Monimuotoisuuden turvaaminen vaatii parempaa huomiointia metsänhoidossa
Metsäekosysteemit kattavat noin kolmanneksen maapallon pinta-alasta ylläpitäen suurta osaa sen biologisesta monimuotoisuudesta. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana maailmanlaajuinen metsäkato on johtunut pääasiassa luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maankäytön muutoksista, kuten metsien raivaamisesta maatalouskäyttöön. Erityisesti Pohjois-Euroopassa intensiivinen metsätalous on keskeinen tekijä metsäekosysteemien heikentymisessä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisessä.
- Intensiivinen metsänhoito tarkoittaa metsänhoitomenetelmää, jossa puuntuotanto maksimoidaan esimerkiksi avohakkuilla, maanmuokkauksella ja suosimalla nopeasti kasvavia puulajeja. Puustoa voidaan myös korjata nuorempana. Jos ekologisia näkökohtia ei oteta riittävästi huomioon, voi seurauksena olla metsien biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja elinympäristöjen väheneminen. Myös vesistöjen kunto sekä metsien kyky vastata erilaisiin metsätuhoriskeihin voi laskea, selventää yliopistotutkija Rémi Duflot Jyväskylän yliopistosta.
Suojelukäytäntöjen arviointi edellyttää tietoa hakkuista
Jyväskylän yliopiston tutkijat arvioivat hakkuiden kohdistumista eri biodiversiteettiarvojen metsiin Suomessa vuosien 2018–2022 aikana.
- Suomea tapausesimerkkinä käyttäen tutkimme, onko monimuotoisuudeltaan arvokkaimmat metsät edelleen hakkuiden kohteena vai ovatko ne tehokkaasti suojeltuja. Suomi on erinomainen esimerkki, sillä Suomessa on tehty sekä valtakunnallinen että maakuntakohtainen arvio metsien biodiversiteettiarvoista ja saatavilla on tarkat tiedot hakkuista, kertoo väitöskirjatutkija Pihla Kortesalmi Jyväskylän yliopistosta.
Tutkijat käyttivät hyväkseen maakuntakohtaisia ja valtakunnallisia karttoja metsien biodiversiteettiarvoista, jotka oli laatinut Suomen ympäristökeskus (SYKE). Metsän saama biodiversiteettiarvo perustuu metsätyypin, puulajien ja puuston määrän perusteella mallinnettuun lahopuupotentiaaliin, tietoihin alueen metsänkäytöstä, uhanalaisten lajien esiintymisestä alueella sekä metsäalueiden kytkeytyneisyydestä.
- Käytimme kahta toisiaan täydentävää hakkuutietolähdettä. Global Forest Change –aineisto kertoo vuotuisen metsänpeitteen menetyksen Landsat-satelliittikuvien perusteella. Lisäksi käytimme tutkimuksessa hyväksi Suomen Metsäkeskuksen ylläpitämiä metsänkäyttöilmoituksia, jotka tulee tehdä ennen metsänhoidon toimenpiteitä, sanoo Kortesalmi.
Tutkijat havaitsivat, että hakkuita tapahtuu edelleen biologiselta monimuotoisuudeltaan arvokkaissa metsissä. Hakkuualueiden biodiversiteettiarvot ovat maan eteläosassa korkeammat kuin pohjoisessa, ja ovat maakunnittain arvioituna hieman korkeammat kuin maakunnan metsien keskimääräiset biodiversiteettiarvot. Noin kolmasosa biodiversiteettiarvoltaan korkeimmista metsistä on tällä hetkellä suojeltuja.
- Tuloksemme osoittavat, että hakkuita kohdistuu kaikkiin suojelualueiden ulkopuolisiin metsiin riippumatta niiden biodiversiteettiarvosta. Jos hakkuut jatkuvat samaan tahtiin kuin vuosina 2018–2022, tulevat kaikki suojelemattomat, biodiversiteettiarvoltaan korkeat metsät kärsimään seuraavien vuosikymmenien aikana. Tulevaisuudessa metsien käyttöintensiteettiä voitaisiin vähentää lisäämällä suojelualueita ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytapoja, kuten jatkuvapeitteinen metsänhoito, kertoo Duflot.
Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä European Journal of Forest Research -lehdessä 13.9.2025.
Artikkelin tiedot:
- Kortesalmi et al “Continued exploitation of high biodiversity value forests outside of protected areas in Finland”, European Journal of Forest Research, 13.9.2025
- DOI numero: https://doi.org/10.1007/s10342-025-01823-z
- Linkki artikkeliin: https://link.springer.com/article/10.1007/s10342-025-01823-z
