4.6.2021: Selkäkipuinen jää usein tyhjän päälle – merkitykselliset kohtaamiset tärkeitä hoidossa (Holopainen) VERKKOVÄLITTEINEN

Potilaat jäävät tyhjän päälle, jos terveydenhuoltojärjestelmä ei mahdollista hoidon jatkuvuutta tuki- ja liikuntaelimistön (tule) vaivojen hoidossa. Moni selkäkipuinen kokee, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi terveydenhuollossa. Toisaalta yksikin merkityksellinen kohtaaminen saattaa muuttaa suunnan. Myös ammattilaiset tarvitsevat riittävää koulutusta ja tukea toteuttaakseen kokonaisvaltaisempaa, biopsykososiaalista lähestymistapaa kivun hoidossa, selviää tuoreesta Jyväskylän yliopiston väitöstutkimuksesta.
Riikka Holopainen. Kuva: @tatjanatikka
Julkaistu
4.6.2021

Terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti Riikka Holopaisen liikuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin kokonaisvaltaisen, biopsykososiaalisen lähestymistavan merkitystä tule-vaivojen hoidossa potilaiden ja fysioterapeuttien näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että sekä fysioterapeutit ja potilaat tunnistivat uuden lähestymistavan erilaisuuden.

- Osalle kokonaisvaltainen lähestymistapa aiheutti alussa vastustusta. Monelle se oli kuitenkin lopulta positiivinen yllätys ja tärkeänä pidettiin sitä, että fysioterapiassa huomioitiin koko ihminen elämäntilanteineen pelkkään kipeään selkään keskittymisen sijaan, Holopainen kertoo.

Sekä fysioterapeuttien että potilaiden käsityksissä nousi esiin myös kivun ymmärtämisen, potilaskeskeisen hoidon ja vuorovaikutuksen tärkeys sekä itseluottamuksen kasvaminen kohti itsenäistä toimijuutta. Tuen tärkeys matkalla kohti uutta korostui fysioterapeuttien ja potilaiden käsityksissä.

- Vaikka fysioterapeutit saivat koulutusta ja monet potilaat kertoivat hyötyneensä hoidosta, suureksi ongelmaksi näytti muodostuvan erityisesti se, että potilaat jäivät tyhjän päälle, kun terveydenhuoltojärjestelmämme ei mahdollistanut hoidon jatkuvuutta, Holopainen sanoo.

Tule-vaivat ovat suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja maailmanlaajuisesti eivätkä nykyiset hoitokäytännöt ole onnistuneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Kivun hoito on usein turhauttavaa sekä potilaille että ammattilaisille. Uusimmat hoitosuositukset suosittelevat biopsykososiaalista lähestymistapaa tule-vaivojen hoitoon, mutta sen soveltamisessa käytännössä on vielä haasteita.

- Sen lisäksi, että tutkitaan sitä, millainen hoito on vaikuttavaa, on tärkeää ymmärtää paremmin sitä, millainen merkitys hoidolla potilaille ja sitä toteuttaville fysioterapeuteille on. Tällaista ei selkäkipuihin liittyen ole aiemmin selvitetty Suomessa, Holopainen sanoo.

Uutta tietoa fysioterapian ja fysioterapeuttien koulutuksen suunnitteluun

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksen ja fysioterapeuttien koulutuksen haasteita ja toimivia käytäntöjä. Uutta tietoa voidaan Holopaisen mukaan hyödyntää tule-kipuisten kuntoutumista edistävän, merkityksellisen fysioterapian ja siihen liittyvien hoitopolkujen kehittämisessä, esimerkiksi SOTE-uudistukseen liittyen, sekä kehitettäessä biopsykososiaalisen lähestymistavan oppimista tukevaa koulutusta fysioterapeuteille.

Tutkimukseen osallistuneet fysioterapeutit saivat koulutusta kognitiivisfunktionaalisessa terapiassa (CFT). Tutkimusta varten haastateltiin 17 alaselkäkipuista henkilöä, jotka olivat saaneet hoitoa selkäkipuihinsa ennen fysioterapeuttien saamaa CFT-koulutusta ja koulutuksen jälkeen yhdeksää alaselkäkipuista henkilöä, jotka olivat käyneet koulutuksen saaneiden fysioterapeuttien vastaanotolla. 22 CFT-koulutukseen osallistunutta fysioterapeuttia haastateltiin yksilöllisesti. Lisäksi tutkimusta varten tehtiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, jossa kartoitettiin aiempiin laadullisiin tutkimuksiin pohjautuen fysioterapeuttien näkemyksiä biopsykososiaalisen lähestymistavan oppimisesta ja soveltamisesta käytännössä.

Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa professori Jaro Karppisen johtamaa tutkimushanketta, jossa selvitetään yksilöllisen biopsykososiaalisen hoitomallin soveltuvuutta suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään alaselkäkivun hoidossa. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Signe & Ane Gyllenbergin säätiö, Jyväskylän yliopisto, Suomen kivuntutkimusyhdistys, Suomen fysioterapeutit ja Suomen ortopedisen manuaalisen terapian yhdistys.

Riikka Holopaisen väitöskirjan “Exploring the meaning of the biopsychosocial approach in the management of musculoskeletal conditions. Patients’ and physiotherapists’ perspective.” tarkastustilaisuus pidetään 4.6.2021 klo 10.00 ja sitä voi seurata verkkovälitteisesti linkistä: https://r.jyu.fi/dissertation-holopainen-040621

Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 373,112 s., Jyväskylä 2021, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8652-0 (PDF). Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8652-0.

Vastaväittäjänä toimii professori David Nicholls (Auckland University of Technology) ja kustoksena apulaisprofessori Arto Hautala (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Riikka Holopainen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin II normaalikoulusta vuonna 2002 ja valmistui fysioterapeutiksi Helsingin Ammattikorkeakoulusta 2007. Terveystieteiden maisteriksi Holopainen valmistui 2015 Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan fysioterapia ja opettajan pedagogiset opinnot. Riikka Holopainen toimii tällä hetkellä tuntiopettajana Jyväskylän yliopistolla, fysioterapeuttina tuki- ja liikuntaelinkipuisten asiakkaiden parissa, kouluttajana sekä on mukana erilaisissa kehittämishankkeissa.