12.6.2020 Etäkokouksiin osallistuminen vaatii taitavaa toiminnan organisointia (Oittinen)

Vastaväittäjänä professori Pentti Haddington (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Arja Piirainen-Marsh (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Etäkokouksissa on merkityksellistä, milloin ja miten puhuu, ja mitä muuta tekee samalla. Ongelmatilanteissa on tavallista, että samassa fyysisessä tilassa olevat osallistujat muodostavat liittouman, jota muut eivät näe.

Tuire Oittinen tutki englannin kielen väitöskirjassaan teknologiavälitteisiä kokouksia ja sitä, miten eri paikoissa olevat osallistujat koordinoivat toimintaansa puhutun ja kehollisen kielen keinoin. Tutkimus valottaa teknologian roolia vuorovaikutuksen etenemisessä ja sitä, kuinka se luo puitteet usean vuorovaikutustilan rakentamiseen samanaikaisesti.

Oittisen tutkimus pohjautuu kansainvälisessä yritysmaailmassa kerättyyn videoaineistoon, missä kokoustetaan usein niin, että osallistujilla on käytössään joko video- tai ääniyhteys sekä yhteinen verkkotoiminta-alusta tiedostojen ja asialistan jakamista varten. Tutkimuksessa pureuduttiin etenkin kokousten aloituksiin ja lopetukseen sekä sellaisiin hetkiin, jolloin teknologisella ympäristöllä on keskeinen rooli erilaisten ongelmien syntymisessä ja niistä neuvottelussa.

Analyysi osoittaa, että etäkokousten eteenpäin viemisessä puhutun kielen käytänteet ovat keskeisiä, mutta myös sillä on merkitystä, milloin ja miten puhuu, ja mitä muuta tekee samalla.

- Vaikka osallistujat eivät näkisikään toisiaan, omaa läsnäoloa ja osallistumista osoitetaankin monin erilaisin tavoin, esimerkiksi eleillä ja kehon liikkeillä. Keinot osallistua meneillään olevaan toimintaan ja niiden ajoitus riippuvat kokouksen vaiheesta sekä muista seikoista, kuten siitä, onko samassa huoneessa muita ihmisiä ja missä puheenjohtaja on fyysisesti, Oittinen kuvailee.

Tulokset osoittavat, että osallistujat tekevät toiminnallaan näkyväksi ainakin kolme vuorovaikutustilaa: paikallisen tilan, yhteisen kokoustilan ja muut rinnakkaiset tilat. Sillä, miten ja milloin tiloihin orientoidutaan on myös seurauksensa.

- Esimerkiksi kokousten sujuva aloitus ja lopetus edellyttävät, että keskitytään nimenomaan siihen, mitä kokoustilassa tapahtuu – eikä esimerkiksi oman älypuhelimen käyttöön. Etäkokousten ongelmatilanteissa taas on tavallista, että samassa fyysisessä tilassa olevat osallistujat muodostavat liittouman, jota muut eivät näe, Oittinen kertoo.

Oittinen huomasi, että vaikka etäkokousten osallistujilla on käytössään erilaisia vuorovaikutuksellisia ja multimodaalisia resursseja, he organisoivat toimintaansa taitavasti välimatkasta ja haasteista riippumatta.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää niin vuorovaikutus- ja työelämäntutkimuksen saralla kuin käytännön työelämässäkin, esimerkiksi osana yritysten viestintäkoulutusta.

Oittinen kirjoitti ylioppilaaksi Kastellin lukiosta 2003, ja tällä hetkellä hän työskentelee Kieli- ja viestintätieteiden laitoksella englannin yliopistonopettajana.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 225, 125s., Jyväskylä 2020, 125 s., ISSN 2489-9003; 225, ISBN 978-951-39-8176-1 (PDF)

Linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8176-1

Lisätietoja:
Tuire Oittinen, p. +358408054173, tuire.oittinen@jyu.fi