Unelma-ammatti saa muuttua
Alun perin minusta piti tulla näyttelijä. Hakeuduin ilmaisutaitolukioon, jossa tajusin, ettei teatterimaailma ihan ollutkaan minua varten. Lukiossa minulla kuitenkin oli todella motivoiva, mukava ja välittävä liikunnan- ja terveystiedonopettaja. Hän sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi sekä innostumaan liikunnan ja terveystiedon oppiaineista paljon enemmän kuin yläkoulussa. Olen aina tykännyt harrastaa monenlaista liikuntaa sekä toimia lasten ja nuorten kanssa, joten lukion liikunnanopettajan inspiroimana havahduin yhteishaun aikaan siihen, ettei minulla ollut mitään muita hakukohteita mielessä kuin liikuntapedagogiikka Jyväskylän yliopistossa. Ympärilläni toitotettiin, että kannattaa nyt hakea muuallekin, mutten nähnyt enää mitään muuta vaihtoehtoa enkä mitään muuta kiinnostuksen kohdetta, kuin liikunnan opiskelu.
Ensimmäisellä hakukerralla ei napannut, mutta en lannistunut, vaan hakeuduin vuodeksi Vierumäen urheiluopistolle. Siellä opiskelin liikuntaneuvontaa ja treenasin pääsykokeissa vaadittavia liikuntataitoja sekä liikunnan opettamista. Sinnikäs valmistautuminen kannatti, ja kesällä 2019 sain Opintopolkuun parhaan mahdollisen uutisen: olin päässyt sisään unelmieni opiskelupaikkaan liikunnalle.
Opiskelun rikkautena yhteisöllisyys
Ennen liikunnalle pääsyä olin lähinnä keskittynyt pääsykokeisiin harjoitteluun ja niiden miettimiseen enkä ollut juurikaan osannut pohtia, millaista itse opiskelu voisi olla. Nyt 4,5 opiskeluvuoden jälkeen osaan helposti ja empimättä sanoa, että opiskelu liikunnalla ja täällä Jyväskylässä on ollut elämäni parasta aikaa. Kun muutin Jyväskylään Espoosta, oli minulla täällä valmiiksi pari kaveria. Nyt minulla on ympärilläni sellainen yhteisö, toinen perhe, josta luopuminen vajaan puolen vuoden päästä tuntuu vaikealta ja tyhjältä.
Liikuntapedagogiikassa opiskellaan ensimmäiset kolme vuotta tiiviisti noin 20 henkilön pienryhmässä, ja maisterivaiheessakin yhteisöllisyys on vahvasti läsnä. Ryhmästä tulee helposti hyvin tiivis, sillä opintoihin kuuluu paljon käytännön liikuntaa ja konkreettisia opeopintoja, joissa opitaan yhdessä tekemällä. Meillä on oman ryhmän kanssa ollut paljon yhteisiä pihapelailuja, opiskeluhetkiä, illanviettoja ja reissuja, mikä on entisestään lisännyt yhteisöllisyyttä ja tehnyt opiskelusta mielekästä. Myös ainejärjestömme Sporticus järjestää aktiivisesti monipuolisia tapahtumia, joiden kautta olen tutustunut muidenkin oppiaineiden ja vuosikurssien opiskelijoihin.
Jyväskylässä ei tylsää hetkeä tule
Harrastusten ja järjestötoiminnan ansiosta tunnen kotoutuneeni Jyväskylään hyvin ja saaneeni lisää kavereita. Olen fuksivuodesta asti osallistunut opiskelijoiden pyörittämän urheiluseuran Liikunnan Riemun toimintaan. Seurassa olen päässyt jatkamaan vanhoja harrastuksiani, suunnistusta ja yleisurheilua, sekä kokeilemaan itselleni uusia lajeja, kuten sählyä ja cheerleadingia – aiempaa taustaa ei siis välttämättä tarvitse olla! Olen myös osallistunut Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton toimintaan, ja sitä kautta päässyt tutustumaan muidenkin alojen opettajaopiskelijoihin.
Koulun, harrastusten ja vapaa-ajanvieton sujuvan yhdistelemisen mahdollistavat Jyväskylän lyhyet välimatkat. Jyväskylä on pyöräily-ystävällinen kaupunki, ja pääsen 5–20 minuutissa pyörällä kaikkialle. Jyväskylän monet mäet kohottavat kuntoa samalla sopivasti. Vaikka Jyväskylä on kooltaan kompakti, löytyvät täältä silti kaikki tarvitsemani palvelut sekä paljon tapahtumia ja meininkiä, kun sellaista kaipaa.
Voin lämpimästi ja täydestä sydämestäni suositella liikunnalle hakemista kaikille siitä vähänkään kiinnostuneille. Paras päätös elämässäni tähän mennessä on ollut jättää pääkaupunkiseudun vilinä taakseni ja muuttaa Jyväskylään opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Täältä on tarttunut mukaani elinikäisiä ystäviä.
Jaa tämä artikkeli
