti mielenkiintoiselta ja yhtäkkiä huomasin laskevani pisteitä Jyväskylän yliopiston hakuoppaasta. Olen ollut aina vahva matemaattisissa aineissa ja laskin pääseväni fysiikan laitokselle lukion päästötodistuksella. Halusin siis opiskelemaan yliopistoon, koska olen vahvimmillani fysiikassa.
Ei huolta huomisesta, opiskelijana päivä kerrallaan
Opiskelu fysiikan laitoksella tuntui alusta asti mieluisalta ja yllättäen hyvinkin helpolta, kunhan vain jaksoi tehdä kotitehtävät kunnolla. Sivuaineiksi valikoitui matematiikka ja tietotekniikka. Lisäksi luin hiukan kemiaa. Jatkoin vailla päämäärää eteenpäin, ei huolta huomisesta. Ajattelin, että suoritetaan kursseja eteenpäin ja kyllä myöhemmin selviää, mihin työllistyn yliopiston jälkeen. Taas sattuma puuttui peliin parin vuoden opiskeluiden jälkeen. Kaverini pääsi kokeilemaan tutkijan töitä nanotekniikan osastolla ja itse siinä imussa ajauduin mukaan. Opiskeluiden ohessa tehtiin tiedettä opiskelujen sujuessa hyvin. Päivät alkoivat venyä ja tutkijan työ veti aina vain enemmän puoleensa. Pian huomattiin olevamme täysipäiväisiä tutkijoita ja hoidettiin opiskelut loppuun siinä sivussa. Valmistuin viidessä vuodessa filosofian maisteriksi ja jäin yliopistolle tutkijaksi pohdiskellen jatko-opiskeluiden aloittamista. Pari vuotta tutkijana oli opettanut jo paljon; kovalla työllä tulee tuloksia, tutkijayhteisössä on miellyttävää työskennellä ja ulkomaiset työkaverit innostavat ja haastavat eteenpäin. Epäröinti jatko-opiskeluista johtikin puolen vuoden jälkeen taas sattumaan ja huomasin olevani muutamaa viikkoa myöhemmin Genevessä töissä seuraavan vuoden. Harkitsin kyseistä mahdollisuutta pari tuntia ja taas sain miettiä rauhassa tulevaisuuttani muutaman kuukauden lisää.
Ulkomailla työskentely oli kasvattava kokemus
Elämäni ehkä parhaita kokemuksia olikin elämä ulkomailla ja työ Cernissä. Ympärilläni oli tuhansia tutkijoita eri maista, mahtava kaupunki ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet rajattomat. Vuoden aikana taisin kasvaa aikuiseksi ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin, mitä haluan tehdä isona; olla osana kansainvälisessä organisaatiossa ja ennen kaikkea teknologian kärjessä kehittelemässä tuotteita. Mahdollisuus löytyikin omasta opiskelukaupungistani, auto- ja lentokoneteollisuudessa toimivasta Stresstech:stä. Ensimmäiset vuodet tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä opettivat paljon ja yrityksen valmistavat tuotteet tulivat hyvinkin tutuksi. Olin täysin opiskeluitani vastaavassa työssä, mutta myös omat muut vahvuudet alkoivat näkyä työn kuvassa ja ajauduin enemmän kohti asiakasrajapintaa. Tein työkseni asiakkaiden koulutuksia, seminaareja ja konferensseja, mikä johti lopulta siihen, että nautin seuraavat vuoden myyntipäällikkönä Euroopan markkina-alueella matkustellen kuukausittain ulkomailla ja vieraillen johtavissa auto-ja lentokoneteollisuuden tehtailla. Työskentely maailman suurimpien yritysten kanssa oli haastavaa, mutta opetti samalla koko ajan lisää, sillä asiakkaiden tarpeisiin pitää osata tarjota oikeaa ratkaisua. Kaikissa organisaatioissa tapahtuu muutoksia ja henkilöstövaihdoksia. Viimeiset vuodet Stresstech:llä olin myyntijohtana. Työkseni vedin omaa myyntiosastoani ja jälleenmyyjien tukemisen lisäksi jatkoin myyntiä Aasian maissa erityisesti Kiinassa.
Unelma-ammatti voi vaihtua työuralla
Työtehtävät vaihtuvat urakehityksen myötä. Myös ympärillä oleva organisaatio muuttuu ja asiakkaat muuttuvat. Joka päivä oppii uutta ja työ jaksaa innostaa joka päivä. Silti minulla heräsi halu nähdä maailmaa toisenlaisten lasien läpi ja etsiä uusia haasteita elämään. Viime kuukaudet olen saanut olla uudessa organisaatiossa, yrityksessä Thyssenkrupp Aerospace Finland Oy, jossa olen päässyt näkemään vielä lähemmin lentokoneiden valmistusprosessia alkupäästä lähtien. Opin uutta joka päivä ja iso organisaatio ympärillä kannustaa sekä innostaa kehittämään omia toimintatapoja sekä yhdessä asiakkaan kanssa itse lopputuotetta.
Työurani aikana olen nähnyt monta urakehitystä ja olen monesti nähnyt, että henkilökohtaiset vahvuudet tulevat esiin vasta työelämässä. Varmaan monella muullakin ajautumisteoria on johtanut ammatinvalintoihin. Kun omat vahvuudet tulevat esiin, ajautuminen alkaa jäädä pois ja yhtäkkiä huomaa tietävänsä, mitä isona haluaa tehdä eikä enää vain ajaudu uralla eteenpäin.
Intuitiota ei kannata vähätellä
Näin jälkiviisasteluna olisi voinut opiskeluissa mennä silloisen intuition mukaan. Olin kiinnostunut kaupallisesta puolesta, mutten nähnyt sitä tarpeellisena. Kaupalliset opiskelut sivuaineena olisi antanut täydellisen koulutuspohjan uralleni ja luultavasti monessa asiassa olisin päässyt helpommalla, mutta kovalla työllä on haasteista selvitty. Panostaminen kunnon kielitaitoon kannattaa aina. Vaikka Suomessa ollaan, on työkielenä lähes koko urani ajan ollut Englanti. Opiskeluiden jälkeen on ollut mielenkiintoista huomata, ettei oppiminen lopu koulunpenkille. Kannattaa asennoitua siihen, että kaikki ympärillä kehittyy ja siinä kehityksessä on hyvä pysyä mukana. Täytyy olla halu oppia uutta ja myös halu opettaa muita, jolloin olemme yhdessä vahvoja. Mennään intuition mukaan ja otetaan haasteita vastaan!