Tilastotiede ja datatiede, Marjut Lambert: Avoin yliopisto vahvisti tunnetta omasta alasta

Aina ei voi ennustaa, minne oma opintopolku johdattaa. Opiskelin periksiantamattomasti psykologian pääsykokeisiin kahtena keväänä, sillä alkuperäinen tavoitteeni lukion jälkeen oli lähteä opiskelemaan juuri psykologiaa. Pääsykokeet vaativat yllättävän paljon matematiikan ja etenkin tilastomatematiikan opiskelua. Kun psykologian laitoksen ovet eivät kahden yrityksen jälkeen kuitenkaan auenneet, aloin miettimään, voisinko lähteä opiskelemaan jotain muuta. 

Matematiikan opiskelu psykologian pääsykokeiden varjolla tuntui omalta jutulta, mutta esimerkiksi matematiikan opettajana toimiminen tuntui hyvin kaukaiselta urapolulta. Sitten vastaan tuli tilastotieteiden ja datatieteiden koulutus Jyväskylän yliopistossa.

Halusin jo kovasti päästä opiskelemaan korkeakouluun. Taustallani minulla oli pari lukion jälkeistä välivuotta ja aikuiskoulutuksen puolella tehdyt merkonomin opinnot. 

Olin lukiossa opiskellut lyhyen matematiikan oppimäärän, sillä en ollut silloin ajatellut rakentaa matematiikasta tulevaa uraani. Minua hieman arvelutti, tulenko pärjäämään lyhyen matematiikan pohjatiedoilla yliopistossa tai onko matematiikka ylipäätään edes se oma juttuni. Tästä syystä suuntasinkin katseeni avoimeen yliopistoon: En halunnut menettää ensikertalaisuuttani tutkinto-ohjelmaan haettaessa, minkä takia päätin kokeilla matematiikan opiskelua ensin matalammalla kynnyksellä avoimien opintojen parissa.

”Aiempi koulutustausta ei ole este, jos oikeasti haluat jotain”

Minulla oli jo avoimen yliopiston opinnot aloittaessani selkeä tavoite: Jos matematiikka sujuu, lähden tavoittelemaan tutkinto-ohjelman opintoja. En ollut ikinä lukenut aikaisemmin pitkän matematiikan asioita, ja hyvin minä silti pärjäsin. 

Opinnot vahvistivat tunnetta siitä, että pystyn tähän ja haluan tehdä juuri tätä myös tulevaisuudessa.

Aloitin avoimen opinnot tekemällä kaksi matematiikan kurssia ja yhden tilastotieteen kurssin. Kun olin varma, että haluan jatkaa tutkinto-ohjelman tavoittelua, otin vielä kaksi ylimääräistä matematiikan kurssia. Ne olivat kaikki todella hyödyllisiä valintoja, sillä sain ne myöhemmin hyväksiluettua tutkinto-ohjelmaan päästessäni. Kurssit liittyivät vahvasti tulevaan tutkinto-ohjelmaani: Esimerkiksi tilastotieteen kurssi sisälsi datan esittämistä ja analysointia.

Avoimessa yliopistossa opiskelu oli käytännössä hyvin itsenäistä ja vaivatonta. Kurssien oppimisympäristöt olivat selkeitä ja kaikki suorittamani kurssit sisälsivät hyvät luentotallenteet. 

Suosikkitapani opiskella itsenäisesti oli katsoa näitä luentotallenteita: Ensin kuuntelin ja katselin, jonka jälkeen lähdin vasta itse tekemään. Tarvittaessa palasin luentotallenteisiin, jos jokin asia oli jäänyt epäselväksi. Olin aina ennen se tyyppi, joka teki kuunnellessaan ahkerasti muistiinpanoja. Avoimen yliopiston itsenäiset kurssit opettivat, että minulle parempi tyyli oppia on keskittyä ensin täysillä luentoon ilman muistiinpanojen tekoa. Näitä luentotallenteita kohtaan on jäänyt ikävä, sillä tutkinto-ohjelmaan siirryttyäni niistä on saanut nauttia paljon harvemmin.

Avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-ohjelmaan

Huomasin avoimen yliopiston opintoja tehdessäni olevani hyvä matematiikassa. Se into minkä sain kokea tajutessani, että tätä taitoa minä haluan hyödyntää myös tulevaisuuden työelämässä. Avoimen yliopiston väyläopinnoista suuntasin katseeni kohti tilastotieteen ja datatieteen tutkinto-ohjelmaa. Minun ei tällä kertaa tarvinnut tehdä pääsykoetta, sillä pystyin hakemaan avoimen väylän kautta. 

Kriteerit haussa olivat selkeät: Opiskelupaikan saanti oli melko varmaa suorittamieni avoimen opintojen ansiosta.

