Presidentti Aleksander Kwásniewskin puhe
Puolan tasavallan presidentti Aleksander Kwásniewskin puhe Jyväskylässä 8.11.1999 Kylmän sodan päättymisen muistojuhlatilaisuudessa
Teidän Ylhäisyytenne, hyvät Naiset ja Herrat,
Olen iloinen saadessani olla täällä Jyväskylässä. Tämä tapaaminen, johon osallistuu viisi presidenttiä, on tärkeä ajan merkki. Yhteiset historialliset kokemukset ovat yhdistäneet Viron, Suomen, Latvian, Liettuan ja Puolan. Nyt meidät tuo yhteen yhdistynyt Eurooppa.
Olen iloinen, että meille on tarjoutunut tämä tilaisuus jakaa ajatuksiamme paikallisen yliopiston luennoitsijoiden ja opiskelijoiden sekä Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa. Tämä yliopisto samoin kuin tämä kaupunki on ainutlaatuinen paikka -Suomen kielen opiskelun kehto, tärkeä koulutuksen, kulttuurin ja liike-elämän keskus. Tällaisessa paikassa poliitikkojen keskustelu muuttuu yleisemmäksi keskusteluksi haasteista, joita kaikki olemme kohtaamassa.
Virolaiset, suomalaiset, latvialaiset, liettualaiset, puolalaiset ... kaikki olemme hyvin erilaisia. Meillä on erilainen kieli, erilainen kulttuuri, erilainen taloudellinen kehitys ja jopa erilaiset ilmastolliset olosuhteet. Mutta kuitenkin tunnemme kuuluvamme yhteen. Olemme saman Baltian alueen asukkaita. Olemme sanottajina Euroopan sivilisaatiorenkaassa, jota kansakuntamme ovat olleet yhdessä luomassa jo vuosien ajan. Vaalimme samanlaisia muistoja ja samanlaisia toiveita. Samat päivämäärät ovat merkittäviä tapahtumia historiassamme.
Maidemme itsenäinen olemassaolo on alkanut 20. vuosisadalla vuosien 1917-1919 aikana. Maailmansotien välinen ajanjakso oli meille tärkeä kokemus riippumattomuuden vakauttaminen, valtion rakenteiden kehittäminen, demokratian vaikea koulu. Vielä saman sukupolven aikana jouduimme kohtaamaan vuoden 1939 traagiset tapahtumat.
Toinen maailmansota jälkiseurauksineen ja erityisesti Ribbentrop-Molotovin sopimuksen vaikutukset langettavat varjon kohtalomme ylle puolen vuosisadan ajaksi. Totalitaaristen supervaltojen sopimus, joka allekirjoitettiin elokuussa 1939, oli suunnattu vapauttamme ja riippumattomuuttamme vastaan. Ilmiselväksi asianlaita tuli Saksan, ja myöhemmin Venäjän hyökkäyksestä Puolaa vastaan. Pian sen jälkeen Stalin hyökkäsi Suomeen. Viro, Latvia ja Liettua joutuivat myös aluksi kätketyn, ja myöhemmin yhä ilmeisemmän stalinistisen hyökkäyksen uhreiksi. Sodan jälkeen Jaltan sopimuksen perusteella jaetussa Euroopassa jouduimme elämään Venäjän imperiumin varjossa. Vaikka maidemme sodanjälkeiset kokemukset olivatkin erilaisia, tästä nimenomaisesta kokemuksesta tuli
eräs yhteisten muistojemme elementti.
Vuoden 1989 Kansakuntien Syksy avasi uuden luvun historiassamme. Puolassa muodostettiin Keski- ja Itä-Euroopan ensimmäinen demokraattinen hallitus pyöreän pöydän neuvottelujen sekä parlamentaaristen vaalien tuloksena. Saimme takaisin kykymme toimia riippumattomasti, ja poliittiset ja taloudelliset uudistukset alkoivat 23. elokuuta, 1989, Ribbentrop-Molotovin sopimuksen allekirjoittamisen 50--vuotismerkkipäivänä, kaksi miljoonaa virolaista, latvialaista ja liettualaista tarttui toisiaan kädestään muodosteen "elävän ketjun", joka ulottui Tallinnasta Vilnaan saakka. Tuo suurenmoinen vapauden ja itsenäisyyden tahdon osoitus, samalla tavoin kuin useat aiempina vuosina järjestetyt joukkokokoontumiset, tekivät suuren vaikutuksen kansainväliseen yhteisöön. Puola ja Suomi vastasivat siihen tunnustuksenannolla ja ystävällisyyden hengessä.
