Presidentti Vaira Vike-Fribergan puhe
Latvian tasavallan presidentti Vaira Vike-Fribergan puhe Jyväskylässä 8.11.1999 Kylmän sodan päättymisen muistojuhlatilaisuudessa.
Herra puheenjohtaja,
Teidän Ylhäisyytenne,
Hyvät naiset ja herrat,
Lähestymme loppua vuosisadassa, jolle ovat olleet tunnusomaisia ennen näkemättömät teurastukset maailmansodissa, kaasukammioiden kauhut ja yli viisikymmentä vuotta kestänyt kylmä sota, jonka aikana puolet Euroopan mantereesta riutui kommunistisen sorron alla.
Kymmenen vuotta sitten tänä päivänä, maailma katsoi kunnioittaen, miten juhliva joukko hyökkäsi vasten jaetun Euroopan näkyvää ja käsin kosketeltavaa symbolia. Pahamaineinen Berliinin muuri, joka oli kylpenyt viattomien ihmisten veressä, kun he olivat vain halunneet ylittää sen, oli vuosikymmenten ajan "Rautaesiripun", kuten Winston Churchill niin osuvasti sanoi 1945, fyysinen ruumiillistuma.
Niiden miljoonien ihmisten joukossa, jotka katselivat näitä tapahtumia televisiosta, kukaan ei olisi voinut olla iloisempi kuin latvialaiset, jotka olivat tehneet pitkiä harppauksia kohti vapautusta omassa "laulavassa vallankumouksessaan". Tässä oli selvä varmistus sille, että "pahan valtakunta" oli todella murenemassa. Tässä oli merkki sille, että maailma oli muuttumassa.
Kun Berliinin muuri rupesi edustamaan kylmän sodan rajoja yleisessä ajattelussa, Itämeren itäiset rannat edustivat myös rajaa, joka oli aivan yhtä todellinen ja yhtä raivokkaasti vartioitu. On sen vuoksi sopivaa, että näiden maiden edustajat kokoontuvat tänään yhteen juhlimaan kylmän sodan päättymistä. Haluan osoittaa vilpittömät onnitteluni tämän Jyväskylän yliopistolla pidettävän historiallisen konferenssin järjestäjille. Kiitokset merkittävästä aloitteestanne ja halustanne muistuttaa maailmaa siitä, kuinka pitkälle me olemme päässeet näiden kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänne tänään kokoontuneet viisi
presidenttiä edustavat viittä Itämeren alueen maata, joilla on kolme erilaista kokemusta kylmän sodan kaudesta. Puolassa kyseessä oli satelliitin asema, kolmella Baltian maalla täydellinen sulauttaminen.
Isäntämaamme Suomen kukoistava demokratia oli myös suuressa vaarassa tasan kuusikymmentä vuotta sitten, kun neuvostojoukot aloittivat massiivisen
hyökkäyksen tähän rauhalliseen maahan. Haluan esittää syv immän kunnioitukseni Suomen kansalle heidän rohkeudestaan, sisustaan ja päättäväisyydestään, jota he osoittivat talvisodan aikana puolustaessaan menestyksekkäästi maataan tätä brutaalia hyökkäystä vastaan.
Kun me nyt juhlimme kylmän sodan päättymisen kymmenvuotisjuhlaa, muistelkaamme varoituksena tulevaisuutta varten, mitkä olivat eräät tämän pitkän ja kalliin konfliktin edeltäjät. Kevät 1945, joka toi vapauden Euroopan läntiselle puoliskolle, toi viidenkymmenen vuoden pysähtyneisyyden toiselle puolikkaalle. Pahin tilanne oli kolmelle Baltian maalle, jotka pyyhittiin maailmankartalta vapaina maina. Niille toisen maailmansota ei oikeastaan päättynyt ennen kuin 1991, kun ne saivat takaisin itsenäisyytensä.
Mutta kuinka oli mahdollista, että "Rautaesiripun" annettiin pudota Euroopan halki alun perinkään? Kuinka oli mahdollista, että toisen maailmansodan veristä konfliktia seurasi heti jatkuvan kylmän sodan konflikti? Epäilemättä voisimme nähdä tässä Neuvostoliiton imperialismin ja aggression osoituksen. Mutta meidän pitää myös kaiken oikeudenmukaisuuden mukaisesti myöntää, että osa vastuusta kuuluu läntisten liittoutuneiden rikoskumppanuudelle. Euroopan jakautuminen kahteen vastakkaiseen blokkiin, kymmenien miljoonien ihmisten käsittämättömät kärsimykset puolen vuosisadan ajan, kaikki tämä olisi voitu estää. Se olisi voitu estää, jos läntiset demokratiat eivät olisi myöntyneet lyhytnäköiseen ja epäoikeutettuun Neuvostoliiton lepyttelypolitiikkaan.
