Pelitaidenäyttelyn toteuttaminen onnistui yhteistyöllä

Opiskelijoille oli tarjottu mahdollisuutta tuottaa itsenäisesti pelitaidenäyttely itsenäisesti opintoihin liittyvänä projektina pelitaidetta käsittelevä näyttely. Ryhmä ei jäänyt ihmettelemään, vaan määritteli oman käsityksensä siitä, mitä pelitaide on. Esitettyjen ajatusten pohjalta muokattiin teemoja, joiden mukaan näyttelyä lähdettiin rakentamaan.

Idea yhteistyöstä lähti museonlehtori Sirpa Turpeisen ajatuksesta. Ajatuksesta innostuivat yliopistonopettaja Tanja Välisalo ja professori Raine Koskimaa sekä Jamkista lehtori Ilari Miikkulainen ja asiantuntija Kalle Raijonkari, jotka välittivät ajatuksen eteenpäin opiskelijoille. Turpeisen mukaan taidemuseo tehnyt yhteistyötä aiemmin sekä yliopiston että Jamkin kanssa.

– Meille oli tulossa Petri Alamaunuksen näyttely ja hänen kuvamaailmansa vie ajatukset lähelle pelitaidetta. Ideat ja ajatus lähti kehittymään siitä, Turpeinen kertoo. Pelitaidenäyttely toteutui suunnitellusti aikataulussa avautuen helmikuun alussa. Siihen on tutustuttu innolla, opastettavia on ollut todella runsaasti museossa.

– Esimerkiksi tänä vuonna on käynyt yli 1700 yläkoululaista Taidetestaaja-ohjelman kautta, Turpeinen kertoo. Taidetestaajat-ohjelma vie joka vuosi kahdeksasluokkalaiset vierailulle yhteen tai kahteen korkealaatuiseen taidekohteeseen ympäri Suomen. – Tulevaisuudessa museomme on mukana ehkä joka toinen tai kolmas vuosi, Turpeinen arvioi.

– Aikataulu tuli museon puolelta, mutta kaikki muu oli opiskelijoiden päätettävissä. – Saatiin suunnitella sisältö kokonaan itse, Soli Perttu kertoo. Hän toimi projektiryhmässä tuottajana. – Opin ihan käytännössä, mitä tuottaja tekee. Vaikka olen ollut mukana museotyössä, niin kyllä oman tekemisen kautta saa asiaan konkreettisen opin. Aikataulun noudattaminen on yksi jännityksen aihe Jamkin opiskelijat pääsivät mukaan vasta syyslukukaudella ja heidän koodaustaitonsa oli onnistumisessa erittäin tärkeää.

Pertun mukaan projekti toimi loistavasti työelämään perehdyttäjänä. Samaa mieltä on Heini Koskinen, joka oli myös hyvin aktiivisesti mukana toteuttamassa näyttelyä, muun muassa näyttelyn graafinen suunnittelu on hänen käsialaansa. – Opittiin ainakin tekemään yhteistyötä, Koskinen tiivistää. Vaikka on kuinka hyvä visio ja idea, sen välittäminen muille ei aina ole ihan yksinkertaista.
– Jälkikäteen ajatellen olisimme tarvinneet projektiin vielä fasilitaattorin, hän lisää.

Pelitaiteessa katsoja on toimija

On tietenkin kysyttävä tekijöiltä, mitä se pelitaide heidän mukaansa on. – Pelitaiteessa yhdistyvät monet ilmaisun lajit. Mukana on musiikkia, kuvaa, rakenteita, arkkitehtuuria, narratiivia, ja myös fanipelaaminen kuuluu siihen, Heini Koskinen luettelee. Olennaista on, että katsoja ei ole vain ulkopuolinen tarkkailija, vaan hän on itse tuottamassa taidetta.

Näyttely on rakennettu niin, että asiaa tuntematonkin pääsee sisään asiaan. Kaakkois-Suomen, Hämeen ja Uusimaan pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppaiselta ryhmä sai tärkeää ohjausta näyttelyn edetessä. Hänen pelitaidetta käsittelevä videonsa on nähtävillä museossa.

Poikkitieteellinen ryhmä yli oppilaitosrajonen

Ryhmä oli hyvin poikkitieteellinen, mukana oli sekä maisteri- että kandivaiheessa olevia opiskelijoita monelta alalta. Yliopistolta oli yhteensä kuusi tekijää musiikkitieteestä, taidehistoriasta, taidekasvatuksesta ja kulttuuriympäristön tutkimuksen. – Jamkista mukana oli pääosin Game Production -opiskelijoita (Business Information Technology). Ydinporukassa viisi BIT-opiskelijaa, lisämateriaalia taisi tuottaa koko 2D Art -kurssi, sekä pari tietojenkäsittelyn opiskelijaa, Raijonkari kertoo.

Miikkulainen ja Raijonkari olivat oman kuvauksensa mukaan pitämässä huolta, ettei projekti ryöpsähdä aikatauluun nähden liian laajaksi. – Sisältöpuoli ja tekotavat tuli kyllä opiskelijoilta aivan itseltään, Raijonkari lisää.

Jamkin Game Production -koulutusohjelma on sen verran uusi, että mukana olivat vanhimmat eli kakkosvuoden opiskelijat. – ”Learning by doing" -metodi toteutui tässäkin projektissa. Opiskelijat joutuivat paineen alla tekemään monialaisessa ryhmässä töitä ja oppivat niin kommunikaatiota asiakkaan kanssa kuin oman työajan käytön arviointiakin. Lisäksi tekninen ja taiteellinen sisältö on muistettava pitää mukana kaiken aikaa, Raijonkari summaa.

Sivutyönä Soli Perttu ja Heini Koskinen tekivät näyttelyn oheen vielä vaativan museomysteerin, jossa käytettään pelielementtejä taustatarinan lisäksi. Mysteeriin voi tutustua taidemuseossa.

Projektin nettisivut https://www.kokemuspisteita.com/

Lisätietoa:

Viestinnän asiantuntija Anitta Kananen +358408461395, anitta.kananen@jyu.fi