Professori Magdalena Zolkos tutkii politiikkaa kulttuurin, muistin ja yhteiskunnallisen muutoksen kautta

Professori Magdalena Zolkos aloitti elokuussa professorina yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Ennen Jyväskylän yliopistoon apulaisprofessoriksi vuonna 2021 siirtymistä Zolkos toimi akateemisissa tehtävissä Western Sydney - ja Australian Catholic -yliopistoissa, sekä oli Humboldt-tutkija Frankfurtin Goethe -yliopistossa. Hän on väitellyt tohtoriksi Kööpenhaminan yliopistossa ja suorittanut maisterintutkinnot Lontoon yliopistossa Birkbeckissä sekä Gdańskin yliopistossa. 

Tutkimuksen ja opetuksen ohella Zolkos toimii päätoimittajana Edinburgh University Pressin julkaisemassa Philosophy, Politics and Critique -lehdessä. Nyt kolmatta vuotta julkaistava lehti keskittyy ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä käsittelevään filosofiseen tutkimukseen. 

Historiallinen oikeudenmukaisuus psykososiaalisista näkökulmista 

Zolkosin tutkimus keskittyy erityisesti historialliseen oikeudenmukaisuuteen, poliittisen vastuun kysymyksiin sekä kollektiiviseen muistiin ja traumaan, myös postkolonialismin ja julmuuksien jälkeisissä yhteyksissä. Yksi tämän tutkimuksen tuoreimmista painopisteistä on kulttuuriperinnön palauttaminen alkuperäisille yhteiskunnille ja alkuperäiskansoille.

Zolkosin mukaan näiden kysymysten ymmärtäminen edellyttää, että tutkijat ja opiskelijat katsovat perinteisten lähestymistapojen ulkopuolelle.

– Psykososiaalisissa ja psykoanalyyttisissa perspektiiveissä ilmiöiden ymmärtämisen kannalta keskeisiksi nousevat tekijät kuin tunteet, trauma, halut, emootiot ja alitajunta, jotka jäävät valtavirran valtiotieteessä usein vähemmälle huomiolle, hän selittää.

Poliittisen teorian yhdistäminen ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin

Professori Zolkosin mukaan on tärkeää, että poliittinen tutkimus reagoi maailmanpolitiikassa tapahtuviin muutoksiin. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten hän ymmärtää poliittisen tutkijan roolin: sen sijaan, että tutkija olisi pelkkä poliittisen maailman ulkopuolella seisova tarkkailija, hän korostaa, kuinka tärkeää on pohtia omaa asemaansa suhteessa tutkimukseensa. 

Hänen tutkimuksensa keskittyy myös postkolonialististen ja kriittisten rotututkimusten muutoksiin.

–Usein siirtomaa-aikana vietyjen kulttuuriesineiden palauttaminen esitetään ikään kuin menneisyydessä tapahtuneen vääryyden oikaisemisena. Jos otamme syrjittyjen yhteisöjen ja niiden ihmisten äänet vakavasti, on selvää että epäoikeudenmukaisuudet ja riistot jatkuvat ja ovat nykypäivän todellisuutta. Kulttuuriresurssien palauttaminen on keskeinen osa poliittista ja kulttuurista itsemääräämisoikeutta. 

Myös ajankohtaiset poliittiset tapahtumat ovat keskeisessä roolissa Zolkosin opetuksessa. Sekä kandidaatti- että maisteritason kurssien sisältö kehittyy vuosi vuodelta vastaamaan muuttuvia poliittisia olosuhteita, opiskelijoiden kiinnostuksen kohteita ja esiin nousevia keskusteluita. Zolkos kysyy säännöllisesti opiskelijoilta, mitä asioita he pitävät tärkeinä, ja ottaa heidän näkemyksensä huomioon opetussuunnitelmaa laatiessaan.

–On mielenkiintoista seurata miten opiskelijoiden käsitys muuttuu siitä, mitkä ovat aikamme kriittisiä kysymyksiä. Tällä hetkellä monet poliittisen kritiikin kurssillani opiskelevat haluavat keskustella fasismista ja sen uudesta noususta Euroopassa ja sen ulkopuolella. He ovat kiinnostuneita myös sukupuolen kriittisestä analysoimisesta, maskuliinisuuden politisoitumisesta ja transfobiasta. Viime aikoina tekoäly ja sen vaikutukset politiikkaan, yhteiskuntaan, ympäristöön ja työmarkkinoihin ovat nousseet keskeiseksi huolenaiheeksi. 

Akateemisen yhteisön merkitys uralla

Vaikka professorin viran aloittaminen tuo mukanaan uusia vastuualueita, tutkimus on edelleen tärkeä osa Zolkosin roolia. 

–Toivon voivani kehittää tutkimustani edelleen rakentamalla tutkimusryhmiä, julkaisemalla runsaasti ja hankkimalla uusia tutkimusrahoituksia. Samalla professorin virka on saanut minut pohtimaan tämän aseman merkitystä. Olen miettinyt paljon niitä ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua koko akateemisen urani ajan, Zolkos mainitsee. 

Zolkos kuvailee kasvavaa vastuuntuntoa ja kiitollisuutta akateemista yhteisöään kohtaan. Professorina hän haluaa tukea muita tutkijoita ja auttaa nuorempia kollegoita, erityisesti nuoria naisia ja vähemmistötaustaisia kollegoita kehittämään akateemista uraansa ja ryhtymään poliittisiksi filosofeiksi.

–Minulle on tärkeää tukea kaikkia joilla on taitoja ja kiinnostusta akateemiseen tutkimukseen ja opiskeluun, erityisesti systeemisiä ja rakenteellisia esteitä kokevia nuoria kollegoita ja tulevia tutkijoita, joilla ei ehkä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin muilla ikätovereillaan, hän toteaa.

Koulutuksen tärkeä rooli kriittisten ajattelutaitojen kehittämisessä 

Zolkos näkee koulutuksen tekijänä, joka voi muuttaa ihmisten elinolosuhteita ja avata uusia näköpiirejä. Sama ajatus näkyy hänen tavassaan suhtautua opetukseen ja tutkimukseen. 

Samalla hän on huolissaan tekoälyaikakauden vaikutuksista kolmanteen sektoriin sekä käytäntöihin ja taitoihin, joiden tärkeyttä on pitkään pidetty itsestäänselvänä. Tällaisia ovat esimerkiksi luova työ, koulutus, kriittinen ajatteleminen, lukeminen, keskusteleminen, toisten kuunteleminen sekä erimielisyyksien ja mielipiteiden moninaisuuden hyväksymisen. 

–Yliopistoilla on vastuu koko yhteiskuntaa kohtaan näiden taitojen ja toimintatapojen vaalimisesta. Tehtävämme opettajina ei ole ainoastaan tiedon välittämistä; meidän tulee myös valmistaa opiskelijoitamme poliittisesti ja eettisesti monimutkaiseen yhteiskuntaan. On tärkeää oppia näkemään maailma yhteisenä kokonaisuutena, jota me kaikki jaamme ja luomme yhdessä.