Loppuvuoden 2024 ja alkuvuoden 2025 aikana JOUVA-hanke toteutti urheiluakatemiakierroksen, joka kattoi viisi eri urheiluakatemiaa. Aineistonkeruu koostui valmentajille suunnatuista työpajoista sekä asiantuntijahaastatteluista, jotka kohdistuivat valmentajien osaamisen kehittämisestä vastaaville toimijoille. Nyt julkaistu raportti kokoaa yhteen 72 työpajoihin osallistuneen valmentajan oman urapolun kuvauksen ja heidän näkemyksiään osaamisen kehittämisestä.
Työpajoihin osallistui laji-, fysiikka- ja psyykkisiä valmentajia, joiden taustat vaihtelivat merkittävästi. Raportti vahvistaa aiemmissa selvityksissä tehdyn havainnon siitä, että urheiluakatemiavalmentajat muodostavat erittäin heterogeenisen joukon iän, kokemuksen, koulutuksen ja työnkuvankin osalta (Varjus ym. 2025 a ja b). Tämän tutkimuksen mukaan noin 70 %:lla urheiluakatemiavalmentajista on suorittanut korkeakoulututkinnon (EQF-taso 6 tai 7), ja 50 % on suorittanut valmennuksen alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon.
Raportin keskeisin ja kiinnostavin anti liittyy urheiluakatemiavalmentajien urapolkuihin. Tutkimuksen lähtöoletuksena oli, että jokaisen valmentajan polku on ainutlaatuinen ja aineisto tukee tätä oletusta vahvasti.
Urheiluakatemiavalmentajien urat erosivat toisistaan muun muassa koulutusten ajoituksen ja järjestyksen, työuran keston sekä koulutusten ja työtehtävien vuorottelun osalta. Lisäksi osaamista kehitettiin hyvin monin eri tavoin. Valmentajat nimesivät peräti 50 erilaista tapaa kehittää omaa osaamistaan. Aineistosta tunnistettiin 10 erilaista urapolkumallia (kuva 1), joista kolme esiintyi muita useammin, ilman, että yksikään nousi selkeästi hallitsevaksi. Urat käynnistyivät joko valmennustyöstä, valmentajakoulutuksesta tai näiden samanaikaisesta alkamisesta.
Kuva 1. Urheiluakatemiavalmentajan polkumalleja. Kuva tehty BioRenderillä.
Yllättävä havainto liittyi urheilutaustaan: vaikka 94 % urheiluakatemiavalmentajista kertoi omaavansa kilpaurheilutaustan, vain hieman yli neljännes kirjasi sen osaksi omaa urapolkuaan. Tämä on kiinnostavaa suhteessa Olympiakomitean (2026) näkemykseen, jonka mukaan urheilu-ura voidaan nähdä urheilijan ensimmäisenä ammattina. Tulokset herättävät kysymyksen siitä, miksi urheiluakatemiavalmentajat eivät miellä omaa urheilutaustaansa osaksi ammatillista osaamistaan. Jos urheilu-ura tunnistettaisiin systemaattisemmin osaksi kokonaisuutta, urapolut näyttäisivät todennäköisesti erilaisilta. On siis mahdollista, että urapolkujen kolmen kärjessä olisi ollut kaksoisura (urheilu + koulutus tai työ), ”kolmoisura” (urheilu + koulutus + työ) ja oman urheilu-uran jälkeen tapahtuvat syklit.
Raportti tarjoaa myös uutta tietoa siitä, mitä urheiluakatemiavalmentajat kokevat oppineensa koulutuksissa ja työssä. Tutkimuksen perusteella työssä ja koulutuksessa opitaan osittain samoja, mutta myös toisiaan täydentäviä asioita. Koulutuksista on opittu erityisesti teoriaa, liikuntatieteitä ja akateemisia työskentelytaitoja. Työssä on opittu muun muassa johtamis- ja organisointiosaamista, vuorovaikutustaitoja sekä teorian soveltamista käytäntöön. Johtopäätös on selkeä: työssä ja koulutuksessa tapahtuva oppiminen eivät kilpaile keskenään, vaan täydentävät toisiaan. Molemmat ovat välttämättömiä valmentajan kokonaisvaltaiselle osaamisen kehittymiselle.
Valmentajien tunnistamat osaamistarpeet liittyivät erityisesti ihmissuhde- ja johtamisosaamiseen, valmennusteoriaan ja -menetelmiin sekä jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Yksi merkittäviä käytännön havaintoja tässä koko JOUVA-hankkeen aikana on, että osaamistarpeita tunnistetaan enemmän ja paremmin silloin, kun valmentajat ensin pysähtyvät pohtimaan omaa osaamistaan ja polkuansa ohjattujen tehtävien avulla (työpaja vs. kyselylomake).
Raportin viesti on selvä: jotta urheiluakatemiavalmentajien osaamisen kehittämistä voidaan tukea vaikuttavasti, tarvitaan säännöllistä yksilöllistä osaamisen tunnistamista, ohjausta ja reflektiota. Yhteistä kaikille valmentajille tulisi olla jatkuva oppimisen nälkä ja organisaatioiden vastuulla on varmistaa, että tälle oppimiselle on myös aikaa ja rakenteita. Valmentajat ovat pääsääntöisesti myönteisiä jatkuvalle oppimiselle ja osaamisen kehittämiselle ja tätä halua tulisi rohkeasti tukea tarjoamalla aikaa, rakenteita ja mahdollisuuksia oppia.
Lähteet:
Aarresola, O. 2016. Nuorten urheilupolut. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6791-8
Suomen Olympiakomitea. 2026. Kaksoisura – urheilun ja muun elämän yhdistämi-nen. https://www.olympiakomitea.fi/palvelumme/urheilijoille/kaksoisura-urheilun-ja-muun-elaman-yhdistaminen/. Viitattu 30.1.2026
Varjus, R., Kettunen, O., Ihalainen, J., Rouvali, T., Kalpala, J., Hyvönen, P. & Kirjavainen, A. 2025a. Valmentajakysely: Urheiluakatemiavalmentajat raportti 1. JOUVA jatkuva oppiminen urheiluvalmennuksessa. JYU Reports 79. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1180-6
Varjus, R., Kettunen, O., Ihalainen, J., Rouvali, T., Kalpala, J., Hyvönen, P. & Kirjavainen, A. 2025b. Valmentajakysely: Urheiluakatemiavalmentajat raportti 2. JOUVA jatkuva oppiminen urheiluvalmennuksessa. JYU Reports 81. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1207-0
