Perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan ennustaa parempaa toimintakykyä ja suojaa sairauksilta ikääntyessä

Lihasvoima on keskeinen osa ihmisen fyysistä toimintakykyä ja terveyttä. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin uuden genomityökalun avulla, että parempaa lihasvoimaa tukeva geeniperimä ennustaa parempaa toimintakykyä, pienempää riskiä sairastua tyypillisimpiin kansansairauksiin sekä pidempää elinikää. Lisäksi havaittiin, että vapaa-ajan liikunnan merkitys lihasvoiman ylläpitämisessä on erityisen tärkeää heille, joilla on perinnöllinen alttius heikkoon lihasvoimaan.
Päivi Herranen
Julkaistu
19.11.2025

Terveystieteiden maisteri Päivi Herrasen väitöstutkimuksessa kehitettiin geneettinen mittari, niin kutsuttu polygeeninen summamuuttuja, joka yhdisti yli miljoonan geenimuunnoksen yhteisvaikutuksen yksilön lihasvoimaan. 

”Tutkimus osoitti, että perinnöllinen alttius suurempaan lihasvoimaan ennusti johdonmukaisesti parempia tuloksia mitatussa voimassa, fyysisessä toimintakyvyssä ja selviytymisessä arjessa”, Herranen toteaa.

Geneettinen lihasvoima liittyi pienempään sairastavuuteen ja kuolleisuuteen

Tutkimuksen mukaan parempi perinnöllinen lihasvoima oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua useisiin kansansairauksiin sekä pienempään kuolleisuuteen, erityisesti sydän- ja verisuonitautien osalta. Sen sijaan geneettinen lihasvoima ei ennustanut parempaa toipumista akuuteista sairauksista tai vammoista.

“Tulokset viittaavat siihen, että perinnöllinen taipumus olla fyysisesti vahva voi kuvastaa yksilön sisäistä kestävyyttä ja kykyä vastustaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia mutta ei niinkään kykyä toipua ennalleen vakavien sairaustapahtumien jälkeen,” Herranen kertoo.

Lisäksi havaittiin, että henkilöt, joilla oli perinnöllisesti heikompi lihasvoima, saattoivat osin kompensoida sitä aktiivisemmilla elämäntavoilla. Perinnöllisen fyysisen vahvuuden ja alhaisemman kuolemanriskin välinen yhteys kuitenkin säilyi riippumatta fyysisen aktiivisuuden määrästä. 

Tulokset avaavat mahdollisuuksia yksilölliseen riskinarviointiin

Lihasvoiman polygeenisen summamuuttujan itsenäinen ennustekyky oli pieni, mutta verrattavissa monien elämäntapatekijöiden vaikutuksiin. 

”Geneettisten menetelmien kehittyessä tämänkaltaiset mittarit voivat tulevaisuudessa täydentää yksilöllistä terveysriskien arviointia ja tukea terveenä ikääntymisen ennustemalleja”, Herranen pohtii.

Väitöstilaisuus

Terveystieteiden maisteri Päivi Herrasen väitöskirjan “Polygenic inheritance of muscle strength as a predictor of old-age adversities, recovery, and survival” tarkatustilaisuus on 28.11.2025 klo 12 Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa S212 ja sitä voi seurata verkkovälitteisesti tästä linkistä. Vastaväittäjänä toimii professori Paolo Caserotti (University of Southern Denmark) ja kustoksena apulaisprofessori Elina Sillanpää (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Julkaistutiedot

Väitöskirja Polygenic inheritance of muscle strength as a predictor of old-age adversities, recovery, and survival on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1079-3

Taustatiedot

Päivi Herranen kirjoitti ylioppilaaksi Simonkylän lukiosta Vantaalta vuonna 1993 ja suoritti fysioterapeutin tutkinnon Helsingin IV terveydenhuolto-oppilaitoksesta vuonna 1997. Hän valmistui terveystieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2018, pääaineenaan gerontologia ja kansanterveys. Herranen työskenteli vuodesta 2021 alkaen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa apurahatutkijana ja väitöskirjatutkijana. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkimustehtävissä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa.

Lisätietoja

Päivi Herranen
050 358 3399
paivi.herranen@folkhalsan.fi