Korkeakouluopiskelijoiden psykososiaalinen kuormitus on yhteydessä heikentyneeseen fyysiseen toimintakykyyn

Tuki- ja liikuntaelinten kivut sekä psykososiaalinen kuormittuneisuus esiintyvät usein samanaikaisesti korkeakouluopiskelijoilla ja ovat yhteydessä heikompaan fyysiseen toimintakykyyn. Tuore väitöstutkimus osoittaa, että psykososiaalisten tekijöiden huomioiminen on tärkeää paitsi kivun hoidossa myös terapiasuhteen rakentumisessa fysioterapian suoravastaanotolla.
Heidi Riska
Julkaistu
18.12.2025

TtM Heidi Riska tarkasteli väitöskirjassaan psykososiaalisen kuormittuneisuuden ja fyysisen toimintakyvyn välistä yhteyttä korkeakouluopiskelijoilla, jotka hakeutuvat fysioterapian suoravastaanotolle tuki- ja liikuntaelinoireiden vuoksi. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä potilaskohtaiset tekijät ovat yhteydessä terapiasuhteen laatuun fysioterapeutin ja opiskelijan välillä.

Psykososiaalinen kuormitus on yleistä opiskelijoilla

Korkeakouluopiskelu on monille elämänvaihe, johon liittyy merkittäviä muutoksia, kuten lisääntynyt vastuu, opintoihin liittyvä stressi, muutto kotoa sekä epävarmuus tulevaisuudesta. Muun muassa nämä tekijät voivat lisätä psykososiaalista kuormittuneisuutta, joka puolestaan voi vaikuttaa kipukokemukseen ja toimintakykyyn.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noin viidennes fysioterapian suoravastaanotolle hakeutuneista opiskelijoista koki merkittävää psyykkistä oireilua. Psyykkinen oireilu oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Lisäksi noin kolmannes opiskelijoista koki kohtalaista tai korkeaa psykososiaalista kuormittuneisuutta.

– Psykososiaalinen kuormitus ei ole pysyvä tila, vaan se voi muuttua nopeasti opintojen aikana. Tämä tekee sen tunnistamisesta ja huomioimisesta erityisen tärkeää opiskeluterveydenhuollossa Riska toteaa.

Yhteys toimintakykyyn ja sen muutokseen

Kohonnut psykososiaalinen kuormittuneisuus oli yhteydessä heikompaan fyysiseen toimintakykyyn sekä tutkimuksen lähtötilanteessa että kolmen kuukauden seurannassa. Lisäksi psykososiaalisen kuormituksen väheneminen seuranta-aikana oli yhteydessä parempaan fyysiseen toimintakykyyn.

Tulokset tukevat aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että psykososiaalisilla tekijöillä, kuten liikkumisen pelolla, kipukatastrofisaatiolla (eli kivun kokemiseen liittyvillä voimakkailla, uhkaavilla ja negatiivisilla ajatuksilla), masennusoireilla ja ahdistuneisuudella on yhteys fyysiseen toimintakykyyn erityisesti tuki- ja liikuntaelinten kipua kokevilla henkilöillä. Nämä tekijät voivat sekä ylläpitää kipukokemusta että rajoittaa aktiivista selviytymistä arjessa. Niinpä psykososiaalisten ilmiöiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen on keskeinen osa kokonaisvaltaista tuki- ja liikuntaelinten oireiden hoitoa.

Psyykkinen oireilu näkyy myös terapiasuhteessa

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös terapiasuhdetta fysioterapian suoravastaanotolla. Fysioterapian suoravastaanotto edellyttää fysioterapeutilta vahvaa kliinistä päättelykykyä sekä kykyä luoda luottamuksellinen yhteistyösuhde potilaan kanssa.

Yleisesti ottaen opiskelijat kokivat terapiasuhteen varsin hyväksi YTHS:n fysioterapian suoravastaanotolla. Tulosten mukaan suurempi psyykkinen oireilu sekä heikompi fyysinen toimintakyky fysioterapian suoravastaanotolla olivat yhteydessä kielteisempään kokemukseen terapiasuhteesta. Tämä korostaa potilaan yksilöllisten psyykkisten ja fyysisten tekijöiden huomioimisen merkitystä jo ensikäynnillä.

– Terapiasuhde ei synny vain ammattilaisen osaamisesta, vaan siihen vaikuttavat myös potilaan elämäntilanne, oireilu ja kokemukset. Näiden tekijöiden tunnistaminen on keskeinen osa laadukasta fysioterapeuttista hoitoa, Riska sanoo.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa on tarpeen

Väitöstutkimus osoittaa, että tuki- ja liikuntaelinoireiden, psykososiaalisten tekijöiden ja toimintakyvyn välillä on monisyinen ja dynaaminen vuorovaikutussuhde. Psykososiaalisten tekijöiden systemaattinen arviointi ja huomioiminen ovat keskeinen osa korkeakouluopiskelijoiden fysioterapian suoravastaanottoa.

Lisätietoja:

Heidi Riska 
heidi.e.riska@student.jyu.fi