Baltian maiden asema nousi keskeiseksi osaksi Suomen aktiivista turvallisuuspolitiikkaa kylmän sodan jälkeen
Heikki Roiko-Jokelan tuoreen tutkimuksen mukaan Baltian maiden merkitys Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta muuttui vähitellen 1990-luvulta lähtien. Nykyään muun muassa Suomen Nato-jäsenyyden sekä tiiviin puolustusyhteistyön myötä Baltian maiden turvallisuuspolitiikka on aiempaa vahvemmin kytköksissä myös Suomen turvallisuuspolitiikkaan.
Dosentti, yliopistotutkija Heikki Roiko-Jokela tarkastelee vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissaan: Baltian maiden asema Suomen turvallisuuspolitiikassa kylmän sodan jälkeen (1991–2024), Baltian maita osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa maiden uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään. Roiko-Jokelan tutkimusartikkeli on julkaistu osana professori Kari Aleniuksen juhlakirjaa: Historiaa lähellä ja kaukana.
Baltian maiden vakauttaminen osana Suomen lähialuepolitiikkaa
Roiko-Jokelan mukaan Suomen suhtautumista Baltian maihin leimasi 1990-luvulla samanaikaisesti tuki ja varovaisuus. Suomi pyrki tukemaan Baltian maiden yhteiskunnallista vakautumista, hallinnollista kehittämistä sekä länsi-integraatiota varoen samalla mahdollisen turvallisuuspoliittisen vastakkainasettelun kärjistymistä Venäjän kanssa.
Erityisesti Viro nousi Suomelle tärkeäksi yhteistyökumppaniksi maantieteellisen läheisyyden, historiallisten yhteyksien sekä kasvavan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen takia. Suomen tavoitteena oli vahvistaa lähialueidensa vakautta ja ehkäistä Baltian maiden ajautumista uudelleen Venäjän vaikutuspiiriin. Baltian maiden turvallisuuskysymyksiä pyrittiin ratkaisemaan ennen kaikkea kansainvälisten instituutioiden, kuten Euroopan unionin, ETYJ:n ja YK:n kautta.
Länsi-integraation vaikutukset Itämeren turvallisuusympäristöön
Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin sekä puolustusliitto Natoon vuonna 2004 muutti Itämeren alueen turvallisuuspoliittisia rakenteita. Roiko-Jokelan mukaan Suomen turvallisuuspoliittisissa arvioissa kehitystä pidettiin vakauttavana tekijänä, joka vähensi alueellista epävarmuutta ja vahvisti Itämeren alueen yhteisiä turvallisuusrakenteita. Venäjä arvosteli Naton laajentumista ja lisäsi sotilaallista läsnäoloaan lähialueillaan. Suuria vastakkainasetteluja ei kuitenkaan syntynyt.
Suomen pysyi vielä 2000-luvun alussa sotilaallisesti liittoutumattomana. Yhteistyö Baltian maiden kanssa kuitenkin tiivistyi useilla aloilla. Taloudelliset yhteydet, energiaverkot, liikenne sekä puolustusyhteistyö lisäsivät alueellista keskinäisriippuvuutta Suomen ja Baltian maiden välillä. Erityisesti Suomen ja Viron väliset suhteet kehittyivät varsin tiiviiksi taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Roiko-Jokelan mukaan Viro, Latvia ja Liettua alkoivat 2000-luvulla näyttäytyä Suomessa yhä enemmän osana laajempaa Pohjois-Eurooppalaista turvallisuusyhteisöä.
Merkittäväksi käännekohdaksi Suomen turvallisuusympäristössä nostetaan tutkimuksessa esiin vuosi 2014, jolloin Venäjän suorittama Krimin miehitys ja sen joukkojen sotilaallinen toiminta Itä-Ukrainassa herättivät huolta niin Itämeren, kuin koko Euroopan alueella. Itämeren alueen turvallisuusyhteistyö syveni entisestään. Roiko-Jokelan mukaan Suomen ja Baltian maiden näkemykset Venäjän muodostamista turvallisuusuhkista lähentyivät selkeästi 2010-luvun jälkipuoliskolla. Suomi tiivisti puolustusyhteistyötään esimerkiksi muiden Pohjoismaiden, Naton ja Baltian maiden kanssa sekä osallistui aiempaa aktiivisemmin alueellisiin turvallisuusjärjestelyihin ja -harjoituksiin. Tutkimuksessa korostetaan, että 2020-luvun lähestyessä Baltian maiden turvallisuuspolitiikka alkoi näyttäytyä yhä selvemmin osana Suomen omaa turvallisuuspolitiikkaa sekä osana Suomen laajempaa strategista toimintaympäristöä. Suomelle kyse ei enää ollut pelkästä lähialuepolitiikasta.
Suomen Nato-jäsenyys yhdisti yhdenmukaisti Suomen ja Baltian maiden turvallisuusratkaisuja
Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 käynnisti Suomessa nopean turvallisuuspoliittisen muutoksen, joka johti Nato-jäsenyyteen vuonna 2023. Roiko-Jokelan mukaan tämä merkitsi Suomen ja Baltian maiden turvallisuuspoliittisten ratkaisujen lähentymisen huipentumaa. Nato-jäsenyyden myötä Suomi, Viro, Latvia ja Liettua kuuluvat samaan kollektiivisen puolustusliittoon. Samalla maiden välinen turvallisuusyhteistyö on laajentunut sotilaallisten kysymysten lisäksi muun muassa kyberturvallisuuteen, huoltovarmuuteen, energiaturvallisuuteen sekä hybridiuhkien torjuntaan.
Roiko-Jokelan mukaan Baltian maiden asema Suomen turvallisuuspolitiikassa kasvoi kolmessa vaiheessa: 1990-luvulla Suomi tuki niiden vakautumista ja länsi-integraatiota. Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin sekä Natoon vuonna 2004 vahvisti alueellista vakautta syventäen samalla maiden välistä turvallisuusyhteistyötä. Turvallisuusympäristön kiristyttyä ja Suomen liityttyä Natoon Suomen ja Baltian maiden turvallisuuspoliittinen yhteistyö saavutti uuden vaiheen. Suomi ja Baltian maat olivat osa samaa sotilaallista liittokuntaa ja sen jäseninä ne jakoivat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen vastuun maiden lähiympäristöstä.
Heikki Roiko-Jokela on dosentti, yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Viime vuosina hänen tutkimusprofiilinsa on kuulunut kokonaisturvallisuuden tutkimus: Baltian historia, Suomen sisä- ja ulkopolitiikka sekä puolustusteollisuus, ympäristöhistoriaa ja urheiluhistoria.
Roiko-Jokela, Heikki. 2026. Baltian maiden asema Suomen turvallisuuspolitiikassa kylmän sodan jälkeen (1991−2024). Teoksessa Isoaho-Nousiainen, Riikka & Mäntylä, Matti & Kinnunen, Tiina & Enbuske, Matti (toim.), Historiaa lähellä ja kaukana. Studia humaniora ouluensia 21. Kari Aleniuksen juhlakirja. Oulu: Oulun yliopisto. Sivut 354−374.
