Kansallisarkisto ja Jyväskylän yliopisto digitoivat Jyväskylän seminaarin ja kasvatusopillisen korkeakoulun historiallisia arkistoaineistoja

Digitoinnin kohteena oleva aineistokokonaisuus on laajuudeltaan yhteensä 61 hyllymetriä. Kokonaisuuteen kuuluvat Jyväskylän seminaarin arkisto, 41,3 hyllymetriä, ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun arkisto, 19,7 hyllymetriä. Hankkeessa aineistoja digitoidaan merkittäviltä osin, mikä parantaa niiden saavutettavuutta tutkimuksen, opetuksen ja yleisökäytön näkökulmasta.

Kumppanuusdigitointi on Kansallisarkiston ja yhteistyökumppanin yhteinen toimintatapa, jossa kumppani osallistuu aineistojen valmisteluun ja digitointiin henkilöresurssilla. Työ tehdään Kansallisarkiston tiloissa ja laitteilla. Kansallisarkisto vastaa digitointiin perehdyttämisestä ja opastuksesta, ja digitointi toteutetaan Kansallisarkiston määritysten ja digitointiprosessin mukaisesti.

Käytännön digitointityöhön osallistuu viisi opiskelijaharjoittelijaa. Heidän työhönsä kuuluu aineiston valmistelua ja digitointia, ja tavoitteena on digitoinnin korkea laatu. Harjoittelijoiden innostunut työote ja huolellisuus ovat tärkeä osa hankkeen onnistumista.

Digitoinnin edetessä aineistoja tulee käyttöön Kansallisarkiston Astia-palvelussa. Astia on Kansallisarkiston sähköinen asiointi- ja verkkopalvelu, jonka kautta käyttäjät voivat hakea ja selata Kansallisarkiston tietoaineistoja sekä tarkastella digitaalisia aineistoja.

Aineisto tarjoaa näkymän suomalaisen koulun rakentumiseen

Vuonna 1863 perustettu Jyväskylän seminaari oli Suomen ensimmäinen kansakoulunopettajaseminaari. Seminaari oli suomenkielinen ja edisti monin tavoin suomenkielistä sivistystä.

Jyväskylän seminaarista valmistui vuosien mittaan noin 4 500 kansakoulunopettajaa, jotka veivät seminaarin oppeja eri puolille Suomea. Seminaari oli tärkeä myös naisten koulutuksen ja yhteiskunnallisen toimijuuden kannalta. Sen kasvatteihin kuului useita suomalaisen kulttuurin ja järjestöelämän tunnettuja vaikuttajia, kuten Minna Canth, Anni Swan, Lucina Hagman ja Emma Irene Åström.

Seminaarin arkistoaineistot, oppilastyöt ja opetuskokoelmat avaavat monipuolisia näkökulmia koulutusjärjestelmän, yhteiskunnan ja sivistyksen historiaan. Ne tarjoavat poikkeuksellisen näkymän siihen, miten suomalaista kansanopetusta, opettajuutta ja koulun arkea rakennettiin 1860-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle.

Esimerkiksi opetusohjelmat, vuosikertomukset, oppilasmatrikkelit ja oppilasvalintoihin liittyvät asiakirjat mahdollistavat opettajaksi opiskelevien taustojen ja opettajankoulutuksen yhteiskunnallisen merkityksen tutkimisen. Oppilaiden tuotokset, käsityöt, piirustukset, opetustaulut ja muut koulutyöhön liittyvät aineistot puolestaan kertovat koulun arjesta, pedagogiikasta ja oppimisen ihanteista.

Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu (1934–1966) oli jatkumoa seminaarin opettajakoulutukseen, koska myös korkeakoulusta valmistui kansakoulunopettajia. Korkeakoulun perustamisen myötä opettajankoulutusta ryhdyttiin perustamaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen. Korkeakoululla oli oikeus myöntää tohtorintutkintoja. Yhdessä seminaarin ja korkeakoulun aineistot valottavat suomalaisen opettajankoulutuksen ja laajemmin koulutusjärjestelmän muotoutumista yhteiskunnallisesti arvostetuksi alaksi. Korkeakoulu muutettiin yliopistoksi 1966.