Psykologiset taitoni kehittyvät keskustelujen, käytännön harjoitusten ja itsereflektion kautta
Kun aloitin psykologian opinnot, kuvittelin niiden olevan pelkkää teoriaa. Opintojeni edetessä olen kuitenkin huomannut, että psykologiksi kasvaminen ei tapahdu pelkästään teorioiden ja tutkimusten kautta. Todellinen oppiminen syntyy keskusteluissa, harjoituksissa ja omien ajatusten reflektoinnissa – niissä hetkissä, joissa uskallan tarkastella sekä ihmismieltä että itseäni uudesta näkökulmasta.
Luulin, että psykologian opiskelu yliopistossa vaatisi kaikkien aivoalueiden, kehitysteorioiden ja psykologisten tutkimusten osaamista. Olen kuitenkin huomannut, kuinka psykologian opiskelussa tärkeintä ei ole pelkästään asiasisällöt, vaan laaja-alainen ihmismielen ymmärtäminen ja reflektointi.
Oikea oppiminen on tapahtunut vertaisten kanssa keskustellessa ja pohtiessa omaa suhtautumista mielen teemoihin ja ihmisen käyttäytymiseen.
Psykologian opinnot aloitetaan teoreettisilla opinnoilla kandivaiheessa: perus- ja aineopinnoissa käydään läpi kehityspsykologiaa, persoonallisuuspsykologiaa ja neuropsykologiaa muiden osa-alueiden lomassa. Opintojen suurin anti ei ole kuitenkaan ollut kurssien teorioissa ja faktoissa, kuten aiemmin oletin. Sen sijaan oikea oppiminen on tapahtunut vertaisten kanssa keskustellessa ja pohtiessa omaa suhtautumista mielen teemoihin ja ihmisen käyttäytymiseen.
Opinnoissani merkityksellisintä on ollut konkreettisten taitojen oppiminen
Psykologian opinnoissa minulle merkityksellisintä on ollut konkreettisten taitojen oppiminen. Perinteisessä kliinisessä vastaanottotyössä psykologi ottaa vastaan asiakkaan ajatuksia ja samalla muotoilee ajatuksia uudelleen.
Haastattelu- ja vuorovaikutuskurssilla harjoittelimme muiden opiskelijoiden kanssa ajatusten uudelleenmuotoilua tekemällä harjoituksia, joissa yksi oli asiakas ja toinen psykologi. Tarkoituksena oli myös opetella heijastavaa kuuntelua eli asiakkaan sanoittamien ajatusten puhumista takaisin asiakkaalle.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä psykologi
Opintojeni alussa koin olevani epävarma omista taidoistani ja tulevaisuudestani psykologin ammatissa. Salakavalasti epävarmuus on kuitenkin vaihtunut ammatilliseen identiteettiin ja uskomukseen siitä, että ei ole yhtä tapaa olla hyvä psykologi.
Ajattelen todella, että esseiden ja tenttien kautta opittujen asiakokonaisuuksien sijaan ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen lukupiireissä, pienryhmissä ja vain kirjastolla höpötellessä on ollut merkittävässä roolissa omien psykologisten taitojeni edistymisessä.
On ollut hämmentävää huomata, kuinka on itse muovautunut tulevaksi psykologian asiantuntijaksi.
Psykologian opiskelu on paljon enemmän kuin pänttäämistä – se on merkityksellisiä keskusteluja ja uusia oivalluksia
Psykologian opiskelu ei ole vain pänttäämistä ja esseitä, vaan ennemminkin merkityksellisiä keskusteluja, pohdintoja ja itsereflektiota. En olisi todellakaan kuvitellut yliopisto-opiskelun olevan yhtä oivaltavaa ja toisaalta monipuolista kuin mitä psykologian opiskelu on. Lukiolaisena ajattelin yliopisto-opintojen vaativan iän ja terveyden ja totaalisen keskittymisen. Todellisuudessa opinnoista on hyötynyt etenkin silloin, kun on tehnyt kaikenlaista muuta luentojen lomassa.
Psykologiset teoriat ja tutkimukset ovat kiinnostavia ja innostavia, mutta omasta näkökulmastani kiinnostavinta on ollut kuulla opettajilta, tutkijoilta, ammattilaisilta ja vertaisilta heidän näkemyksiään psykologin ammatista ja psykologisista taidoista. Samaan aikaan on ollut myös hämmentävää huomata, kuinka on itse muovautunut tulevaksi psykologian asiantuntijaksi.
Jaa tämä artikkeli