Pian toiveet toteutuivat - Baltian maat saivat takaisin itsenäisyytensä. Kylmä sota päättyi. Rautaesirippu poistettiin. Koimme historiallisen kehityksen, joka vain muutamaa vuotta aikaisemmin olisi näyttänyt mahdottomalta. Venäjän joukot poistuivat Puolan alueelta ja Baltian maista. Suomesta tuli Euroopan Yhteisön jäsenmaa. Puola hyväksyttiin NATO:n jäseneksi. Baltian maat ja Yhdysvallat allekirjoittivat kumppanuussopimuksen. Puola ja Viro aloittivat jäsenyysneuvottelut Euroopan Yhteisön kanssa. Luulen, että Liettua ja Latvia tekevät samoin lähitulevaisuudessa. NATO ilmoitti, että ovi liittoon on avoinna.
Alueellamme on tällä hetkellä tärkeämpi merkitys Euroopan yhdistymisen suuressa tehtävässä.
Hyvät Naiset ja Herrat,
Olemme astumassa 21. vuosisadan kynnykselle. Monista asioista voimme päätellä että tämä vuosisata tulee olemaan suotuisa kansakunnillemme ja Euroopalle. Olemme kuitenkin tietoisia niistä haasteista, jotka tulevaisuus asettaa eteemme.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on integraatioprosessin muoto ja nopeus. Kylmän sodan kautta leimannut Euroopan jakautuminen "Länteen" ja "Itään"
ei löydä heijastusta nykypäivänä. Demokratia - lakiin, pluralismiin, vapaan markkinatalouteen perustuva toiminta on nyt Keski-Euroopan ja Baltian maiden jokapäiväistä elämää. Oltuamme kerran erotettuina rautaesiripun avulla Euroopan muutosten päävirrasta olemme nyt palanneet sivilisaatiomme juurille. Olemme todistaneet, että pystymme toimimaan oman tulevaisuutemme arkkitehteina, tiedämme kuinka riippumattomuutta ja vapautta harjoitetaan, kuinka toimitaan yhteistyössä kumppanuuden periaatteella. Euroopan rakenteiden jäsenyyteen pyrkiminen luonnollisesti pitää sisällään ajatuksen siitä, että meillä on juuremme Euroopan henkisessä yhteisössä.
Euroopan Yhteisön laajentuminen sisältämään siihen mennessä puolueettomat Suomen, Ruotsin ja Itävallan valtiot oli tärkeä askel vanhojen jakojen purkamisessa ja uuden yhdistyneen Euroopan rakentamisessa. Puolan, Tsekin tasavallan ja Unkarin hyväksyminen NATO:n jäseniksi oli virstanpylväs Euroopan turvallisuuden kannalta, niin poliittisesta kuin psykologisestakin näkökulmasta. Nyt Eurooppa pystyi osoittamaan, että Kylmän Sodan kahtiajakorisuus oli lopultakin haudattu. Tämä tullaan toteennäyttämään sillä, että Euroopan Yhteisö laajentuu sisältämään muita valtioita. Tällainen laajentuminen toisi hyvän ratkaisun ongelmiin, jotka saattavat vaivata Eurooppaa 21. vuosisadalla keskinäisen riippuvaisuuden ja kilpailun maailmassa.
Yhteisön laajeneminen on monimutkainen prosessi. Jäsenyyttä tavoittelevien maiden Euroopan standardeihin ja yhteisöjen lakeihin mukautumisen rinnalla
tulee itse Yhteisönkin muuttua sisäisesti, jotta se pystyisi säilyttämään yhtenäisyytensä ja tehokkuutensa myös laajemmalla jäsenyydellä. Toisaalta maat, jotka tavoittelevat EY-jäsenyyttä, edesauttavat yhteistä menestystä omien jatkuvien uudistustensa ja jäseneksi pyrkimiseen liittyvien toimiensa kautta. Toivomme kovasti, että Yhteisön Suomen puheenjohtajakauden aikana joulukuussa Helsingissä järjestettävä Huippukokous toisi mukanaan päätöksiä, jotka ovat suotuisia Euroopan Yhteisön edelleen laajenemiselle.
