18.1.2020: Soittamamme musiikki voi paljastaa masennuksen (Snape)

Omista huolista ja murheista puhuminen on välillä haastavaa. Oikeita sanoja ei välttämättä löydy tai tuntuu siltä, ettei tuntemuksia halua jakaa läheiselle tai lääkärille laisinkaan. Musiikkiterapian väitöskirjassaan Nerdinga Snape kuitenkin osoittaa, että sanallisen ilmaisun takellellessa voimme kuvata tunteitamme myös musiikilla.
Nerdinga Snape
Julkaistu
18.1.2020

Musiikkiterapiassa musiikki on keskeinen viestinnän väline ja tunteiden välittäjä. Nerdinga Snapen väitöstutkimus, joka tarkastelee yleisiä musiikkianalyysimenetelmiä kliinisessä musiikkiterapiatyössä ja -tutkimuksessa, on tästä hyvä esimerkki.

Tutkimuksessaan Snape pyysi henkilöitä, joilla ei ollut aiempaa musiikillista koulutusta, soittamaan pianolla spontaanisti musiikkia.

– Vertaillessani masentuneiden ihmisten tuottamaa musiikkia ei-masentuneiden ihmisten musiikkiin huomasin, että masentuneilla ihmisillä oli tapana soittaa matalampia ja tummempia säveliä vakaammassa ja itseään toistavammassa rytmissä, Snape kertoo.

– Siinä, missä vauvat kommunikoivat huoltajilleen ilostaan ja surustaan kikattamalla tai itkemällä, säilyy myös aikuisilla kyky käyttää ääntä tunteidensa ilmaisussa, Snape kuvaa.

Tutkimuksesta hyötyä tutkijoille ja musiikkiterapeuteille


Musiikkiterapiassa tarkoituksenmukaisten musiikkianalyysimenetelmien käyttö kliinisen aineiston analysoinnissa on avainasemassa. Tehokas musiikkianalyyttinen lähestymistapa mahdollistaa Snapen mukaan asiakkaan kulloisenkin tilan arvioinnin ja kliinisten menetelmien sopeuttamisen hoidon optimoimiseksi.

Väitöskirjassa Snape esittää suosituksia musiikkianalyysimenetelmien käytöstä musiikkiterapiassa sekä vertailee eri analyysimenetelmien saatavuutta, saavutettavuutta, tehokkuutta sekä merkitystä. Kokonaisuutena tutkimusprojektin tulokset osoittavat, että musiikillisten ja psykologisten mittareiden aineistotriangulaatiolla, eli aineistojen yhdistämisellä, on suurin potentiaali musiikkiterapeuttisessa arvioinnissa.

– Lisäksi tutkimuksesta on hyötyä musiikkiterapian tutkijoille ja harjoittajille, sillä se auttaa ymmärtämään, kuinka masennus voi vaikuttaa soittamiseen, Snape summaa.

Nerdinga Snapen musiikkiterapian väitöskirjan "Building bridges: Exploration of music analysis methods in improvisational music therapy research and clinical work" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä titteli professori Jos DeBacker (LUCA School of Arts and KU Leuven) ja kustoksena professori Jaakko Erkkilä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Lisätietoja:
Nerdinga Snape, +358 405 314 973, nerdinga@gmail.com
Viestintäharjoittelija Marke Rissanen, 040 831 6228, marke.s.k.rissanen@jyu.fi

Nerdinga Snape valmistui musiikkitieteen kandidaatiksi vuonna 2012 Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiasta. Maisteriksi Snape valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2014 kansainvälisestä maisteriohjelmasta Music, Mind and Technology. Valmistumisensa jälkeen Snape on työskennellyt Jyväskylän yliopiston opettajana ja tutkijana. Lisäksi hän on liettualaisen musiikkiterapialiiton jäsen ja suorittanut Eino Roiha Säätion koulutuksen vibroakustisesta terapiasta.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 177, 70 p., Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003; 177, ISBN 978-951-39-8018-4 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67178.