Lepyttämisen traagiset seuraukset oli jo nähty pari vuotta aiemmin, kun läntiset demokratiat olivat passiivisesti myöntyneet Natsi-Saksan toimeenpanemaan Tshekkoslovakian miehitykseen. Samoin räikeä Itä-Euroopan intresseistä piittaamattomuus Potsdamissa, Teheranissa ja Jaltalla vai kiihottivat ennemminkin kuin rauhoittivat Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä. Se oli vastoin kaikkia Kansainyhteisön hyväksymiä periaatteita. Se löi kasvoille kaikkea sosiaalista ja taloudellista kehitystä Euroopan mantereen itäisellä puoliskolla. Se johti kalliiseen ja vaaralliseen asevarustelukilpaan, jolla olisi voinut olla korjaamattomia
seurauksia, jos "kuuma sota" olisi todella syttynyt.
Kylmä sota tuli mahdolliseksi vain, koska läntiset demokratiat päättivät, että niitä arvoja, joita ylläpidettiin niiden omissa maissa, ei välttämättä tarvinnut soveltaa muualle. Läntiset demokratiat antautuivat reaalipolitiikalle, ne hyväksyivät neuvostoehdot olivatpa ne kuinka kohtuuttomia ja laittomia tahansa. Ne antoivat neuvostojohdolle avoimen valtakirjan, siten alistaa Baltian maat ja niiden keski- ja eteläeurooppalaiset naapurit sorron ja pelon hirmuvaltaan ja
sotilashallintoon.
Tätä älyttömän lepyttelyn asennetta, joka oli kylmän sodan konfliktin todellinen edelläkävijä, kuvaa kirjelappu, jonka Joseph Davies, Yhdysvaltain presidentti, Harry Trumanin neuvonantaja, ojensi johtajalleen Potsdamin konferenssissa, heinäkuussa 1945: "Luulen, että Stalinin tunteita on loukattu. Ole hyvä ja ole kiltti hänelle." Churchillin tiedetään ilmaiseen aivan samaa asennetta sanomalla: "Jos Stalin pyytää Baltian maita, annetaan ne hänelle."
Se inhimillisen kärsimyksen määrä, joka oli seurauksena tästä diplomaattisesta "kiltteydestä", on vielä laskematta. Tiedämme, että se oli erityisen ankaraa näissä kolmessa Baltian maassa. Neuvostoliitto ryhtyi hävittämään niiden kansallista identiteettiä molemmin puolin autaesirippua. Niiden olemassaolokin oli uhattuna tarmokkaan ja suunnitellun, puolivuosisataa kestäneen venäläistämispolitiikan vuoksi. Erityisesti Latviassa Latvian kansalaisten massiivisia karkottamisia Siperiaan seurasivat valtavat tulvat venäjänkielisiä maahanmuuttajia Neuvostoliiton valtakunnan äärimmäisiltä rajoilta.
Missä tahansa normaalissa maassa ajankulumisen voidaan olettaa johtavan asukasluvun kohoamiseen. Latviassa kuitenkin alkuperäisten latvialaisten määrä putosi vuoden 1939 reilusta kolmesta neljänneksestä vuoden 1990 niukkaan puoleen koko väestömäärästä. Maan seitsemässä suurimmassa kaupungissa, mukaan lukien pääkaupunki Riika, latvialaisista on tullut vähemmistö omassa maassaan. Tällä erikoislaatuisella tilanteella ei ole monta vertauskohtaa muualla maailmassa. Latvian kielen uudelleen käyttöönotto valtakunnan kielenä ja sen käytön edistäminen julkisessa elämässä on muodostunut todelliseksi haastajaksi, kun Latvian valtio tukee peruskouluopetusta kahdeksalla vähemmistökielellä.
Kylmän sodan päättyminen palautti Latvian itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden ja antoi sille takaisin oikeuden osallistua kansainvälisiin prosesseihin. Se palautti latvialaisille mahdollisuuden nauttia yleisesti hyväksyttyjä oikeuksia ja vapauksia. Nykyään latvialaiset pitävät parlamentaarista demokratiaa, ilmaisunvapautta ja yhdistymisvapautta itsestään selvyyksinä. Poliittisen aktiivisuuden taso on korkea, mitä osoittaa äänestäneiden korkea määrä viime syksyn kansanäänestyksessä, jossa lievennettiin ei-kansalaisten kansalaisoikeuksien saamisen vaatimuksia. Tämän hetkinen hallitus on koalitiohallitus, jonka
muodostavat kolme suurinta keskusta-oikeistolaista puoluetta. Meidän parlamentaarikkomme ovat edustettuina parlamentaarisissa kokouksissa monilla kansainvälisillä foorumeilla, ja meidän poliittiset puolueemme ovat luoneet yhteyksiä veljespuolueisiinsa muissa maissa. Kaikki tämä on parantanut yhteistyötä ja edistänyt tavoitteita ja arvoja, jotka yhdistävät meitä muihin Euroopan demokratioihin.
