28.1.2022: Oppikouluissa rankaistiin pääasiassa poikia – tyttöjä huomattavasti harvemmin (Puranen-Impola)
– Kirjatuista rangaistuksista 95 prosenttia annettiin pojille. Näin siitäkin huolimatta, että tytöt muodostivat enemmistön tutkimissani kouluissa opiskelleista oppilaista. Voidaan siis ajatella, että rangaistukset olivat olemassa ennen kaikkea poikien kurinalaistamista varten, Puranen-Impola kertoo.
Sukupuoli vaikutti myös siihen, mistä oppilaita rangaistiin. Pojat saivat rangaistuksia vallattomuudesta ja epäjärjestyksestä, kun tyttöjä rangaistiin erityisesti lunttaamisesta. Rangaistuskäytänteissä näkyivät myös vallinneiden sukupuolinormien ristiriitaisuudet.
– Vilkkaus ja vallattomuus olivat pojilta sekä sallittua että kiellettyä tekemistä. Osoittamalla vallattomuutta he sekä toteuttivat poikamaisuuteen liitettyjä oletuksia, että rikkoivat sitä itsehillinnän periaatetta, jonka mukaisesti heitä kasvatettiin, väittelijä havaitsi.
Myös oppilaan ikä ja luokka-aste olivat rangaistuskäytänteiden kannalta merkittäviä. Kouluissa rangaistuista pojista suurin osa opiskeli alimmilla luokilla. Opettajia määrittäneillä ominaisuuksilla oli puolestaan vähemmän vaikutuksia rangaistuskäytänteisiin. Myös oppilaan sosiaalisen taustan vaikutukset jäivät vähäisiksi.
– Oppilaan sosiaalisen taustan vähäisempää merkitystä selittänee alemmasta sosiaalisesta asemasta tulleiden oppilaiden lähtökohtainen valikoituneisuus. Vain harva työläistaustainen lapsi pääsi oppikouluun 1900-luvun alussa. Oppikouluissa opiskelleiden työläislasten voi olettaa olleen motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita, jotka syyllistyivät rikkeisiin harvemmin, Puranen-Impola arvioi.
Puranen-Impolan tutkimus täydentää aiempaa, koulujen rangaistuksia lähinnä normien ja ihanteiden tasolla tarkastellutta tutkimusta perehtymällä rangaistuskäytänteiden toteutumiseen koulujen arjessa. Tutkimusaineistona hän on hyödyntänyt kouluissa pidettyjä rangaistuskirjoja sekä kouluista kirjoitettuja muistelmia. Tutkimus pohjautuu liki 10 000 rangaistuskirjoihin kirjattuun tapaukseen.
– Rangaistusten käytössä oli jonkin verran eroja tutkimieni koulujen välillä. Tämä välittyi myös rangaistuskirjoihin, joista osa muodostui suoranaisiksi rangaistusluetteloiksi, Puranen-Impola toteaa.
Toisin kuin usein ajatellaan, eivät menneisyyden koulujen rangaistusmenetelmät välttämättä olleet erityisen brutaaleja. Puranen-Impola huomauttaa, että ruumiillinen rangaistus kiellettiin valtion tukemissa kouluissa jo vuonna 1914. Jälki-istunto muodostikin selkeästi suurimman osan hänen tutkimistaan rangaistuksista.
– Kouluista kirjoitetut muistelmat osoittavat kuitenkin, että ruumiilliseen kuriin luotettiin edelleen, eikä se ollut kadonnut koulujen rangaistusvalikoimasta todellisuudessa mihinkään, Puranen-Impola toteaa.
Tutkimus rajautuu ajallisesti vuosiin 1905–1925, mikä on mahdollistanut esimerkiksi sisällissodan vaikutusten tarkastelun.
Sisällissota oli rangaistuskäytänteiden kannalta merkityksellinen. Sodan myötä rangaistusten saamisen todennäköisyys kasvoi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Oppilaat saivat sodan jälkeen rangaistuksia esimerkiksi ampuma-aseiden tuomisesta kouluun ja myös varkauksien määrä riketyyppinä lisääntyi. Sodan vaikutukset korostavat yhteiskunnallisten kehityskulkujen merkitystä koulujen sisäiselle elämälle.
FM Karoliina Puranen-Impolan Suomen historian väitöskirjakäsikirjoituksen "Kurinalaistamisen ja kategorisoinnin keino. Rangaistuskäytänteet seitsemässä suomalaisessa oppikoulussa 1905–1925" tarkastustilaisuus pidetään 28.1.2022 alkaen klo 12. Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori, dosentti, FT Mervi Kaarninen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena yliopistotutkija, dosentti, FT Heli Valtonen (Jyväskylän yliopisto).
Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Tilaisuutta voi seurata myös etänä: https://r.jyu.fi/dissertation-puranen-impola-280122
Kustoksen puhelinnumero, johon etäyleisö voi tilaisuuden lopussa esittää mahdolliset kysymyksensä, on +358 40 805 4897.
Linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8986-6
Taustatietoja:
Karoliina Puranen-Impola on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 2008. Filosofian maisteriksi hän valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2015 pääaineenaan Suomen historia. Väitösaiheensa ohella hän on kiinnostunut laajemminkin kasvatus- ja sukupuolihistorian teemoista. Väitöstutkimuksen jälkeen hän jatkaa kasvatushistorian parissa perehtymällä lastensuojelun menneisyyteen.
Lisätietoja:
Karoliina Puranen-Impola, karoliina.n.puranen-impola@jyu.fi
Viestinnän asiantuntija Anitta Kananen, 040 846 1395, anitta.kananen@jyu.fi
