Ohjaskelkkailun vuoden 2006 olympiamitalistin johdolla hyödynnetään Vuokatin mittausolosuhteita
Vuodesta 2018 lähtien on Vuokatin liikuntateknologian yksikön lumikitkan mittaamiseen tarkoitettua laitteistoa hyödynnetty myös kelkkailun tarpeisiin jääkitkan mittaamisessa. Viime vuonna uutisoimme mahakelkkailun (skeleton) osalta tapahtuvasta yhteistyöstä. Ohjaskelkkailun (luge) puolella latvialaisia kelkkailumaajoukkueen jäseniä on ollut Vuokatissa jo useampaan otteeseen. Viimeksi viime heinäkuussa lajin vuoden 2006 olympiapronssimitalisti Mārtiņš Rubenisin johdolla.
”Tulimme heti ensimmäisellä käyntikerralla vuonna 2018 isolla joukolla testaamaan mittauslaitteita ja katsomaan ylipäätään, kuinka kaikki toimii, sillä jääkitkan mittaaminen on äärimmäisen tarkkaa puuhaa. Todella pienet marginaalit voivat näyttää parannusta, tai vastaavasti, mikä ei toimi. Tämä vaatii mittaamiselta äärimmäistä tarkkuutta”, Rubenis selostaa.
Rubenis toimii Riian teknillisen yliopiston urheiluteknologian keskuksen ja innovatiivisen tuotekehitysyksikön johtajana sekä Latvian kelkkailumaajoukkueen valmentajana.
Vuokatin lineaari tribometri juoksuttaa ohjaskelkan jalaksen lyhyttä testijalasta, ei siis täysimittaista kelkkajalasta. Siitä on saatavissa riittävästi tietoa jääkitkan osalta. Latvialaiset hyödyntävät mittauksissaan jalasten referenssejä edellisiltä vuosilta, joihin vertaamalla pyritään löytämään uusia, parempia ratkaisuja.
”Meillä on jalasten referenssit edellisiltä vuosilta sekä tietysti uudet vertailun tueksi. Sitten testaamme niitä ikään kuin toisiaan vastaan”, kuvailee Rubenis mittauksia.
Latviasta vastaavia mittausolosuhteita ei löydy. Rubenisin mukaan jotain vastaavaa on rakenteilla, mutta se tulee viemään aikaa. Hänen mielestään on silti hyödyllistä käydä muuallakin, jotta voidaan vertailla tuloksia.
”On hyvä, että on ainakin pieni yhteisö, jossa voi jakaa tietoa ja kokemuksia testauksesta. Tietenkään kaikki maat eivät halua jakaa tietoa omista jalaksista tai suksistaan, mutta asianmukaisen testausympäristön luominen ja sen jakaminen ei mielestäni ole ongelma,” ilmaisee Rubenis
Vuokatin testiolosuhteiden kaltaiset fasiliteetit ovat muutenkin harvassa maailmalla.
”Lineaari tribometrejä, joilla voidaan mitata oikean kokoisia jalaksia ja suksia on maailmassa vain muutamia. Vuokatin laite on tälläkin hetkellä koko ajan kehityksen kohteena ja tavoitteena on parantaa laitteen tarkkuutta, jotta mittauksia voidaan tehdä esimerkiksi kovemmissa vauhdeissa. On myös muistettava, että laboratoriomittaukset eivät vastaa suoraan kilpailuolosuhteita, vaan mittauksilla voidaan esimerkiksi sulkea pois virhelähteitä tai karsia vaihtoehtoja”, tarkentaa JYU-Vuokatin projektipäällikkö Teemu Lemmettylä.
Kilpailuedun tavoittelussa välineet ovat kilpaurheilussa tänä päivänä tärkeitä, mutta inhimilliset tekijät ovat edelleen ratkaisevia. Mārtiņš Rubenis haluaakin muistuttaa, että vaikka jokainen laji, joukkue ja urheilija tavoittelevat menestystä parhailla välineillä, on suorituksen takana lopulta aina ihminen.
”Tietysti urheilijoiden kanssa tulee muistaa inhimillinen tekijä kelkan, jään ja kaiken muun välissä. Jonain päivänä tunnet olosi hyväksi ja suorituksesi on hyvä, toisena päivänä puolestaan näin ei välttämättä ole. Marginaalit ylipäätään ovat hyvin pienet, jopa pitkällä radalla. Tämän kitkamittaustyön tarkoitus, jota teemme täällä, on auttaa urheilijoita pysymään henkisesti rauhallisena sen suhteen, mitä varusteita käyttää ja missä ympäristössä”, sanoo Rubenis.
Ohjaskelkkailun kilpailuja voidaan käydä sekä luonnonjäällä että keinoradoilla, mutta vain jälkimmäinen kilpailumuoto kuuluu talviolympialaisten viralliseen ohjelmaan. Laji on ollut mukana olympialaisissa Innsbruckin vuoden 1963 kisoista alkaen. Ohjaskelkkailun keinoradat ovat kalliita valmistaa ja niitä on maailmassa ainoastaan 17 kappaletta. Lajin juuret sijaitsevat Italiassa ja Keski-Euroopan saksankielisissä maissa. Nämä maat ovat vielä nykyisinkin ohjaskelkkailun suurmaita menestyksessä mitattuna.