Rautaesiripun putoaminen poisti informaatiotyhjiön, rankan sensuurin ja toisinajattelun ankaran rankaisemisen. Tällä hetkellä latvialainen nuoriso kasvaa maapallonlaajuisen informaation ja kommunikaatioteknologian ympäristössä. Neuvostoaikana vieraiden kielten hyvästä hallinnasta ei ollut juuri mitään hyötyä ja se saattoi asettaa ihmisen jopa epäilyksen alaiseksi. Nyt latvialaiset oppivat nopeasti englantia ja muita vieraita kieliä. Kirjoitetun ja audio-visuaalisen median, Internetin, ammatillisten kontaktien ja opiskelijavaihto-ohjelmien saatavuus on tullut olennaiseksi osaksi heidän päivittäistä toimintaansa.
Latvialaiset ovat avautuneet maailmalle ja täyttävät niitä aukkoja tiedoissaan, joita heillä siitä on. Vain kymmenen vuotta sitten ulkomaille matkustaminen oli etuoikeus, joka annettiin vain harvoille ja valituille. Latvialaiset ovat nyt valmiita matkustamaan ja tarvitsevat vain hyvin vähän muodollisuuksia, koska useimpien Euroopan maiden kanssa Latvialla on viisumivapaussopimus. Neuvostohallinnon aikaansaaman uutispimennon vuoksi muulla maailmalla on melkoisia aukkoja tiedoissaan latviasta. Ajan kuluessa tämä aukko täyttyy, kun Latvia tulee vielä paremmin tunnetuksi.
Viimeinen muodollinen sivu kylmää sotaa käännettiin Latviassa aivan äsken. Vasta viime kuussa Skrundan tutka-asema purettiin ja venäläinen sotilashenkilökunta lähti latviasta ennen sovittua takarajaa. Jo pelkkä sopimus ja sen toimeenpano osoittavat radikaalia siirtymistä pois kylmän
sodan ajattelusta ja edustavat siirtymistä uudelle pohjalle Latvian ja Venäjän välisissä suhteissa.
Teidän Ylhäisyytenne, hyvät naiset ja herrat,
Edesmennyt, mutta ei ikävöity kylmän sodan kausi ei liittynyt vain vaikutuspiireihin ja sotilasstrategioihin, vaan se koski myös arvoja ja ideologioita. Kommunismin kurjasti hävittyä autoritäärisenä järjestelmänä koko Eurooppa on nyt vapaa omaksumaan demokratian sivistyneen yhteiskunnan perustana. Tässä kontekstissa on selvää, että kansainvälisten suhteiden täytyy myös seurata samoja eettisiä ja moraalisia periaatteita. Pienten maiden on saatava osallistua rajoituksetta ja samanarvoisina kumppaneina erilaisiin kansainvälisiin yhteistyötoimiin, eikä niitä saa koskaan enää käyttää panttivankeina suurempien maiden valtakaupankäynnissä.
Kuluneen vuosisadan surullinen perintö muistuttaa meille, että kansainvälisen lain räikeitä rikkomuksia ei voi eikä saa sallia. Tämän vuoksi Latvia on ilmaissut poliittisen ja käytännöllisen halunsa osallistua kriisinhallintatoimiin epävakaalla Balkanin alueella. Äsken tapahtunut tragedia Kosovossa osoitti selvästi, että jos maailman demokraattiset maat omaksuvat yhtenäisen asenteen ja osoittavat poliittista halua jota tarvitaan puolustamaan perustavaa laatua olevia
inhimillisiä oikeuksia, konflikteja voidaan hillitä, verenvuodatus pysäyttää ja rikokset ihmisyyttä vastaan voidaan asettaa syytteeseen kansainvälisen lain mukaan. Voimme vain toivoa, että kansainvälinen yhteisö on yhtä tiukka muiden konfliktien kohdalla, joissa siviiliuhrien lukumäärä yhä kasvaa.
