Resilienssi suojaa vanhempia uupumukselta koronakriisin alla

Resilienssi, eli kyky palautua nopeasti stressistä ja vastoinkäymisistä, on suojannut vanhempia uupumukselta COVID-19 poikkeusaikana, selviää Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen VoiKu-Covid-19-tutkimushankkeesta. Tutkimukseen vastasivat 1105 vanhempaa eri puolilta Suomea. Riskiä uupumukselle poikkeusaikana lisäsi vanhemman nuori ikä, lasten nuori ikä, lasten erityistarpeet, sekä ajankäytössä tapahtuneet muutokset lasten jäätyä poikkeustilan vuoksi kotiin päivähoidosta tai koulusta.
Professori Kaisa Aunola ja dosentti Matilda Sorkkila vastaavat kansainvälisen International Investigation of Parental Burnout -konsortionhankkeen Suomen osuudesta. Kuva: Petteri Kivimäki
Julkaistu
16.6.2021

– Aikaisemmassa vuonna 2018 toteutetussa tutkimuksessamme lasten iällä tai lasten kanssa vietetyllä ajalla ei ollut vaikutusta vanhemman uupumiseen. Tuoreissa tuloksissa näkyy todennäköisesti poikkeusajan merkitys ja se, ettei päivähoitoa tai muuta hoitoapua ollut saatavilla. Erityisesti lisääntynyt pienten lasten kanssa vietetty aika on kuormittanut vanhempia uudella tavalla, dosentti Matilda Sorkkila pohtii. Sorkkila vastaa hankkeesta yhdessä professori Kaisa Aunolan kanssa.

Tutkimustulosten perusteella vanhemmat voitiin jakaa kolmeen erilaiseen profiiliin, jotka olivat: 1) resilientit vanhemmat, 2) uupuneet vanhemmat, sekä 3) täydellisyyteen pyrkivät vanhemmat. Noin puolet vastaajista kuului resilienttiin ryhmään, joilla oli vain vähän uupumusoireita tai täydellisyyteen pyrkimistä. He olivat muita vanhempia useammin iäkkäämpiä, miehiä ja kokivat taloudellisen tilanteensa paremmaksi.

Pienin ryhmä (n. 14 %) koostui uupuneista vanhemmista, joiden resilienssi oli ryhmistä vähäisin. Uupuneilla vanhemmilla oli resilienttejä vanhempia useammin täydellisyyteen pyrkiviä tavoitteita, pieniä lapsia, sekä erityistä tukea tarvitsevia lapsia. He myös viettivät enemmän aikaa lastensa kanssa. Täydellisyyteen pyrkiviä vanhempia oli vastaajista noin kolmannes. Vaikka kyseisillä vanhemmilla oli täydellisyyteen pyrkiviä tavoitteita, he eivät silti olleet uupuneita eivätkä erityisen resilienttejä. Tällä ryhmällä oli uupuneita vanhempia harvemmin pieniä lapsia.

– Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet, että erityisesti täydellisyyteen pyrkiminen koettujen muualta tulevien vaatimusten vuoksi asettaa vanhemmat uupumisriskille. Tässä tutkimuksessa havaitsimme, että täydellisyyteen pyrkiminen ei kaikkien vanhempien kohdalla ole kuitenkaan yhteydessä uupumukseen, Sorkkila toteaa.

Uupumusriski saattaa vaania erityisesti pienten lasten vanhempia, joiden ajoittain kaoottinen arki voi olla hankalaa pitää täydellisenä. Tärkeää olisikin miettiä, miten erityisesti pienten lasten äideille voitaisiin opettaa itsearmollisuutta ja itsehyväksyntää. Myös resilienssiin liittyviä taitoja, kuten optimismia tai haastavien tilanteiden uudelleen arviointia, voitaisiin opettaa jo esimerkiksi neuvolassa.

Tutkimuksessa yhdisteltiin aineiston analysoinnissa muuttujakeskeistä (rakenneyhtälömallinnus) ja henkilökeskeistä (latentti profiilianalyysi) lähestymistapaa. Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi vertaisarvioidussa The Family Journal-lehdessä.

Artikkeli: Sorkkila, M., & Aunola, K. (in press). Resilience and Parental Burnout among Finnish Parents during the COVID-19-Pandemic: Variable and Person-Oriented Approaches. The Family Journal.

Lisätietoja:

Dosetti Matilda Sorkkila
matilda.sorkkila@jyu.fi
+358 408054709

Professori Kaisa Aunola
kaisa.aunola@jyu.fi
+358 408053481