Hyvät Naiset ja Herrat
Ainutlaatuinen side välillämme on Itämeren ja Baltian alueen kysymys. Tulevaisuudessa, joka toivottavasti ei ole kaukanakaan, Itämerestä on tuleva Euroopan Yhteisön sisämeri. Tänä päivänä Baltian alue on yksi Euroopan yhteistyön tärkeimmistä alueista. Naapuruksina on maita, joiden taloudellinen kasvu on erilaista ja joilla on erilaiset perinteet. Niinpä alue onkin erinomainen laboratorio, jossa tutkia erilaisia ajatuksia. Etumme on tässä yhteinen. Tavoitteena on tehdä elämä täällä kaikille paremmaksi, turvallisemmaksi, miellyttävämmäksi ja kiinnostavammaksi.
Lähes kaikki jokapäiväisen elämämme alueet ovat yhteistyön kohteina: talous, sähköntuotanto, liikenne, ekologia, kulttuuri, tiede, paikallisdemokratia, matkailu...
Jos haluamme etsiä esimerkkejä ja malleja, minun on myönnettävä, että Suomen saavutukset näyttävät mielestäni erityisen inspiroivilta. Suureen taloudelliseen menestykseen ja nykyaikaiseen teknologiseen kehitykseen pystynyt maa on kyennyt oleman uskollinen perinteilleen ollen samalla älyllisten ja taiteellisten liikkeiden maa puhtaiden metsien ja järvien maa. Suomen esimerkkiä kannattaa noudattaa Itämeren alueella nyt ja tulevaisuudessa vahvisteen tällä tavoin Euroopan Yhteisön `Pohjoisaluetta'.
Hyvät Naiset ja Herrat,
Euroopan vaikeiden pulmien luettelossa Venäjän kysymys on merkittävässä asemassa. Kysymys on venäläisten valinnoista; minkä suunnan Venäjä ottaa
uudella vuosikymmenellä; mitkä sen suhteet tulevat olemaan Euroopan Yhteisöön, NATO:on Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan. Tämä kysymys on erityisen tärkeä meille Venäjän naapureille. Ongelma kytkeytyy haasteeseen toimia välittäjinä ja innostajina Venäjän ja muun Euroopan välisen yhteistyön kehittämisessä. Monimutkaisen naapuruussuhteemme historiaan Venäjän kanssa sisältyy useita traagisia hetkiä, mutta samanaikaisesti pystymme tunnustamaan Venäjän henkisen suuruuden, sen kulttuurilliset saavutukset, sen suuret kyvyt.
Olemme tietoisia kaikesta tästä ajatellessamme Pietarin ja Kaliningradin, entisen Koenigsbergin, historiaa ja nykypäivää. Ne heijastavat Itämeren tämän alueen vaikeata historiaa, ne muistuttavat meitä yhteisestä vastuustamme alueen tulevaisuuden suhteen.
On mahdotonta kuvitella, että Euroopan yhteistyön kehittyminen voisi jatkua ilman Venäjän panosta. Poliittinen vuoropuhelu, keskinäisen luottamuksen rakentamiseen liittyvät toimet, taloudellinen yhteistyö ovat alueita, joihin meidän tulisi kiinnittää huomiomme.
Teidän Ylhäisyytenne, Hyvät Naiset ja Herrat,
Olemme tänä päivänä todistamassa Eurooppa-ajatuksen uudelleensyntymistä. Kysymme itseltämme perustavia kysymyksiä, jotka liittyvät identiteettiimme
Euroopan arvojen tulkintaan, Euroopan rajoihin, sivilisaatiomme olemassaoloon.
Näiden kysymysten esittäminen on hyväksi. Meillä Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopan kansakunnilla ei ollut tilaisuutta useita kymmeniä vuosia sitten osallistua Euroopan hankkeen luomiseen. Euroopan kahden osan yhdistyminen tarkoittaa sen kypsymistä. Paavi Johannes Paavali II puhui aiheesta Euroopan Parlamentissa. Tämä kypsyminen jatkuu nyt myös meidän ansiostamme. Tehtävän suorittaminen on sekä historiallinen vastuu että suurta mielihyvää tuova asia.
Käännös: Delfiini Kielipalvelut
