Median tekoälyuutisoinnissa näkyvät totuus ja tieteisfiktio

Tekoäly on yksi 2000-luvun mediakeskustelun kuumimpia aiheita. Tällä hetkellä mediakeskustelussa pinnalla on kysymys tekoälyn tietoisuudesta. Keskustelun taustalla on Googlella työskentelevän –sittemmin lomautetun – insinöörin väite, että LaMDA-tekoäly olisi tietoinen, kokeva ja tunteva olento.
Tutkimuksen mukaan tekoälystä uutisoidaan usein sen mahdollista potentiaalia korostaen. Myös lasten käsitys tekoälystä lähentelee usein tieteisfantasiaa. Kuvituskuva: Mostphotos.
Julkaistu
14.6.2022

Tapaus ja siihen liittyvä mediakeskustelu kiinnostaa Jyväskylän yliopiston apulaisprofessoria Pekka Mertalaa, joka tutkii sekä tekoälyuutisointia että lasten käsityksiä tekoälystä. Aalto-yliopiston tutkija Tomi Slotte Dufvan kanssa hän on perehtynyt tapoihin, joilla tekoälystä suomalaisessa mediassa uutisoidaan. Slotte Dufva ja Mertala havaitsivat tutkimuksessaan esimerkiksi kuinka tekoälyuutisoinnissa kapea-alaisiin suoritteisiin kykenevien tekoälysovellusten toimintaa selitettiin ihmismäiseen joustavaan ajatteluun ja päätöksentekoon kiinnittyvin käsittein: tekoälyn kuvattiin harjoittelevan asioita, arvioivan omaa suoriutumistaan ja tietävän asioita.

Mertalan mukaan erityisen suoraviivaisia väitteitä esitettiin juttujen otsikoissa.

– Nytkin ensimmäinen silmiini osunut LaMDA-aiheinen otsikko oli Google-insinööri varoittaa: Tekoäly on tullut ”tietoiseksi” itsestään – ”7–8-vuotiaan lapsen tasolla”, Mertala kertoo. – Vasta leipätekstissä tuodaan julki, että väitteen taustalla ei ole esimerkiksi tutkimukseen perustuvia todisteita.

Inhimillistetty tietoinen tekoäly tuli vastaan myös Mertalan, Janne Fagerlundin ja Oscar Calderonin yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa 195 viides- ja kuudesluokkalaista oppilasta vastasi muun muassa kysymyksiin siitä, mitä tekoäly tarkoittaa ja miten se toimii.

Lapset kuvasivat tekoälyn olevan muun muassa ”elämänmuoto”, jolla voi olla ”omia tunteita tai persoonallisuus”. Yleisempiä olivat kuitenkin näkemykset, että tekoäly kykenee ajattelemaan samalla tavoin kuin ihminen: se on ”teknologiaa, joka ajattelee itse”, kuten yksi oppilaista asian ilmaisi.

Vaikka aineisto ei tarjoa suoraa informaatiota käsitysten taustalla olevista tekijöistä, aiemman tutkimuksen perusteella uutis- ja viihdemedian tekoälykuvauksilla on merkitystä ihmisten tekoälykäsityksille ja -asenteille. Toisaalta vastaukset voivat heijastella oppilaiden kokemuksia tekoälyä hyödyntävien sovellusten käytöstä. Oppilaat mainitsivat ääniassistentit, kuten Applen Sirin, heille tutuksi tekoälysovelluksiksi. Siri kuvaakin itseään tuntevaksi olennoksi. Esimerkiksi kysymykseen: ”Siri, oletko robotti”, sovellus saattaa vastata: ”En ole varma mitä olet kuullut, virtuaaliassistenteilla on myös tunteet”.

Tutkimusartikkelit:

Slotte Dufva, T., & Mertala, P. (2021). Sähköä ja alkemiaa: Tekoälydiskurssit Yleisradion verkkoartikkeleissa. Media & Viestintä, 44(1), 95–115. https://doi.org/10.23983/mv.107302

Mertala, P. Fagerlund, J. & Calderon, O. (2022). “A machine that thinks by itself”: Finnish 5th and 6th grade students’ conceptions of artificial intelligence. https://doi.org/10.35542/osf.io/38e4x *

*kyseessä on vertaisarvioimaton pre-print -versio. Artikkelikäsikirjoitus on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa.

Lisätietoja:

Pekka Mertala, pekka.o.mertala@jyu.fi, puh. 050 467 0082
apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto

viestinnän asiantuntija Kirke Hassinen, kirke.m.hassinen@jyu.fi, puh. 050 462 6920
Jyväskylän yliopisto