Varhaiskasvatuksen opettajaksi työn ohessa: Tiinan, Annamarin ja Iidan tarina
Lasten parissa työskentely on tuttua Tiinalle, Iidalle sekä Annamarille. Viiden lapsen äiti Tiina on työskennellyt alalla jo 20 vuotta, ja hänen kiinnostuksensa opintoihin syntyi työelämän kautta.
”Aikanaan luin perhepäivähoitajaksi, minkä jälkeen olen ollut ryhmiksessä töissä ja tehnyt muun muassa opettajan sijaisuuksia. Olen huomannut, että tykkään suunnitella ja olla se, joka pitää langat käsissä”, Tiina taustoittaa.
Päiväkodissa pääasiassa eskariryhmissä työskentelevällä Iidalla puolestaan on noin 10 vuotta taustaa alalta. Hänelle päätös hakeutua opintoihin syntyi halusta kehittyä ja oppia jotain uutta.
”Tykkään työstäni, mutta toisaalta olin jo tehnyt monta vuotta samantyylisiä hommia. Päätin, että haluan oppia jotain lisää”, Iida kertoo polustaan opintojen pariin.
Alun perin lähihoitajaksi valmistuneella Annamarilla on takanaan vajaat 10 vuotta alalla. Opettajan sijaisuuksia hän on tehnyt sekä kunnallisella että yksityisellä puolella.
”Viime vuonna toimin sijaisena kunnallisella puolella, ja se kokemus vahvisti ajatustani, että todella haluan opettajaksi”, Annamari kertoo.
Tykkään työstäni, mutta toisaalta olin jo tehnyt monta vuotta samantyylisiä hommia. Päätin, että haluan oppia jotain lisää.
Opintoja joustavasti omaan tahtiin
Avoimessa yliopistossa varhaiskasvatustieteen aineopintojen aikana opiskelijoille tutuiksi tulivat Zoom-palvelussa järjestettävät etäluennot, keskustelujen käyminen kurssien Moodle-alueilla sekä luentotallenteiden katsominen itselle parhaiten sopivana ajankohtana.
Varhaiskasvatuksen aineopinnot suoritettiin kokonaan etänä, mikä mahdollisti joustavan opiskelun työn ohella. Opinnot sisälsivät esseitä, oppimistehtäviä ja vain yhden tentin, mikä sopi opiskelijoiden työn, perheen ja harrastusten täyteiseen arkeen.
”Opinnoissa oli jonkin verran opettajien pitämiä Zoom-luentoja ilta-aikaan, jolloin oli hyvä olla paikalla verkon välityksellä”, Iida muistelee opiskeluarkea.
”Esseiden kirjoittaminen oli ehdottomasti minun juttuni", Tiina jatkaa. ”Niitä tehdessä saattoi syventyä kiinnostaviin aiheisiin rauhassa. Palautuspäivät olivat tarkasti etukäteen tiedossa.”
Aineopintojen kokonaisuus on suunniteltu niin, että opintoihin sai ilmoittautua vaikka kurssi kerrallaan. Myös tämä toi opiskelijoiden mielestä joustavuutta arkeen.
”Itse tykkäsin siitä, että oli tietyt aineet, jotka meille oli kasattu. Meitä myös muistutettiin ilmoittautumaan seuraaville kursseille. Kaikilla oli sellainen hyvä eteenpäin menevä meininki”, Iida muistelee.
Oli ihanaa, kun opettajat rohkaisivat ja sanoivat, että tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Ohjaus ja yhteisöllisyys tukena opinnoissa
Ei kannata pelätä, jos omat opiskelutaidot ovat päässeet ruostumaan, opiskelijat kertovat. Yksin ei tarvitse jäädä, jos esimerkiksi akateemisen tekstin tuottaminen tai englanninkielisen kurssikirjallisuuden haltuunotto aiheuttaa harmaita hiuksia.
”Ihan outoa se opiskelu oli aluksi meille kaikille”, Tiina naurahtaa. Annamari korostaa, että opiskelun ilmapiiri kannustaa kysymään ja pyytämään ohjausta: ”Oli ihanaa, kun opettajat rohkaisivat ja sanoivat, että tyhmiä kysymyksiä ei ole.”
Myös tehtävien ohjeistus sekä palautteen antaminen saa kehuja opiskelijoilta. ”Kirjoitin kerran tehtävässä, että eräs asia tuntui haastavalta, ja opettaja vastasi heti konkreettisilla vinkeillä, miten voisin lähestyä asiaa eri tavalla," Iida kertoo.
Opettajilta saadun ohjauksen lisäksi myös muilta opiskelijoilta tuki on tärkeää opinnoissa.
”Keskustelualueilla sai jakaa ajatuksia ja kysyä neuvoja matalalla kynnyksellä. Tuntui, että kaikki tsemppasivat toisiaan," Iida kertoo. Kursseilla pidettävät tapaamiset ja ryhmätehtävät olivat hyviä paikkoja tutustua muihin opiskelijoihin ja rakentaa yhteisöllisyyttä.
Jos vähänkään kiinnostaa opettajan puoli niin ilman muuta. Näiden opintojen avulla pääsee matalalla kynnyksellä kokeilemaan yliopistossa opiskelua.
Uusia näkökulmia ja varmuutta työhön
Osaajapulaa kokevalla alalla opettajan pätevyys on kovaa valuuttaa. Tämän formaalin pätevyyden lisäksi opiskelijat kuitenkin kertovat, kuinka kursseilla hankittu teoriaosaaminen on auttanut luomaan monipuolisemman ja syvemmän käsityksen alasta. Opettajan sijaisuuksia tehneet Tiina ja Annamari pohtivat pedagogisen osaamisensa vahvistuneen opintojen myötä.
”Nyt pystyn katsomaan asioita opettajan näkökulmasta ja ymmärrän paremmin pedagogisia valintoja”, Tiina pohtii. ”Oma pedagoginen ajatteluni on syventynyt opintojen myötä ja olen löytänyt perusteluja omille käytännöilleni ja toimintamalleilleni töissä”, Annamari täydentää.
Varhaiskasvatuksen opintoja pohtiville Iida, Annamari ja Tiina haluavat lähettää lämpimät suositukset ja rohkaisun sanat.
”Suosittelen näitä opintoja kaikille, ketkä haluavat varhaiskasvatuksen opettajaksi ja kohti tutkintoa. Opiskelu on sellaista, että ei tarvitse miettiä mitä kursseja tehdä, vaan opinnot etenevät sujuvasti“, Iida aloittaa.
”Ehdottomasti kannattaa mennä opiskelemaan aineopintoja, sillä se luo kaikelle osaamiselle pohjaa ja siinä tulee opiskelutavat tutuksi”, Tiina jatkaa. Samoilla linjoilla on myös Annamari:
”Jos vähänkään kiinnostaa opettajan puoli niin ilman muuta. Näiden opintojen avulla pääsee matalalla kynnyksellä kokeilemaan yliopistossa opiskelua”, hän päättää.
- Avoimen yliopiston opinnot ovat Jyväskylän yliopiston opetussuunnitelman mukaisia opintoja ja ne hyväksiluettiin osaksi tutkintoa sitten kun opiskelijat pääsivät tutkinto-ohjelmaan. Tutkinto-opintojen opiskelu Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen varhaiskasvatuksen kandidaattiohjelmassa on myös joustavaa monimuoto-opiskelua tiettyine lähiopetuspäivineen.
