Lasten liikunnan kuormittavuuden mittaaminen on usein epätarkkaa
Lasten liikunnan mittaaminen on haastavaa, koska lapset eivät usein pysty raportoimaan luotettavasti omaa liikkumistaan. Siitä syystä erilaisen liikemittareiden käyttö on lisääntynyt. Liikunnan kuormittavuus vaikuttaa liikunnan terveyshyötyihin. Liikemittareilla mitattu liikunnan kuormittavuus jaetaan yleensä kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen.
Eri kuormittavuuden rajat määritellään yhtenä absoluuttisena, kaikille lapsille yhtä suurena, kiihtyvyytenä tai energiankulutuksen tasona. Absoluuttisten raja-arvojen on havaittu aliarvioivan fyysisen aktiivisuuden määrää ja kuormittavuutta huonokuntoisilla ja ylipainoisilla aikuisilla, mutta lapsilla tätä ei ole tutkittu juuri lainkaan.
-Tässä tutkimuksessa mittasimme lasten maksimaalisen sekä sub-maksimaalisen suorituskyvyn, jotka kertovat lapsen todellisesta kyvystä liikkua erilaisilla kuormittavuustasoilla ja vertasimme niitä aikaisimmin käytettyihin raja-arvoihin, lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala kertoo.
Tutkimuksen mukaan yleisesti käytössä olevat liikkumisen kuormittavuuden arvioimiseksi käytetyt menetelmät luokittelevat lasten liikunnan kuormittavuudesta heikoimmillaan 26 % ja parhaimmillaan 91 % suhteessa yksilölliseen liikunnan kuormittavuuteen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kun liikemittausaineiston, joka mitattiin lasten juostessa itse valitsemaansa reipasta vauhtia juoksuradan ympäri, hyödyntäminen tilastollisesti auttoi arvioimaan rasittavan liikunnan tasoa luotettavammin kuin yleisesti käytössä olevat menetelmät.
- Tutkimuksemme osoitti, että yleisesti käytetyt absoluuttiset kuormittavuuden raja-arvot eivät toimi kaikilla lapsilla, vaan huonokuntoisten lasten on hankalampaa saavuttaa nämä absoluuttiset rajat kuin hyväkuntoisten, mikä voi johtaa reippaan liikunnan määrän aliarvioimiseen, Haapala kertoo.
Tutkimukseen osallistui 35 iältään 7–11-vuotiasta lasta. Liikunnan kuormittavuutta hapenkulutuksen ja liikemittareiden avulla mitattiin juoksumatolla kävelyn ja juoksun aikana sekä ruutuhyppelyn, porraskävelyn sekä urheilukentän ympäri kävelyn ja juoksun aikana. Yksilöllinen kuormittavuus edellä mainittujen tehtävien aikana määritettiin hapenkulutuksen reservin ja ventilaatiokynnyksen avulla.
Alkuperäinen artikkeli:
Eero A. Haapala, Ying Gao, Anssi Vanhala, Timo Rantalainen & Taija Finni. Validity of traditional physical activity intensity calibration methods and the feasibility of self‑paced walking and running on individualised calibration of physical activity intensity in children. Scientific Reports, volume 10, Article number: 11031 (2020)
Lisätietoja:
Eero Haapala, FT, dos. liikuntalääketieteen yliopistonlehtori, eero.a.haapala@jyu.fi, +358408054210