Opiskelu tutkinto-ohjelmassa lähti käyntiin aika hyvin. Olin saanut avoimesta yliopistosta riittävän pohjan yliopisto-opiskeluun. Opiskelu oli loppuen lopuksi melko samanlaista, kuin avoimessa yliopistossa: Omista aikatauluista ja tehtävistä on huolehdittava itse. Uutta avoimeen yliopistoon verrattuna olivat lähiluennot yliopistolla. Myös tietotekniikan kursseja tuli eteeni vasta tutkinto-ohjelmassa, kun aikaisemmin opiskelin pääasiassa vain matematiikkaa.

Jos pitäisi verrata, yhdistäisi avoimen yliopiston ja tutkinto-ohjelman opintoja itsenäinen ote työskentelyyn. Ensimmäinen tutkinto-ohjelman vuosi sisälsi paljon itsenäistä opiskelua, johon olin varsin tottunut avoimen yliopiston opintojen vuoksi. Ehkä juuri merkittävin asia, johon avoin yliopisto minua valmisti, oli taito itsenäiseen työskentelyyn.

Minulle oli jäänyt psykologian pääsykokeista sekä lukion suurista koetilanteista jännitystä tentteihin liittyen. Avoin yliopisto tarjosi harjoitusta ja itsevarmuutta koetilanteisiin. Kun olin valmistautunut hyvin tentteihin, huomasin kaiken sujuvan hyvin jännityksestä huolimatta. Tuli sellainen fiilis, että kyllä minä osaan.

Ehkä juuri merkittävin asia, johon avoin yliopisto minua valmisti, oli taito itsenäiseen työskentelyyn.

Työelämä ei ole este opiskelulle

Mielenkiinnonkohteeni alavalinnan suhteen ovat muokkautuneet hiljalleen avoimen ja tutkinto-ohjelman opintojen aikana. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä nimenomaan it-alaan suuntautuvan datatieteen puolella. Käytännössä dataa käsitellään ja se tuotetaan helposti ymmärrettävään muotoon. 

Datasta rakennetaan erilaisia matemaattisia ja tilastollisia malleja, joiden avulla saadaan tietoa nykyhetkestä ja voidaan ennustaa tulevaa. Näiden mallien avulla esimerkiksi yritykset ja organisaatiot voivat tehdä viisaampia, tietoon pohjautuvia liiketoiminnallisia päätöksiä. Haaveissani olevia ammattinimikkeitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi datainsinööri tai data-arkkitehti.

Työelämän ja opiskelun yhdistäminen on ollut opintopolullani mahdollista. Kun opiskelin avoimessa yliopistossa, aikataulutin opinnot työvuorojeni ympärille. Se oli yllättävän helppoa, kun kursseja opiskeltiin hyvin itsenäisesti. Nykyään tutkinto-ohjelmassa opiskellessani prioriteetit ovat kääntyneet päälaelleen, kun luennoilla pitää olla toisinaan myös paikan päällä. Tällä hetkellä pystyn järjestämään työskentelyni niin, että jäljelle jää riittävästi aikaa myös opiskelulle.

Lähtekää tekemään jotain, ja muodostakaa oma urapolku siinä matkan varrella. - Sinulla saattaa olla jokin päämäärä, mikä matkan varrella muuttuu joksikin toiseksi. 

”Kaikilla ei välttämättä ole kutsumusammattia”

Minulla on vinkki opiskelemisesta haaveileville, mutta samalla omaa alaa etsiville. Lähtekää tekemään jotain, ja muodostakaa oma urapolku siinä matkan varrella. Uskon, etten olisi ikinä keksinyt omaa alaani, ellen olisi niin päämäärätietoisesti tavoitellut opiskelupaikkaa psykologian laitokselta. Sinulla saattaa olla jokin päämäärä, mikä matkan varrella muuttuu joksikin toiseksi. Odotin itse pitkään tunnetta niin kutsutusta kutsumusammatista, jonka aikana tajusin, ettei kaikilla välttämättä ole sellaista. Jos ei lähde tekemään mitään, voi olla vaikeaa keksiä, mikä se oma juttu voisi olla.

Suosittelen omaa opintopolkuani niille, joilla ei välttämättä ole selkeää päämäärää. Avoimen opinnot ovat hyvä paikka kokeilla erilaisia opintoja ilman, että menettää ensikertalaisen etulyöntiasemaa tutkinto-ohjelmaan hakiessaan. Sinulla pitää olla kuitenkin motivaatiota ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Vaikka itse maksoin avoimessa yliopistossa opiskelemisesta, oli se todellakin sen arvoista. Nyt minulla on selkeä urasuunnitelma, jota toteuttaa.