Kylmän sodan päättymisen tärkein hyöty on ollut yhteisön merkityksen kasvu maailmassa, joka yhdistyy yhä tiiviimmin ja tiiviimmin. Yksi Uuden Maailman järjestyksen periaate on se, että kullakin itsenäisellä maalla on oikeus valita oma turvallisuusjärjestelmänsä. Latvian ulkopolitiikka tulkitsee tämän tiukalla sitoutumisella NATO -yhteisöön. Me näemme tässä transatlantisessa rakenteessa takuun vapaasta, turvallisesta, vakaasta ja demokraattisesta maailmasta. Kolmen Keski-Euroopan maan liittyminen NATO:on, mitä olisi ollut kymmenen vuotta sitten mahdotonta kuvitellakaan, on ollut onnistunut. Me olemme sitoutuneet valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla seuraavaan laajenemiskierrokseen.
Latvia on jättänyt jäsenyystoimenpidesuunnitelmansa ja on sitoutunut vahvistamaan omaa turvallisuuttaan. Latvialaiset joukot ovat ilmaisseet halunsa osallistua kansainvälisiin joukkoihin Bosniassa ja Kosovossa. Me tunnemme osavastuuta rauhasta mantereellamme ja olemme halukkaita tekemään
oman osuutemme sen varmistamisessa. Meidän mielestämme NATOn laajeneminen ei ole vain meidän intressimme, vaan myös Liittouman, koska näin se voi
tavoitella päämääriään ja olla merkittävässä osassa Euroopan turvallisuudessa yleensä.
Tärkeintä kaikesta, Latvia on valmistautunut ottamaan vastaan kutsun yhdentymisneuvotteluihin Euroopan Unioniin, integraation ja sitoutumisen kautta vaurauden, vakauden ja turvallisuuden varmistavan ylikansallisen organisaation kanssa. Latvialaisille kutsu neuvotteluihin tämän vuosisadan viimeisessä kuussa osoittaisi mitä sopivimmalla symbolilla, että kylmä sota on todella ohitse ja että geopoliittiset intressipiirit ovat todella ennyttä aikaa. Olisimme erityisen tyytyväisiä, jos tämä tapahtuisi sinä aikana kun puheenjohtajuus on Suomen käsissä; maan, johon tunnemme erityistä läheisyyttä ja ystävyyttä yhteisten arvojemme ja päämääriemme vuoksi. Meille tuleva kutsu Helsingin huippukokoukseen osoittaisi Latvialle ilman erehtymisen mahdollisuutta, että Latvia on liittynyt muuhun Eurooppaan ja kaikkiin Euroopan kansoihin, josta se on ollut väkivalloin eristettynä yli viidenkymmenen vuoden ajan.
Euroopan komission antama positiivinen arvio Latvian kehityksestä antaa meille perustaa optimismille ja päättäväisyyttä mennä eteenpäin. Latvia on
tunnustettu toimivaksi markkinataloudeksi, joka kykenee kohtaamaan kilpailun paineet EU:ssa keskipitkällä aikavälillä. Latvia on todettu täyttävän kaikki OSCE -suositukset kansalaisuus- ja kansalaisuuden saamisasioissa. Latvia on innokas aloittamaan varsinaiset neuvottelut ja siirtymään eteenpäin yksilöllisellä vauhdilla, joka perustuu meidän objektiiviseen valmiuteemme ja ansioihimme. Me uskomme, että tämä on oikea tapa varmistaa uusien jäsenten laatu ja sen seurauksena laajentunut Euroopan Unioni, joka on edelleen tehokas ja vahva.
Pian rupeamme kirjoittamaan päivämääräämme aloittaen numeroilla 2 ja 0, 1 ja 9 sijaan. Sanoivatpa matemaatikot mitä tahansa siitä, kuinka peruslukuja lasketaan, se on psykologinen hetki, josta laskemme uuden vuosituhannen alkavan. Käyttäkäämme tämä tilaisuus tehdäksemme todella vakavia uudenvuodenpäätöksiä Euroopasta ja siitä, millaisena me haluamme sen nähdä ensi vuosisadalla.
Latvialle haluaisin, että näkisin viimeistenkin kylmän sodan perinnön merkkien häviävän ja, että se saisi menetetyn ajan kiinni kiihtyvällä vauhdilla. Me haluaisimme tulla tasa-arvoiseksi, tuottavaksi jäseneksi eurooppalaiseen kansojen perheeseen, kunnioitetuksi jäseneksi yhteiseen päätöksentekoon ja arvostetuksi myötävaikuttajaksi yhteiseen kulttuuriseen perintöön.
Kylmä sota on takana päin. Juhlikaamme rauhaa. Jaettu Eurooppa on takana päin. Juhlikaamme jakamatonta ja kokonaista Eurooppaa. Me, jotka elämme
Itämeren itäisillä rannoilla haluamme tulla kylmästä ja lämmitellä itseämme sen tulisijan ympärillä, joka on eurooppalainen sivilisaatio.
