Liikunta jää vanhemmilta helposti lapsiperhearjen jalkoihin

Pienistä lapsista huolehtiminen vaatii usein vanhemmilta siinä määrin aikaa ja voimavaroja, että omia harrastuksia, kuten liikuntaa, saatetaan joutua karsimaan. Riittävä liikkuminen olisi kuitenkin tärkeää myös vanhempien terveydelle ja jaksamiselle. Lisäksi vanhempien liikuntakäyttäytyminen toimii esimerkkinä lapsille: tutkimusten perusteella tiedetään, että äidin ja isän liikunta-aktiivisuus on yhteydessä heidän lastensa liikkumiseen aina varhaiseen aikuisikään saakka.

Mutta liikkuvatko pienten lasten vanhemmat terveytensä kannalta riittävästi? Tuoreessa tutkimuksessa nuorten aikuisten (18–30-vuotta) liikunnan harrastamista seurattiin keski-ikään (37–49-vuotta) saakka. Vertailun kohteena oli lapsettomien ja lapsia eri ikäisinä saaneiden vanhempien liikunnan harrastaminen varsin pitkällä, yhdeksäntoista vuoden ajanjaksolla.

Tutkimuksessa havaittiin, että heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vanhempien liikunnan harrastaminen väheni.

– Ennen lasten saantia tutkittavista lähes puolet liikkui aikuisten kestävyysliikuntasuosituksen täyttäen, mutta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisinä vuosina tämä osuus tippui noin kolmannekseen, kertoo yliopistonlehtori Sanna Palomäki Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Kun verrattiin pienten, alle 6-vuotiaiden lasten vanhempia lapsettomiin, havaittiin, että sekä äitien että isien liikunnan harrastaminen oli vähäisempää kuin lapsettomilla. Erityisesti äitien liikkuminen oli vähäisempää silloin, kun heillä 0–2-vuotias lapsi.

– Hieman yllättäen lasten lukumäärällä ei havaittu olevan yhteyttä vanhempien liikkumiseen. Vanhemmat, joilla oli kolme lasta tai enemmän, saavuttivat kestävyysliikuntasuosituksen samassa määrin kuin yhden tai kahden lapsen vanhemmat, Palomäki kertoo.

Palomäen mukaan tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena voi kuitenkin pitää sitä, että lasten kasvaessa kouluikäisiksi havaittiin, ettei vanhempien liikunnan harrastaminen eronnut enää lapsettomista. Kestävyysliikuntasuosituksen saavuttavien osuus palautui osallistujilla keski-ikään (37–49-vuotta) mennessä samalle tasolle kuin mitä se oli ollut ennen lasten saantia.

– Tulos on tietenkin myönteinen kansanterveyden kannalta, ja ehkä se tuo tulevaisuuden toivoa myös niille pienten lasten vanhemmille, joille omien liikuntaharrastusten ylläpitäminen arjessa on vaikeaa. Tietojemme mukaan tämänkaltaista tulosta vanhempien liikunta-aktiivisuuden palautumisesta lasten kasvaessa ei ole aiemmin julkaistu, Palomäki selventää.

Mitä neuvoksi liikuntaa kaipaaville pienten lasten vanhemmille?

– Tähän ei tutkimuksemme anna vastauksia, mutta liikuntakasvattajana voin kysymystä toki pohtia. Monille sopii varmasti se, että vanhemmat liikkuvat ja ulkoilevat lastensa kanssa yhdessä, koska silloin ei tarvita lastenhoitojärjestelyjä. Tyypillisen vaunulenkkeilyn lisäksi yhdessä liikkuminen voi näin talvella onnistua esimerkiksi pulkkaillen, hiihtäen tai luistellen, Palomäki ohjeistaa.

– Uskoisin pienten lasten vanhempien hyötyvän siitä, jos heillä olisi muutaman kerran viikossa mahdollisuus myös omaan liikunta-aikaan, jolloin liikuntamuodon ja liikunnan intensiteetin voisi päättää vapaammin itse. Joku haluaa juosta hikilenkin metsäpoluilla ja joku toinen osallistua joogatunnille. Tärkeää olisi mitoittaa liikunta lapsiperhearjessa niin, ettei siitä tule yhtä stressin aihetta lisää. Suomessa monet vanhemmat ovat jo nyt väsyneitä ja pinnistelevät erilaisten ”hyvään vanhemmuuteen” kuuluvien vaatimusten ja suoritusten kanssa. Ei ole tarkoitus, että liikunta olisi tätä kuormaa lisäämässä, vaan päinvastoin tuomassa vireyttä ja hyvää oloa vanhempien arkeen, päättää Palomäki.

Näin tutkittiin

Tutkimus toteutettiin osana LASERI eli Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimusta, josta vastaavat yhteistyössä Turun, Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin tutkijat. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen aineistonkeruu on aloitettu jo 1980-luvulla ja se jatkuu edelleen sekä alkuperäisten tutkittavien että heidän lastensa osalta.

Tähän osatutkimukseen osallistui 761 naista ja miestä eri puolilta Suomea. Tiedot liikunnan harrastamisesta, lasten määrästä ja syntymävuosista sekä muista taustatekijöistä kerättiin neljästä eri mittauspisteestä kyselytutkimuksella vuosina 1992, 2001, 2007 ja 2011.

Kestävyysliikuntasuosituksen täyttäviksi osallistujat luokiteltiin silloin, jos he vastasivat harrastavansa reipasta liikuntaa vähintään 2–3 kertaa viikossa siten, että liikuntaa kertyi viikon aikana yhteensä ainakin 2–3 tuntia.

Alkuperäinen tutkimus

Palomäki S, Kukko T, Kaseva K, Salin K, Lounassalo I, Xiaolin Y, Rovio S, Pahkala K, Lehtimäki T, Hirvensalo M, Raitakari O & Tammelin TH. 2023. Parenthood and changes in physical activity from early adulthood to mid-life among Finnish adults. Scand J Med Sci Sports. 2023;00:1-11. DOI: https://doi.org/10.1111/sms.14293

Lisätietoja

Sanna Palomäki, liikuntapedagogiikan yliopistonlehtori

sanna.h.palomaki@jyu.fi, puh. 050-4016964